Kalliohin paholaisenpalvojat
Alkuteos ilmestynyt 1984. Suomentanut Tiina Lehmusmäki. Nidottu.
Avaruuden valloitus oli hitaasti, mutta varmasti vienyt Telluksen asukkaat melkein kaikkialle galaksissa. Maan asukkaat olivat kohdanneet uusia rotuja, joutuneet uusiin olosuhteisiin ja sekarotuja, jopa mutanttejakin oli syntynyt. Luhella Iteluh oli mutti, kaunis, hyvin kaunis sinertäväihoinen nainen, joka eli vapaana ja ylpeänä, kaukana omistaan..
Mutta Kalliohissa Luhella saa havaita, ettei kukaan voi katkaista juuriaan. Zelon-planeetan mutit palasivat hänen mieleensä, kun hän joutui taisteluun Kalliohin paholaisenpalvojien kanssa, jotka uhkasivat kaikkia galaksin ei-telluslaisia kansoja kuolemalla.
Igaal Telluslainen oli Luhellan apuna, mutta satanistien valta oli suurempi kuin kukaan osasi aavistaakaan. Yritys päästä heidän käsistään vaaransi enemmän kuin Luhellan elämän, se vaaransi hänen sielunsakin…
Käyttäjät lukeneet myös
Hugues Douriaux
Hugues Douriaux (1947 - 2018) oli ranskalainen kirjailija ja hammaskirurgi. Hän päätyi kirjoittamaan fantasiaa historiallisten romaanien kautta. Hänen teksteissään näkyy hänen mieltymyksensä historiaan ja rakkauden teemoihin. 1990‑luvun lopulta lähtien hän jätti fantasian ja omistautui suosikkilajilleen realistiselle romaanille.
Musta virta -scifi
Finn Lecturan 1992 ilmestynyt neliosainen scifisarja
Musta virta -scifi sisältää tällä hetkellä 4 kirjaa.
Kirja-arviot ja kommentit
Ranskalaisen Hugues Douriauxin "Kalliohin paholaisenpalvojat" (Finn Lectura, 1992) ilmestyi 1990-luvun alkupuolella neljään osaan jääneessä Musta virta -euroscifisarjassa, jota lähinnä oppikirjamateriaaleihin erikoistunut kustantamo yritti lanseerata myös täällä.Luhella on tavattoman kaunis ja muodokas sini-ihoinen mutanttinainen, jonka lomamatka keskeytyy ikävästi kun hän sattumalta osuu todistamaan mystisen satanistikultin uhrimenoja. Saatananpalvojat ovat siinä mielessä ikävää jengiä, että nämä haluaisivat hävittää maailmasta kaikki erilaiset olennot ja erityisesti mutantit, ja tämän seurauksena päähenkilömme joutuu erilaisiin vaarallisiin tilanteisiin.Luhella joutuu käymään samaan aikaan sisäistä kamppailua ja pohtimaan kuuluuko hän enemmän modernin maailman houkutusten pariin vai täytyykö hänen noudattaa edelleen luonnonkansansa perinteitä, jossa keskeinen osa on pelkässä lannevaatteessa tepastelu ja mutkaton suhtautuminen lemmiskelyyn, jopa siinä määrin että oma velikin on ihan sovelias petikaveri."Kalliohin paholaisenpalvojat" on niin huono kirja, ettei sitä malta jättää kesken, kuten joku internetissä muotoili: niin juonenkäänteet kuin henkilökuvauskin on niin kömpelöä, että ne tuovat mieleen alakoulun ainekirjoitustunnit. Seksismi paistaa läpi ja eroottiseksi tarkoitetut kohtaukset saavat nauramaan ääneen. Lieneeköhän kirjoittaja ollut aivan tosissaan tai selvin päin kun hän on kirjoittanut lauseen "sisareesi työntynyt penis oli vain harhaa".Jotenkin sopivaa on, että suurta riemua ylimaallisella kehnoudellaan aiheuttava romaani jää kaiken lisäksi kesken, sillä viimeisellä sivulla mainostettu jatko-osa "Helvetillisten tuulien linna" ei koskaan ilmestynyt suomeksi.