Brighidin matka oli selkeästi huonompi kuin edeltäjänsä Elphamen valinta. Pidin tosi paljon Brighidistä hahmona, mutta kirjan alku oli uskomattoman tylsä. Voi sanoa, että kirja muuttui mielenkiintoiseksi vasta kun Brighid, Cuchulainn ja uusfomorialaiset olivat päässeet MacCallanin linnaan. Siitä alkaen kirja tempaisi mukaansa ja sitä oli vaikea laskea käsistä.
Hahmoista sen verran, että niin kuin jo sanoin pidin tosi paljon Brighidistä ja Cuchulainnista, mutta mielestäni he eivät sopineet toisilleen sitten yhtään. Heillä ei ollut minkäänlaista kemiaa, ja mä itse näin heidät vain kinastelevina puoliystävyksinä, vaikka heistä koko ajan puhuttiin, että heillä oli muka syvä ystävyys.
Kirjan alun tylsyydestä ja pääparin kemian puutteesta huolimatta, Brighidin matka on loppujen lopuksi hyvä ja onnistunut kirja. Siinä on omat vikansa, mutta yleensä ottaen siinä on enemmän hyviä puolia.
