Alkuteos ilmestynyt 2013. Kuvittanut Greg Call. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Sidottu.
Kertomaton historia. Suvun salainen perintö. Musta magia. Koukuttavassa tarinassa hurjat juonenkäänteet seuraavat toistaan.
Sisarukset Brendan, Cordelia ja Eleanor Walker muuttavat vanhempineen salaperäiseen vanhaan taloon, jonka on omistanut aiemmin fantasiakirjailija Denver Kristoff.
Pian lapset saavat selville sukuunsa liittyvän salaisuuden, johon liittyy mustaa magiaa. He joutuvat huiman seikkailun pyörteisiin, kadotuksiin Kristoffin kirjojen fantasiamaailmaan, jossa he kohtaavat kostonhaluisen noidan, luurankomerirosvoja ja hyväsydämisen jätin.
Riittääkö sisaruksilla urheutta taistella tiensä kotiin uskomattomien juonenkäänteiden keskeltä?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Luin kirjan ensimmäisen kerran ehkä 11 vuotiaana. Sain kirjasta painajais unen jossa luuranko armeijaa jahtaa mua kattojen päällä.
kirjassa on hyvä juoni ei edes ole pelottava mutta en suosittele lukemaan lian nuorena ja juuri ennen nukkumista. Paitsi jos haluaa painajaisa
Ehdottomasti hyvä ja koukuttava kirja. Aika erilainen mitä yleensä luen, mutta lukeminen kyllä kannatti. Kirja vaikuttaa välillä jopa sekavalta, mutta ei loppujen lopuksi ole sitä kuitenkaan.
Tätä lukee hyvin mielin, ja joissain kohdin jännittyneenäkin. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka tykkäävät lukea hyviä fantasia/seikkailu kirjoja.
Chris Columbuksen luulisi tietävän jotakin fantasiagenrestä, onhan hän ohjannut mm. kaksi ensimmäistä Harry Potter -elokuvaa ja Rick Riordan-filmatisoinnin Salamavaras sekä käsikirjoittanut Gremlins-kauhukomedian. Nyt hän on yhdessä Ned Vizzinin kanssa kirjoittanut myös nuortenkirjan nimeltään Hurjien tarinoiden talo (Otava, 2014). Wikipedian mukaan se perustuu keskeneräiseen käsikirjoitukseen, josta sitten katsottiin paremmaksi muokata kirja. Apua kaksikko sai itseltään J.K. Rowlingilta.
Lopputulos on ilmeisesti ollut jonkinlainen myyntimenestys USA:ssa, mutta sisällöltään se on jonkinlainen pannukakku. "Hurjien tarinoiden talo" kierrättää surutta kaikkein kuluneimpia fantasiakliseitä alkaen salaperäiseen taloon muuttavasta kolmilapsisesta perheestä ja maailmojen herruuden takaavasta taikaesineestä, joka ei saa joutua vääriin käsiin (eli tässä tapauksessa Tuulinoita-nimisen hahmon hyppysiin).
Toimintaa on luvassa vaikka kuinka paljon; tapahtumia vyörytetään eteenpäin kauheaa kyytiä ja mukaan on sekoitettu niin ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankareita, merirosvoja, Mick Jaggeria muistuttavia jättiläisiä (oikeasti) kuin käveleviä luurankoja. Kaikenlaista huimaa on siis tarjolla vaikka kokonaisen kirjasarjan edestä, mutta kokonaisuus ei siitä huolimatta - tai ehkä juuri siitä johtuen - tunnu tasapainoiselta tai loogiselta.
Elokuvallisuus näkyy henkilöhahmojen tavassa naljaila keskenään, tosin huumori ei ole erityisen hauskaa. Väkivalta on sen sijaan melko raakaa ja sitä on yllättävän paljon, etenkin kun kirja on muuten aika lapsellinen.
Parempaa fantasiaa löytyy lapsille ja nuorille vaikka millä mitoin. Nähtäväksi jää, saadaanko sarjalle jatkoa myös suomeksi.
Mahtava ja kutkuttava kirja. ^^ Suosittelin hyvillä mielin lukemaan
Tätä kirjaa en lue itse, vaan ystäväni likee sitä minulle joskus, kun tapaamme... Se on hauskaa, koska ei tarvitse keskittyä itse lukemiseen, vaan kokonan tarinaan, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Minusta kirja on erittäin hyvä, parempi kuin edes luulin kannen perusteella. Kirjassa on sopivasti jännitystä ja huumoria, ja varsinkin pikku Eleanor on suloinen.<3
