Staalo
Alkuteos ilmestynyt 2012. Suomentanut Taina Rönkkö. Sidottu, kansipaperi.
Lapin taikaa tihkuva jännitystarina Norrlannin erämailta
Pohjois-Ruotsissa Sarekin korpimaassa eräs luontokuvaaja ottaa 70-luvun lopulla valokuvan juoksevasta karhusta, jonka selässä istuu jokin karvainen, ihmisenkaltainen olento. Hän väittää ottaneensa kuvan peikosta.
Seuraavana vuonna pohjoisruotsalaiselta kesämökiltä katoaa mystisesti poikalapsi, eikä häntä löydetä koskaan. Pojan äiti sanoo, että jättiläinen vei lapsen mukanaan.
Vuonna 2004 Susso Myrén saa vanhan valokuvan käsiinsä ja kuulee, että Lapissa eräs äiti on nähnyt mökkinsä pihalla karvaisen olennon vaanimassa pientä poikaansa. Myrén matkustaa Pohjois-Ruotsiin ja alkaa selvittää valokuvan olennon mysteeriä. Peikot eivät ole kuvitelmaa, ja ihmislapset kiinnostavat niitä yllättävän paljon.
Staalo on pohjoisen eksotiikasta ja mytologiasta ammentava omintakeinen jännitysromaani, jota on verrattu Stephen Kingin varhaiseen tuotantoon.
”Lumouduin. Staalon kiehtova tarina tempaa vastustamattomasti mukaansa ja yllättää koko ajan. Spjut kirjoittaa mestarillisen uskottavasti Pohjolan metsissä asustavien peikkojen ja maahisten olemassaolosta. Hänen kielensä tavoittaa niin tarkasti ja taitavasti sen arjen, jonka me muuten tunnemme läpikotaisin, että se suorastaan hehkuu kirjan sivuilta.” – Karl Ove Knausgård
”Staalo venyttää todellisuuden rajoja.” – Tidningen Kulturen
”Taianomainen sanan varsinaisessa merkityksessä.” – Värmlands Folkblad
”Stefan Spjut on taitava kirjoittaja, kelpo tyyliniekka ja varsinainen piru pitämään lukijaa jännityksessä.” – Helsingborgs Dagblad
Käännetty englanniksi The Shapeshifters
Stefan Spjut
Stefan Spjut (s. 1973) on ruotsalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja kulttuuritoimittaja.
Kirja-arvioita
Staalo on mielenkiintoinen ja jännittävä teos, joka pitää otteessaan aivan viimeisille sivuilleen asti. Kauhistelin aluksi kirjan pituutta, mutta sen lukaisikin muutamassa päivässä. Vanhoista uskomuksista on aina kiinnostavaa lukea, ja Staalossa ne on herätetty henkiin kiehtovalla tavalla.
Peikot ja erityisesti staalot olivat suurin syy, miksi kiinnostuin tästä kirjasta, ja siltä osin kirja jopa ylitti odotukset. Reilun 700 sivun tarina oli paikoitellen hurmaavan omalaatuinen, mutta myös tyhjäkäyntiä oli paljon. Kärsivälliselle lukijalle Staalo tarjoaa vähintäänkin aimo annoksen peikkomytologiaa.
Ruotsalaisen Stefan Spjutin "Staalo" tekee saman kuin Johanna Sinisalon ”Ennen päivänlaskua ei voi” aikoinaan: kirjoittaa peikot osaksi paikallista luontoa. On kuin pääsisi oikeasti näkemään vilauksen jostain vieraasta olentolajista. Näitä olentoja kutsutaan kirjassa saamelaista kansanperinnettä mukaillen staaloiksi, välillä puhutaan maahisista tai tontuista, mutta useimmiten käytetään yleisempää peikko-nimitystä. Kirjassa esiintyviä peikkoja ei voi luokitella inhimillisin termein pelkästään lempeiksi tai ilkeiksi olennoiksi, vaan ne pysyvät sopivasti peikkomaisen käsittämättöminä. Tarinan suuria arvoituksia onkin, mitä ne oikein haluavat ihmisistä.