"Wow", oli ensimmäinen ajatus kirjan luettuani ja sen jälkeen pitkä epätodellinen (ja hiukan epämukava) olo, koska kirja oli loistava, mutta samalla todella, todella ällöttävä luettava. Saako tällaisesta edes pitää...?
Kirja oli kiehtova sitten kun siitä sai otteen. Minulla oli aluksi vaikeaa jaksaa lukea tarinaa, koska se tuntui täysin merkityksettömältä (paljon, paljon keskusteluja merkkituotteista ja pukeutumisetiketeistä yms). Mutta kun jaksoi kahlata kirjaa noin puoleen väliin, niin sitten päästiin tarinan ytimeen kiinni ja sen jälkeen kirjaa ei malttanut laskea käsistään (vaikka välillä oli pakko, koska piti hakea sietokykyä lukea joitain kohtauksia läpi). Minulla oli jokin ajatus kirjan sisällöstä (olen nähnyt elokuvan vuosia sitten ja joita muistikuvia on säilynyt), mutta sen splatter-kauhuskenaariot (hyvin yksityiskohtaisesti kuvaillut) yllättivät silti. Nämä kohtaukset olivat mielettömän vaikeita ja raskaita luettavia, mutta samalla niitä kohtaan tunsi jopa sairaalloista kiinnostusta ja halua lukea ne läpi. Muutenkin kirjoitustyyli oli paikoitellen todella raskas ja jossain määrin turruttava, mutta samalla tavallaan palkitseva. Juoni oli rakennettu hyvin, Batemanin henkinen epätasapaino tuodaan esiin ohimennen ja sen jälkeen se otetaan osaksi tarinaa vähävähältä, jolloin lopulta se on tarinan pääpointti ilman, että varsinaista muutosta edes huomaa.
Tämän teoksen lukemisen jälkeen oli hyvin kahtiajakautunut fiilis, vähän kuin itsekin olisi tullut kirjan luettuaan lähemmäksi Batemania, tämän henkistä tasapanoa (tai lähinnä kai tasapainottomuutta). Toisaalta pidin todella paljon, mutta sitten taas toisaalta en halua enää ikinä lukea kirjaa uudelleen. Tämä on yksi niistä harvoista kirjoista, joiden arvosanaa oli pakko muuttaa. Annoin aluksi 3 tähteä, mutta oli lopulta pakko nostaa se neljään tähteen. Tämä kirja jää mieleen vahvasti, varmasti vielä pitkäksi aikaa.
