Tonttu: Matka pimeyteen
Kansi: Tuula Mäkiä. Sidottu, kansipaperi.
Maailman ensimmäinen tonttutrilleri on täällä!
Kun kirjailija Antti Leikas saa yhtäkkiä monelta taholta avokätistä apurahaa niinkin outoon hankkeeseen kuin tonttututkimukseen, hänen hälytyskellojensa pitäisi soida. Kun hän istuu pölyisten kirjastojen uumenissa ympäri Eurooppaa ja tuntee itseään tarkkailtavan, hälytyskellojen pitäisi soida. Ja kun hänen ovensa taakse ilmestyy Suomen Kulttuurirahaston hemaiseva asiamies tonttuihin liittyvine pyyntöineen, kellojen pitäisi totisesti kumahdella.
Mutta kirjailija Leikas on vaaroja kaihtamaton mies ja löytää siksi itsensä keskeltä koko universumin olemassaoloa uhkaavia tapahtumia. Putoilevien lentokoneiden, uhkaavien kommandojoukkojen ja epäilyttävien kirjankustantajien ristipaineessa Leikkaalle selviää vähitellen, minkälaisia voimia tonttujen olemassaoloon kätkeytyy – ja millaisia voimia hän on tullut tutkimuksillaan vapauttaneeksi.
Tonttu vie lukijansa perimmäisten kysymysten äärelle – ja takuuvarmasti ennen kokemattoman jännitysnäytelmän pyörteisiin. Mitä ovat sielut, mistä universumi rakentuu ja kuinka tehokkaasti tonttu-Koposen maksa polttaa alkoholia? Hyppää kyytiin niin saat tietää. Tämä on matka pimeyteen.
Käyttäjät lukeneet myös
Antti Leikas
Antti Leikas (s. 1967) on savolaissyntyinen Oulussa asuva kirjailija. Hän on koulutukseltaan matemaatikko, ja hän on opiskellut myös kirjallisuutta, filosofiaa, sosiologiaa ja yritysjohtamista. Leikas on työskennellyt teknologiayrityksissä esimiestehtävissä sekä muun muassa lehtikuvaajana ja kulttuurilehti Kaltion päätoimittajana.
Kirja-arvioita
Tonttu on kieltämättä erikoinen kirja. Tyyliltään se ei täysin uponnut minuun, ja kirjan alussa tuntui että eihän tämä ole minun juttuni ollenkaan, mutta lopulta päädyin tykkäämään kirjasta paljonkin. Kirja ottaa tonttuihin uuden näkökulman, joka ei ole (ainakaan minulle) tuttu sen paremmin kansanperinteestä kuin tonttusaduistakaan. Joistain nettikommenteista muistelen kuulleeni että kirja ei jaksaisi vetää ihan loppuun asti, mutta omalla kohdallani päin vastoin pidin loppupuolesta alkupuolta enemmän. Arvoin antaisinko kirjalle 3 ja puoli vai neljä tähteä, mutta päädyin neljään koska tämä oli sen verran viihdyttävää kesälukemista.