Kaunis ja haikea satu toiseuden tavoittelusta, arjen pakenemisesta ja riittämättömyyden tunteen käsittelystä. Merta ei voi ymmärtää.
Alkuteos ilmestynyt 1965. Tekijän kuvittama. Satufantasia.
1. laitos: Suomentanut Laila Järvinen. WSOY, 1965.
2. laitos: Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä (24. painos). WSOY, 2010. Sidottu.
Keskellä avomerta on kartassa piste, pikku Myy väittää sitä kärpäsenliaksi. Mutta se on kuin onkin saari, yrmeä pieni majakkasaari. Sinne purjehtii muumiperhe turvallisesta laaksostaan, sillä Muumipappa ei halua enää olla tassutteleva, tarpeeton perheenisä, vaan rohkea päällikkö. Mutta kuinka olla majakanvartijana majakassa, jonka valoa ei saa toimimaan? Totta puhuen seikkailusta tulee vaarallisempi kuin kukaan on osannut aavistakaan. Sillä meri on arvaamaton vihollinen, ja Mörkökin on löytänyt muumiperheen jäljet...
Adlibris: Katso Adlibriksestä
Lukijoiden keskustelut
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskustelu Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella. Muumikirjat
Kaikki sarjatiedot →Kirjasarja
#1 · 1992Muumit ja suuri tuhotulva 
#2 · 1955Muumipeikko ja pyrstötähti 
#3 · 1956Taikurin hattu 
#4 · 1963Muumipapan urotyöt 
#5 · 1953Kuinkas sitten kävikään? 
#6 · 1957Vaarallinen juhannus 
#7 · 1958Taikatalvi 
#8 · 1960Kuka lohduttaisi Nyytiä? 
#9 · 1962Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia 
#10 · 1965Muumipappa ja meri 
#11 · 1970Muumilaakson marraskuu 
#12 · 1977Vaarallinen matka 
#13 · 1980Outo vieras muumitalossa 
1987Muumiperheen tarina 
1988Takaisin Muumilaaksoon 
1995Suuri muumikirja 
2003Tarinoita Muumilaaksosta 
2008Muumien kiehtova maailma Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
4 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Ihan hyvä muumikirja
Tätä kirjaa on hieman hankala arvostella. Se sisältää muumiperheen mainioita edesottamuksia, mutta toisaalta se on myös mietelmäteos meren syvimmästä olemuksesta. TV-versiosta eroten tarinassa ovat mukana vain muumit ja Pikku-Myy, joiden luonteet on kuvattu hyvin, Muumipappa turhantärkeänä perheenpäänä, Muumimamma lempeänä, räväkkyyttä hakevana kotiäitinä, Muumipeikko tunteellisena haaveksijana ja Pikku-Myy kaikista pilaa tekevänä irvileukana.
Mystistä tunnelmaa luovat myös erakkomainen kalastaja, keimailevat merihevoset ja Mörkö (joka oli muuten positiivinen yllätys).
Paikoitellen tarina oli kuitenkin hieman ahdistava, muumiperheen ollessa yksinäisellä majakkasaarella keskellä myrskyävää avomerta. Muumipappa ja meri lukeutuu selkeästi surumielisempien muumitarinoiden joukkoon, samaan kastiin Muumilaakson marraskuun kanssa. Siis taattua Janssonin tasoa, mutta henkilökohtaisesti pidän enemmän hilpeämmistä muumikirjoista, kuten Taikurin hatusta.
Muumiperheen muutto yksinäiselle majakkasaarelle on paljon synkempi Janssonin kuin television kertomana. Muutosta kaipaavien muumien alakulo on tarttuvaa ja myrskyävän meren uhkaava aura sulkee lukijankin sisäänsä. Ilman pikkuruisia ilonpilkahduksia, kirja olisi masentavaa luettavaa.
Karujen saaristomaisemien kuvaus on tarkkaa ja henkilöhahmot totutun lämpimiä Tapahtumia ei ole paljoa, mutta lepattava myrskylyhty, ulvova mörkö ja keimailevat merihevoset ohjaavat ajatukset syvälle oman elämän syövereihin. Tätä kirjaa on mahdoton ymmärtää, jos ei itse ole koskaan tutustunut mereen.
Risingshadow
