Ihmiskunnan viholliset
Ihmiskunnan viholliset on Mika Waltarin suurista historiallisista romaaneista viimeinen. Se sijoittuu länsimaisen ajanlaskun ensimmäiselle vuosisadalle, kristinuskon syntyvaiheiden aikaan.
Nuori Minutus Lausus Manilianus, Valtakunnan salaisuus -romaanin Markus Mezentiuksen poika, hamuaa rikkauksia, suhteita ja asemaa mutta joutuu maksamaan ahneudestaan korkean hinnan.
Minutus on aluksi ateisti, jonka mielestä Rooman ja Kreikan jumalat ovat satuolentoja ja juutalaisten levittämä uusi kristinusko vain primitiivistä taikauskoa. Hän kohtaa toistuvasti Pietarin (Keefaan), Paavalin (Pauluksen) ja useita muitakin Raamatun henkilöitä ja joutuu myös monien Apostolien teoissa kuvattujen tapahtumien silminnäkijäksi. Hän seikkailee myös Rooman valtakunnan eri provinsseissa ja ystävystyy keisari Neron kanssa.
Useat Minutuksen läheisistä kääntyvät kristityiksi, mutta Minutus pysyy epäilijänä, vaikka hänen käsityksensä kristinuskosta muuttuukin vähitellen myönteisemmäksi.
Mika Waltari (1908–1979) oli poikkeuksellisen monipuolinen ja tuottelias kirjailija. Hänen tuotantonsa käsittää romaanien lisäksi mm. runoja, novelleja, näytelmiä, satuja, elokuvakäsikirjoituksia sekä sarjakuvariimejä.
Mika Waltari
Mika Waltari (1908–1979) syntyi Helsingissä. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa teologiaa, etiikkaa ja estetiikkaa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1929. Waltari teki läpimurtonsa kirjailijana vain parikymppisenä kirjallisena ihmelapsena. Varhaistuotannossa kuvastui romanttinen elämännälkä ja maailmantuska.
Waltari meni naimisiin Marjatta Luukkosen kanssa vuonna 1931. Perheeseen syntyi myöhemmin kirjailijanakin tunnettu tytär Satu Waltari. Mika Waltari työskenteli 30-luvulla kirja-arvostelijana, toimitussihteerinä ja Yleisradion kirjallisena avustajana. Vuodesta 1938 Waltari oli vapaa kirjailija. Sotien aikana Waltari työskenteli puolustusvoimien tiedotusyksikössä. Waltari valittiin vuonna 1957 Suomen Akatemian jäseneksi.