Kiinalainen kissa: Satuja ja tarinoita
Kuvittanut Samppa Lahdenperä.
Kiinalaisen Kissan nyt ilmestyvään laitokseen on ensimmäistä kertaa koottu enin osa niistä Mika Waltarin 1928–45 kirjoittamista saduista, satukertomuksista ja tarinoista, jotka aikoinaan julkaistiin eri yhteyksissä ja ovat sittemmin olleet lähes unohduksissa. Nämä 33 tarinaa osoittavat elävästi suuren kirjailijamestarimme verrattomat lahjat myös sadunkertojana.
”Kiinalainen Kissa” merkitsee tekijälleen pakoa surullisen ja harmaan ajan keskeltä mielikuvituksen rikkaaseen ja onnelliseen maailmaan, joka on lapsille ja järkeville sallittu... Pahan Silmän varjosta on hyvä paeta kuuntelemaan Kissa Kiihkeän väkevää laulua... ”Kiinalainen Kissa” tarjoaa unohdusta, naurua ja mielikuvituksen kimallusta...
(”Kiinalaisen Kissan” 1. painoksen esittelytekstistä vuodelta 1932)
Mika Waltari
Mika Waltari (1908–1979) syntyi Helsingissä. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa teologiaa, etiikkaa ja estetiikkaa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1929. Waltari teki läpimurtonsa kirjailijana vain parikymppisenä kirjallisena ihmelapsena. Varhaistuotannossa kuvastui romanttinen elämännälkä ja maailmantuska.
Waltari meni naimisiin Marjatta Luukkosen kanssa vuonna 1931. Perheeseen syntyi myöhemmin kirjailijanakin tunnettu tytär Satu Waltari. Mika Waltari työskenteli 30-luvulla kirja-arvostelijana, toimitussihteerinä ja Yleisradion kirjallisena avustajana. Vuodesta 1938 Waltari oli vapaa kirjailija. Sotien aikana Waltari työskenteli puolustusvoimien tiedotusyksikössä. Waltari valittiin vuonna 1957 Suomen Akatemian jäseneksi.
Muita teoksia kirjailijalta Mika Waltari
Kirja-arvioita
Lapsille tarkoitettu Waltarin taidesatukokoelma on yhdistelmä vekkuleita ja paikoin ilkikurisiakin eläinsatuja, paljon maagisia olentoja, lohdutonta kaukokaipuuta, itäisiä puutarhoita ja kristillisiä legendoja. Satujen ja kertomusten tyylit ja pituudet vaihtelevat paljonkin - kolmesta sivusta moneen kymmeneen ja Waltarin tyttären lapsuushassutuksista fantasiakirjallisuuden rajamaille - mutta yhtenäisyyttä kokonaisuudelle antavat Samppa Lahdenperän kauniit ja satumaiset kuvitukset. Lapsena osa saduista oli minusta tylsiä tai liian surullisia, mutta näin aikuisiällä ne taas olivat astetta kiinnostavampia ja hölmöt eläinsadut jäivät vain huvittaviksi hassutuksiksi. Onkin ehkä perusteltua sanoa, että Kiinalainen kissa ei ole ainoastaan lastenkirja, vaan siinä on tarttumapintaa monenikäisille.