Okei. Jos aloitetaan siitä faktasta, että r.a.k.a.s.t.a.n tämän kirjan kantta. Suomennoksissa on usein ihan pökkelöt kannet. Ihanaa, että tässä on säilytetty alkuperäistä. Se oli oikeastaan yksi syy miksi tämän kirjan ostin itselleni. Joo, olen juuri tällainen, kannet on kirjan yksi tärkein juttu. Tarina kertoi Poppysta, Valitusta, Neidosta, jota kukaan ei saa katsoa. Hänen elämänsä on tarkoin rajattua, myös hänen kasvonsa on peitetty osittain. Kuningaskunnassa vallitsee hutera rauha, mutta taustalla vaanii usva, ja sen sisällä vaara. Sattumien kautta Poppy saa henkivartijakseen komean ja merkillisen Hawken, joka saa tytön uhman heräämään uusiin sfääreihin.
Mutta niin, sanoisin tällä erää, että... minulla on Kingfisherin lisäksi toinenkin kirjapoikaystävä, kiitos tämän kirjan ;) Kirja lähtee verkkaisesti liikkeelle ja loppujen lopuksi alkupuoliskolla ei tapahdu mitään kovin hurjaa, mutta silti ahmin kyllä jokaista sivua aina alusta asti kuin en saisi tarpeekseni. En tiedä, ehkä kirjailijan tyyli kirjoittaa tai juonen kiusoitteleva eteneminen teki sen, ken tietää, mutta minä rakastan tätä kirjaa! Päähahmojen keskinäinen kissa- ja hiirileikki oli kutkuttavaa luettavaa vaikka alussa saatoinkin vähän huokailla, että näinkö kiltti tämä olikin. VIELÄ MITÄ! Jossain vaiheessa kirjailija pistää vaihteen silmään ja keulii ihan huolella saaden minutkin aukomaan suutaan kuin maalle heitetty kala, liikahtamaan tuolilla hiukan hermostuneesti ja melkein kiljumaan loppupään sivuilla. En viitsinyt kun tilassa oli muitakin ihmisiä, mutta ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen. Sanoisin, että romantiikan nälkääni on tyydytetty huolella. Hawken on mun makuun juuri sopiva romantasia-poikaystävä, joka ei jätä ketään kylmäksi ja säilyttää arvokkuutensa aina viimeisille sivuille saakka. Ja juoni on hirveän mielenkiintoinen, en malta odottaa mihin suuntaan tämä tästä lähtee. Taidankin tilata jo uuden osan!"
