Antologiatyyppisenä käännösprojektina toteutettu kokoelma nostaa esiin tarinankerrontaa arvokkaana asiana sinänsä. Mun mielestäni se juuri on pohjoismaisen kulttuuriperinnön rikkaus - kaiken ei aina tarvitse olla "järkevää", "totta", "vakavaa" tai "taiteellista". Joskus on aivan mahtava etuoikeus sukeltaa menneisyyteen sen kautta, mitä ajanviete on saattanut ihmisten kesken olla.
Toki saagakirjallisuus on oman aikansa korkeakulttuuria, sillä aivan joka turvekammissa ei ole kirjahyllyjä ollut. Islanti on kuitenkin jo keskiajalla ollut lukutaidon ja kirjallisuuden asteeltaan reilusti edellä muita Pohjoismaita, joten tähän kokoelmaan sisältyy kuningassukujen genealogioiden ja maavalloitusten oikeutusten lisäksi kääpiönpoikasia, vieraanvaraisuutta ja avuliaisuutta, taikaolutta, keskiaikaista erotiikkaa, humoristisia kuvauksia urheilu- ja sanaleikeistä ja jopa kytköksiä grimdarkkiin viikinkimediaan, jota tänä päivänä tehdään. (Ragnar Karvahousun esi-isä mm. seikkailee permiläisellä alueella pelastamassa prinsessoja pahoilta noidilta. Ihme, ettei sitä tarinaa kelpuutettu äijätelkkarisarjaksi nykyaikana...)
Iso suositus kelle tahansa, jota aihe vähänkään kiinnostaa! Eva Eskelisen tyylitellyt kuvitukset ovat upea lisä, ja johdannossa avataan tarinoiden kirjallisuushistoriallista kontekstia kivasti.
