Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Linnavuoren Tuuli jatkaa mallikkaasti Johanna Valkaman Metsän ja meren suku-sarjaa. Kirjahan paneutuu ensimmäisestä osasta tutun Aurin ja Haakonin tyttären Tuulin elämään, kun tyttö on noin teini-ikäinen. Aikaa on siis kulunut. Pidin Tuulista, hän oli mukavan erilainen kuin äitinsä, mutta silti tästä puuttui jotain. Myös aika hatara rakkaustarina jättää kylmäksi. Henkilökohtaisesti pidin tosi paljon Tommosta, mutta hänen ja Tuulin välinen rakkaus oli hyvin pelkistettyä, enkä oikein voi ottaa sitä vakavasti. En myöskään pitänyt siitä, millaiseksi Haakon oli tässä osassa tehty. Okei, eihän hän nyt mikään kammottava ollut, luultavasti täysin normaali tuon ajan mies, mutta silti hän oli mielestäni muuttunut ensimmäisestä osasta. Eikä mitenkään parempaan suuntaan. Oli myös hassua, kuinka Haakonin ja Aurin välit tuntuivat todella kylmiltä, kun ottaa huomioon millaista intohimoa heidän välillään oli ensimmäisessä kirjassa. Toki, onhan se ymmärrettävää, ettei useiden vuosien jälkeen ole enää sitä samaa intohimoa ja rakkautta, mitä joskus nuorena, mutta olin silti hieman pettynyt. Kirjoissahan on kuitenkin kaikki mahdollista. Ei kaiken tarvitse mennä niin kuin oikeassa elämässä.
Linnavuoren Tuuli on kuitenkin pikku vioistaan huolimatta hyvä ja mukaansatempaava kirja. Toivottavasti sarjan kolmas osa jatkaisi hyvää sarjaa yhtä hyvin, tai peräti paremminkin.
