Korppien kehä

Teiniporukka päihittämässä supervaltioiden yliluonnollisia puolustusvoimia. Eli aika perinteinen YA-kirja. Tarina alkaa siitä, kun jengipomo Kaz ottaa vastaan keikan ja värvää parhaan tiiminsä mukaan. Ja ei kun seikkailuun! Tarinassa on hauskasti mukana viitteitä sisarsarja Grishaversumin. Englanniksi tämä onkin sarjan neljäs kirja, mutta suomenkielinen versio aloittaa uuden, Paluu Grishaversumiin -sarjan.

Kirja on mielestäni mukavan simppeli ja fontti on huomattavan suurta. Sanoisin, että helppolukuinen normiseikkailu, jossa on muutamia yllättäviä käänteitäkin onneksi. Henkilöhahmot on rakennettu mukavan monipuolisiksi ja seikkailu on kokonaisuutena toimiva. Olen katsonut Varjo ja riipus -tv sarjaa, johon on sotkettu tämän kirjan tarinaa varsinaisen Varjo ja riipus -kirjan lisäksi. Oli kiva nyt lukea miten tämä tarina todellisuudessa menee. Kirjat ovat mukavan yksinkertaisia töllösarjaan verraten.

Kerchin valtakunnan pääkaupunki Ketterdam. 17-vuotiaalle mestarivaras Kaz Brekkerille tarjoutuu tilaisuus, josta hän ei voi kieltäytyä. Mahdollisen palkinnon kiilto silmissään Kaz värvää mukaansa rivin rikoskumppaneita ja he tarttuvat ryöstöretkeen.

Kaz Brekkerin ja hänen rikoskumppaneidensa tarina sijoittuu pari vuotta Leigh Bardugon Grishaversumi-sarjan jälkeisiin tapahtumiin ja on paljon henkilöläheisempi kuin Alina Starkovin tarina. Aloitin itse Bardugon tuotannon lukemisen juurikin Korppien kehästä ja Bardugon kyky hahmojen luonnin ja hahmojen välisten suhteiden kuvaamisessa teki minuun vaikutuksen. Hahmot ovat toisaalta jokseenkin ennalta-arvattavia, mutta minun lukukokemustani se ei häirinnyt. Erityisen vahvan vaikutuksen minuun teki Inej.

Fantasiakirjana Korppien kehä ei ole varmasti kaikille. Ryöstöretki saa kokonaisuutena loppujen lopuksi melko vähän tilaa ja tarina pyörii enemmän henkilöhahmojen ja heidän traumojensa ympärillä. Tarina ei myöskään kokonaisuutena ole mitenkään uraauurtava tai poikkeuksellinen: veijari- ja ryöstöretkitarinana Korppien kehä ei määritä genrelle uusia raameja. Korppien kehä on kuitenkin viihdyttävä ja Bardugo on luonut mielenkiintoisen ja monipuolisen henkilökaartin, jonka jengissä viihtyy useammankin ryöstöretken.

”SAATTAA SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA”

Kirja perustuu sisarsarja Grishaversumiin ja kirjan tapahtumat sijoittuvat tällä kertaa Ketterdamiin, joka on satamakaupunki lähellä Ravkaa. Ketterdam on pieni kansainvälinen satamakaupunki, jossa on viisi eri satamaa. Kaikkia satamia johtaa eri jengit ja jengipomot. Heidän välillään rauha on harvinaista. Viides satama oli ennen vain raunio, mutta nuorena Kazin ja hänen edesmenneen veljensä unelma oli rikastua ja sen hän teki. Hän kunnosti viidennen sataman alueen, josta tulikin saaren vilkkain satama, ja tämä saakin muut jengipomot närkästymään. Ketterdamin pahamaineisimmalle 17-vuotiaalle jengipomolle Kaz Brekkerille tarjotaan tehtävää, josta hän voi joko tienata paljon rahaa tai kuolla. Tehtävässä heidän on haettava vihollisvaltion pahamaineisesta paikasta Jäähovista, Jurda Panemia nimisen huumeen keksijä pois, ettei huumeentekoresepti joudu vääriin käsiin. Kazin jengi ei kuitenkaan ole ainoa porukka, jotka tavoittelevat Jurda Panemin luojaa.

