Sarjan ensimmäisen kirjan lukemisesta oli jo melko pitkä aika, mutta
tarinan vaiheet palautuivat mieleen ensimmäisen varsinaisen luvun aikana.
Kirjan kartta aiheutti ensin hämmennystä, koska tällä kertaa kansilehdille
on kuvattu toinen myyttien yhdeksästä maailmasta. Koska osa tarinasta kulkee
edelleen ensimmäisen kirjan maailmassa, olisi ensimmäisestä kirjasta löytyvä
kartta myös mukava olla käsillä.
Murteiden käyttö sai ensin huolestumaan, että kirjassa käy Jar Jar Binksit
ja joistakin hahmoista tulee Disneymäisiä pellejä, jotka käyvät ärsyttämään.
Murteiden käytön johdonmukaisuus ja vakavammat hetket tarinassa onnistuvat
kuitenkin tasapainoittamaan maailman Potter-henkiseksi, jossa uskalletaan
leikitellä fantasia-olioiden kanssa enemmän Dragonlancen kuin Tolkienin
perinteistä muistuttaen.
Useiden uusien paikkojen ja hahmojen lisäksi myös ensimmäisestä osasta
tuttuihin henkilöihin tulee enemmän syvyyttä ja kaikki hahmot näyttäytyvät
omine heikkouksineen epätäydellisinä nuorten kirjaan sopivalla tavalla.
Tarinaa kuljetetaan nyt kahdessa haarassa ja myös tallimestarin haara
kantaa mainiosti. Minulle mieluisimmat kohdat löytyivätkin ehkä hieman
yllättäen tästä tarinan haarasta.
Toivonen onnistuu kuvaamaan viikinkimytologiaan pohjautuvaa maailmaa
siten, että mittakaava on todellisen suuri kokonaiseksi maailmaksi.
Toisen kirjan myötä esiin tulleiden maiden, kansojen ja myyttisten
olioiden sekä paikkojen määrä kasvaa mittoihin, joiden varaan voi rakentaa
loputtomasti seikkailuja.
Kirjan loppu on mielestäni paremmin tasapainossa ensimmäiseen
osaan verrattuna. Lukijaa palkitaan muutamilla suurilla ratkaisuilla,
mutta loppuasetelma jättää vahvan cliffhangerin seuraavalle osalle.
