Steampunk! – Höyryä ja helvetinkoneita

Novelleja on hankala kirjoittaa ihan sen takia, että paljon asiaa pitäisi saada pieneen tilaan. Näissä useissa oli ongelmana lukujen vaihdoissa olevat aikahypyt joissa sekoittui tarina pahastikkin välillä(sama koskee edellistäkin kirjaa), mutta tässä toisessa kirjassa oli paremmin hallussa novellien ominaisuus kuin edeltäjässä. Myös itse tekstin seassa jäi monia asioita mietityttämään, kun ei ollut tilaa kertoa asiasta tarkemmin, vaikka olisi lopulta oleellisiakin asioita tarinan kannalta. Löytyi kirjasta onneksi muutama todella onnistunutkin kirjotelma ja niistä mainittakoon "Rafael" ja "Falachustin talossa". Osassa tarinoista jäi myös itse Steampunk hämärään ja melkein olemattomiin. Suosittelen kyllä lukemaan kirjan kokonaan, vaikka on paljon moitittavaakin, mutta lukija kohtaistahan tuokin on, tämä oli minun mielpiteeni.

Suomalainen steampunk-kirjallisuus taitaa olla vielä laskettavissa yhden käden sormilla, mutta spekulatiivisen fiktion ystävien iloksi on myös tämän tyylilajin kirjallisuutta alkanut ilmestyä kiihtyvää tahtia kirjastojen ja kirjakauppojen hyllyille. Luin jo aikaisemmin ensimmäisen Osuuskumman kustantaman novellikokoelman, joka osoittautui lupauksia herättäväksi mutta aavistuksen verran epätasaiseksi julkaisuksi, joka jätti kuitenkin toivomaan jatkoa. Eikä turhaan, sillä Helsingin kirjamessuille sopivasti ilmestynyt "Steampunk! — Höyryä ja helvetinkoneita" (Osuuskumma, 2013) on edeltäjäänsä parempi ja kiinnostavampi kokonaisuus. Steampunkia on ollut perinteisesti hieman vaikea sulloa pieneen muottiin, ja niinpä näissäkin novelleissa on löydettävissä aineksia niin lovecraftilaisesta kauhusta kuin westerneistäkin. Lohduttomat, traagisia elementtejä saavat ihmiskohtalot ja epäonniset rakkaustarinat tuntuvat nousevan voimakkaasti esille, tosin en osaa varmaksi sanoa johtuuko se tarinoiden määräenemmistöstä vai siitä tosiseikasta, että ne jäävät vain parhaiten mieleen. Genren perinteinen miljöö mielletään vahvasti viktoriaaniseen Englantiin, mutta "Höyryä ja helvetinkoneita" -kokoelman kertomukset sijoittuvat niin sisällissodan repimään vaihtoehtohistorialliseen Ruotsiin, Magdalena Hain Kerjäläisprinsessan tutuksi tekemään Keloburgin kaupunkiin, maapallon läpi vajoavalle sukellusalukselle ja moniin muihin mielikuvitusta hiveleviin paikkoihin. Ensimmäisen lukukerran perusteella suosikeiksini novellikokoelmista muodostuivat Shimo Shuntilan veikeästi cthulhuileva "Valkean naisen palvelija", Magdalena Hain sydäntävääntävä "Siivekäs mies Isaac" ja Hanna Morren koskettava "Rafael".