Vastavirta
Alkuteos ilmestynyt 2011. Suomentanut Arja Gothóni. Sidottu.
Huikaiseva seikkailu valtamerten ihmeiden keskellä jatkuu kansainvälisen menestyssarjan toisessa osassa.
15-vuotias Ty elää valtameren pohjaan perustetun siirtokunnan jäsenenä seuranaan pinnan päällisen maailman kovuutta paennut Gemma. Rauha on palannut siirtokuntalaisten pariin, mutta Ty ja Gemma eivät vielä aavista millaiseen kurimukseen ovat tempautumassa.
Kun Tyn vanhemmat siepataan hänen silmiensä edessä, on hänen tartuttava toimeen vaikka se tarkoittaisi turvautumista pahamaineisen Krottiliigan apuun. Alkaa jännittävä matka vedenalaisen maailman eri kerroksiin, joista kaikista Tylla ei ole ollut aavistustakaan.
Mutta saako Ty tukea Gemmalta, joka kaipaa takaisin maan päälle? Onko kahden maailman sittenkään mahdollista elää rinnakkain, kun Gemma pelkää merta eikä Ty voi kuvitella elämää pinnalla?
Kat Falls
Kathleen Falls, o.s. Moynihan, Yhdysvallat, s. 1964.
Kirja-arvioita
Vastavirta jatkaa kiehtovaa tarinaa ja kiinnostus pysyy yllä koko kirjan ajan.
Teksti, juoni ja hahmot ovat kaikki lumoavia ja yksityiskohtaisia. Päähenkilö Ty on rohkea ja oikeudenmukainen, aivan ihana persoona. Teksti ajautuu välillä keskusteluissa sarkastisen puolelle, joka on viihdyttävää luettavaa, vaikkakin suurimman osan ajasta kirjan juoni etenee melko nopeasti ja vakavahenkisesti. Tarinassa Ty ja Gemma ovat koko ajan liikkeellä ja se lisää tietenkin kirjan kiinnostavuutta.
Veden alla ja Vastavirta ovat molemmat omaperäisiä ja hienoja teoksia, suosittelen ilman muuta muillekin.
Kirja oli hyvä, joskaan ei yltänyt aivan edeltäjänsä tasolle. Kuvailu oli kaunista joka oli plussaa, romantiikka oisin kaivannut taas lisää mutta menihän tämä näinkin.
Pidin Vastavirrasta, vaikkakaan en niin paljon kuin edeltävästä osasta Veden alla. Se ei silti tarkoita että Vastavirta on huono kirja. Minusta ajatus vedealaisesta maailmasta on kiehtova, eikä niin masentava kuin monet nuorten dystopiakuvaukset nykyisin. Fallsin maailma olisikin se, jossa mieluiten asuisin scifikirjoista. Vastavirta jatkaa Veden alla kirjassa alkanutta tarinaa Ty pojasta ja Gemmasta. Se on myös synkempi kuin edeltäjänsä, esimerkiksi huumoria on vähemmän. Vedealaisen maailman kuvaus on silti huikaisevaa ja pioneerien lisäksi esitellään syrjät. Kaiken kaikkiaan Vastavirta laajentaa Fallsin luomaa maailmaa ja juoni on mukavan vauhdikas. Jos näiden kirjojen tarina vielä jatkuu, luen sen ehdottomasti.