Kaz tarttuu tilaisuuteen ja rupeaa keräämään mukaansa jenginsä taitavia luottojäseniä. Kaz on porukan pomo. Hän on salamyhkäinen, juonitteleva eikä hän suostu näyttämään tunteita, jottei hän näyttäisi heikolta. Jesper on taitava aseiden käyttäjä ja porukan vitsikkäin, jolla on salaisuus menneisyydessä, jota hän haluaa pitää salassa. Inej on Kazin luottohenkilö, joka osaa liikkua kuin varjo ja häneltä onnistuu kiipeäminen minne vain. Wylan on taitava räjähteiden tekijä ja nerokas kaikesta tietävä keksijä, sekä keikkaa tarjonneen Ketterdmanin rikkaan jengipomon poika. Nina on sydämenpysäyttäjä grisha, jonka rakastetun hän joutui pakon edessä passittamaan helvetinporttiin ja hän haluaa epätoivoisesti pelastaa Matthiaksen helvetinportista. Matthias on vihollisvaltion arvostettu grishojen metsästäjä, mutta rakastuukin vangitsemaansa grishaan, joka pelastaa heidät molemmat laivan upottua hyiseen mereen. 

Kun porukka on kerätty kasaan, täytyy heidän ensimmäisenä pelastaa helvetinportista Matthias, jotta hän voisi auttaa heitä, sillä hän tuntee Jäähovin ammattinsa kautta. Voiko silti Matthiakseen luottaa hänen katkeruutensa takia Ninaa kohtaan? Wylan oli suureksi avuksi, mutta hän oli vasta jengin uusi tulokas ja tehtävän nuorin jäsen, joten häntä vähäteltiin erittäin pitkään. Hänen isänsä oli palkannut hänelle yksityisopettajan, sekä Wylan kävi myös huilutunneilla. Nämä asiat olivat Ketterdamin ihmisille pelkkiä haaveita. Wylan tunsi helvetinportin entuudestaan, sillä hän oli ollut isänsä kanssa siellä aikaisemmin. 

Haettuaan Matthiaksen voi vihdon 20 miljoonan krugen arvoinen tehtävä alkaa. Päähenkilöt matkustavat Ketterdamista Fredjaan, jossa on vaellettava vuoristoista ja lumista maastoa kohti Jäähovia. Kaikki on suunniteltu Kazin toimesta etukäteen, mutta Kazin salamyhkäisyys ja suunnitelman kertominen vasta viime tipassa aiheuttaa jännitteitä jengin välillä. Jäähovissa ollessaan suunnitelmat eivät etene suunnitellusti, joten suunnitelmaa on muutettava kesken keikan. Kirjan lopussa porukka pääsee pakenemaan Jäähoviata, ja satamassa on jo pakolaiva valmiina. Satamassa kummikin on vastassa Fredjan armeija, sillä Kazin porukan lähtö vankilasta ei ollut hiljaista. Ennen laivaan nousua on heidän uhrattava mahdollisesti yhden porukassa olleen henki. 

Lopulta he pääsevät keikkaa tarjonneen henkilön luokse, ja he ovat valmiita sopimaan rahoista. Kuitenkin juonikas keikkaa tarjonnut jengipomo pettää sopimuksen ja hyökkää Kazin porukan kimppuun. Kazilla oli kuitenkin ässä hihassa, kun hän kertoo keikkaa tarjonneelle, että tämän poika on hänellä mukana. Tässä kohtaa keikkaa tarjonneen on pysähdyttävä miettimään. Hänellä kuitenkin oli mukanaan tuulenkutsuja grisha, joka oli ottanut Jurda Panemia. Kun Kaz huomaa tämän hän kiinnittää huomionsa heti Inejiin ja tästä keikkaa tarjonnut voi päätellä, että tyttö on Kazille muutakin kuin vain jengitoveri, ja keikkaa tarjonnut sieppaa Inejin. Kaz oli mokannut näyttämällä tunteita. 

Aikaisemmin kirjassa Kaz ja Inej olivat puhuneet tunteista ja Inej vaatii Kazia päättämään aikooko tämä riisua maskinsa tunteettomuuden osalta tai muuten Inej maksaisi velkansa Kazin jengille ja lähtisi. Kirjan lopussa Kaz porukkoineen joutuu jäädä laatimaan uutta suunnitelmaa Iejin pelastamiseksi ja rahojen saamiseksi. 

