Lumoava pimeys

Ensimmäisen osan luin kauan sitten ennen elokuvan tulemista, ja muistan pitäneeni kirjasta - mutta siinä se. En jäänyt juurikaan koukkuun, mutta luinpahan kuitenkin.

Myöhemmin, hetken mielijohteesta kuitenkin ostin toisenkin osan ja aloitinkin lukemaan sarjaa uudestaan, elätellen toivoa, että saisin tästä hyvän lukukokemuksen. Enkä varsinaisesti pettynyt - välillä tämä toinen osa tökki pahasti, mutta välillä taas lukeminen sujui oikein mukavasti. Päätin siinä sitten lainata kaksi viimeistä osaa kirjastosta alkuperäiskielellä, ja johan alkoi sujua!

Kaksi viimeistä osaa ovat ehdottomasti parempia kuin kaksi ensimmäistä. Suosittelen jatkamaan, vaikka ekat kirjat olisivatkin tuottaneet pettymyksen. Tykkäsin erityisesti viimeisestä osasta, se oli ihanan erilainen kuin muut kolme kirjaa. Sarjan parasta antia ovat hahmot, erityisesti Ridley ja Link ovat minun mieleeni. Kaikenkaikkiaan, sarja oli lukemisen arvoinen, vaikka jotkut kohdat olivatkin tylsiä. Ei tästä uutta lempparia tullut, mutta olihan näitä ihan kiva lukea.

En perustanut kovinkaan paljon sarjan edellisestäkään osasta. Lumoava kirous oli laimea lukukokemus, minusta tuntui, ettei sarjalla ollut minulle mitään uutta tarjottavaa. Sama tunne vaivasi myös tätä toista osaa lukiessa, minun oli paikoin hillittävä haluni heittää tämä kirja seinään tai upottaa se jonnekin syvään lampeen mätänemään. Kirja ei koukuttanut oikein missään vaiheessa, en olisi voinut vähempää välittää hahmoista.

On kirjoja, joita ei erityisemmin arvosta, mutta jotka onnistuvat olemaan ihan viihdyttäviä ja lukeminen on helppoa. Esimerkiksi C.J Daughertyn Night School oli minulle tällainen lukukokemus. Lumoava pimeys sen sijaan ei, sain tämän kirjan loppuun silkalla päättäväisyydellä. Teki mieli jättää kirja kesken, mutta jatkoin kuitenkin loppuun saakka. Lumoavan pimeyden lukeminen oli kuin olisi siirapissa uinut.

Suurimmaksi ongelmaksi tässä kirjassa minulle nousivat päähenkilöt. Ethan oli saamaton ja roikkui väkisin ruikuttavassa ongelmapesäkkeessä, Lenassa. Ugh.

Juoni noudatti toisen osan kliseisiä kuvioita eikä sarjan ideakaan ole erityisen omaperäinen. Jos sarjan loput osat suomennetaan, luen ne varmaan silkasta itsepäisyydestä, keskenkään ei viitsi jättää.

En kyllä yhtään tiedä miksi tähän kirjaan piti tarttua kun ei se ensimmäinenkään osa ollut mitenkään erikoinen. Näitä lukiessa nimittäin tuntuu, että tarpoisi jollain niljakkaalla suolla, josta ei tunnu pääsevän eteenpäin mitenkään, mutta silti on jatkettava.

Omalla tavallaan taas pidän tästä maailmasta ja osasta hahmoista, mutta Lena on edelleen jotenkin ärsyttävä ja inisevä persoona, ja Ethan ei herätä mitään mielenkiintoa.

Tässäkin kirjassa sitä tekstiä on helkkaristi ja tuntuu vain, että lukisi samaa sivua kerta toisensa jälkeen koska teksti vaan jotenkin on niin väsynyttä. Kirjassahan tapahtuu koko ajan jotain jännää, mutta jostain syystä se ei välity lukijalle asti se jännitys.

Utelias sielu kun olen niin luultavasti vilkaisen seuraavaakin suomennosta koska haluan tietää mitä joillekin hahmoille tässä käy, mutta tuskinpa pidän kiirettä sen kanssa. Outo sarja, joka ei herätä oikein mitään sen erikoisempia tunteita.