Euroopan kevät
Alkuteos ilmestynyt 2017. Suomentanut Katriina Huttunen. Kannen kuva: Jan van Huysum, Vase of Flowers. Kannen suunnittelu: Perttu Lämsä. Sidottu, kansipaperi.
RÖYHKEÄN SATIIRINEN ROMAANI EPÄTASA-ARVOSTA JA ÄÄRIMMÄISYYKSIEN EUROOPASTA
Tanskassa joukko huippututkijoita ja menestyneitä yrittäjiä perustaa Lollandin saarelle suljetun utopistisen yhteisön. Yhteisön jäseniksi pääsee vain yhteiskunnan intellektuelli ja varakas kerma. Ajatus on tuoda vanhasta Euroopasta viehättävimmät elementit ja perinteet ja yhdistää ne uusimpaan huipputeknologiaan ja biolääketieteeseen.
Lollandin maalaisparatiisissa eläimet ovat saavuttaneet tietoisuuden, dronet hoitavat suurimman osan maanviljelyksestä ja ihmiset elävät onnellisina keskellä outoa utopiaa.
Samaan aikaan Kööpenhaminaa ravistelee sarja väkivaltaisia terrori-iskuja, minkä seurauksena tuhansia muslimeja karkotetaan Afrikkaan ja suljetaan Tanskan hallinnoimalle alueelle. Kaiken tämän keskellä kööpenhaminalainen galleristi Stig, hänen neurotutkija-vaimonsa Elisabeth ja heidän tyttärensä Emma etsivät paikkaansa uudessa oudossa maailmassa.
"Euroopan kevät on groteski ja provosoiva kertomus vapaudesta, tasa-arvosta ja yhteisöllisyydestä lähitulevaisuudessa, joka on yhtä aikaa karmivan pelottava ja viehättävä." – Michel Houellebecq
Kaspar Colling Nielsen
Kaspar Colling Nielsen (s. 1974) on moninkertaisesti palkittu tanskalainen kirjailija. Hurmioutuneen vastaanoton saanut Tanskan sisällissota nosti miehen eurooppalaisen nykykirjallisuuden kärkinimeksi ja tarinankertojien parhaimmistoon. Kirjoittamisen ohella Colling Nielsen työskentelee lehtorina Copenhagen Business Schoolissa sekä käsikirjoittaa elokuvia ja televisio-ohjelmia.
Muita teoksia kirjailijalta Kaspar Colling Nielsen
Kirja-arvioita
Erittäin ajankohtaisiin asioihin rohkeasti kantaa ottava kirja. Tarinassa maahanmuutto ja muukalaisviha esitetään sen kaikessa raadollisuudessa, kun taas tasa-arvo loistaa poissaolollaan. Filosofispainotteinen kirjoitustyyli ja osin sekava eri kerronnan aikatasoissa pomppiminen kuitenkin latisti intoani lukea kirjaa. Kirjan sävy oli murheellinen ja henkilöhahmot pääosin onnettomia, mikä sopii surullisen hyvin kuvaamaan nykypäivän länsimaisen yhteiskunnan solmukohtia.