Richard Adamsin Ruohometsän kansa on klassikkoteos, jonka pohjalta tehty elokuva aiheutti monille sukupolveni edustajille lapsuudentraumoja. Onneksi romaaniversio oli kuitenkin paljon hillitympi, vaikka sisältääkin mm. kaniinien verisiä tappeluita, sekä synnytys- ja tunnelin kaivuukoneiksi alistetutta passiivisia naaraita.
Tarina alkaa, kun yksi kaneista, Viikka-nimeltään, saa ennenäyn rauhaisaa kaniiniyhteisöä kohtaavasta tuhosta ja houkuttelee veljensä Pähkinän avulla pienen vapaiden, nuorten urosten joukon pakomatkalle. Kymmenisen kaniinia vaeltaa uutta kotien etsien seikkaillen halki englantilaisen, niittyjen ja peltojen tilkuttaman maiseman.
Matka ei ole turvallinen ja muutaman kaniinin juoksu katkeaa, niin kuin ne tapaavat sanoa kuoleman hetkellä. Tarinan alussa on paljon samaa kuin Colin Dannin Kaukametsän pakolaiset (The Animals of the Farthing Wood) teoksessa.
Ruohometsän kansa vahvuutena on kirjailijan keksimän kaniinien kielen lapiinin ja kaniinimyologian laatimisessa, sekä luvut aloittavien kirjallisten lainauste valuinnassa. Lainauksia on niin Raamatusta, Shakespearelta, Dylan Thomasilta, Dostojevskilta kuin Jane Austeniltakin.
Kaniinit käyttäytyvät suhteellisen uskottavasti, vakka niitä onkin inhimillistetty runsaalla kädellä, esim. kaniinit harrastavat etenkin talviaikaan uhkapeliä nimeltään nipula. Mytologiassa ja sanonnoissa (esim. "jokapäiväinen ruoho") on paljon yhtenevyyksiä kristinuskoon ja eeppinen sankarikaniini El-ahrairah puolestaan on kuin Aatami, ensimmäinen kaniini jonka jälkeläiset täytävät maan.
Kirja hämmensi aluksi oudolla fonttivalinnalla, jollaista en taida aikaisemmin olla kohdannut kirjallisuudessa. Kaikenkaikkiaan teos oli eteenpäin kevyesti rullaava, helppolukuinen ja paikoin hyvinkin toiminnallinen. Koskaan ei pystynyt etukäteen päättelemään mihin suuntaan tarina menee, sillä Adams heitteli soppaan monia odottamattomia tekijöitä, kuten lokki-Kehaarin.
Keskeisten kaniinien tapaamat lähialueen muut kaniinilaumat saavat jopa dystooppisia piirteitä. Kaniinien monipäisyys vaikeutti välillä kerronnan seuraamista ja minun pitikin kirjoittaa ylös nimilistaa pienen hahmokuvauksen kera, jotta hahmottaisin kuka milloinkin on äänessä.