Korppien kehä on nuorten fantasia, joka eroaa Varjo ja riipus kirjoista, sillä Varjo ja riipus kirjoissa taistellaan yhteistä pahaa vastaan, kun taas Korppien kehä kirjassa on rikollisjengi, joka suorittaa vaarallista tehtävän isojen rahojen toivossa. Kirja on kirjoitettu varmasti aikaa käyttäen, sekä luovuuden rajoja hipoen. Kirjassa on monia juonenkäänteitä, jotka tekevät kirjasta todella mielenkiintoisen luettavan. Valitsin itse Korppien kehä kirjan luettavaksi, koska olen jo lukenut kirjasarjan edellisen trilogian, sekä olin katsonut Netflix-sarjan ennen kirja aloittamista. Odotin innolla kirjan lukemista ja sen sisään pääsyä, eikä minun tarvinnut pettyä. 

Kirjassa on painostettu paljon päähenkilöihin ja heidän menneisyyttään on kuvattu erittäin hyvin pitkin kirjan eri osia aina kun juoni sitä on vaatinut. Kirja päähenkilöihin oli helppo päästä siis sisään. Oma henkilökohtainen suosikkini on Kaz, vaikka en yhdestäkään päähenkilöstä keksi mitään, miksen heistä pitäisi. Kirjassa oli keskitytty niin paljon päähenkilöihin, että kirjassa itse lopun h-hetki jäi vajaaksi ja olisin toivonut siihen enemmän jännitystä, ehkä kirjan lopussa kirja oli haluttu hätiköidä loppuun. Kirjan keskivaihe oli alkua ja loppua parempi, sillä siinä keskityttiin myös juoneen tarkemmin. 

Pidin tästä kirjasta itse asiassa enemmän kuin esimerkiksi Varjo ja Riipus -kirjasta. Pääasiassa monipuolisempien henkilöhahmojen vuoksi. On toisaalta hämmentävää muistaa miten nuoria hahmot ovat: pääasiassa noin 17-vuotiaita. Vaikka kyseessä on nuorten kirjasta, voisi hahmojen silti kuvitella olevan himpun verran vanhempia. Edelliseen kirjasarjaan verrattuna tässä ei käydä sotaa eeppistä pahaa vastaan, vaan enemmänkin juoni on verrattavissa seikkailukirjaan, jossa tosin päähenkilöt ovat rikollisia ja seikkailevat fantasiamaailmassa. Sanoisin tämän olevan varsin viihdyttävää luettavaa. Miinusta tarpeettomasta kahteen kirjaan jakamisesta, kun tarina jatkuu suoraan seuraavassa osassa. 

Sanon jo suoraan heti kättelyssä, että Korppien kehä ei ole (fantasia)romaanina kaikkein paras mutta eniten tämä kiinnosti juuri hahmojensa takia ja miten sekalaisen seurakunnan edesottamukset etenevät. Eniten KK on saanut juuri hypeä hahmojensa ansiosta, joten tavallaan kuitenkin sain sen mitä toivoin. Silti hahmojen keskinäiset draamankaaret jäivät ennakoimaani vähäisemmiksi eli sittenkin tässä mielessä kirjan hype on itse kirjaa ihmeellisempää.

Kirjan keskivaihe oli alkua ja loppua parempia - alku oli omaan makuun vähän sekavahko ja loppupäässä ylläreitä tuli jo ähkyyn asti. Sitten mietin, että miksi emme saaneet yhden päähahmon pov:ta lainkaan.

Mutta haluan luetella asioita joita tässä kirjassa tykkäsin: kuusikko ja heidän väliset kemiat (ja labran räjähdykset), Inejin ja Ninan välinen ystävyys, se miten Kazin musertavaa menneisyyttä paljastettiin lukijalle hitaasti, se miten Jesper kettuili Wylanille (aistin romanssin), Matthiaksen (pikainen) hahmokehitys. Se kohtaus jossa kuusikko löysi jotain vuorilta ja Ninan & Matthiaksen välinen keskustelu sen jälkeen. Tuo kohtaus oli omaan makuun hyvää draamaa, vaikka toki ennestään nähty, mutta pidin keskustelun suoruudesta. Muutenkin tämän kirjan vihollisista rakastavaisiksi tuntui hyvältä kun osapuolet olivat samalla tasolla toistensa kanssa.

Kieltämättä Korppien kehä on pätevästi koottu viihdepaketti, jonka hahmot ovat muistettavia.