Aulis

Mielenkiintoinen kurkistus Tolkienin persoonaan ja hänen teostensa eri vaiheisiin. Kirja tarjoaa myös hyvää ajankuvaa ensimmäisestä maailmansodasta 1970-luvun alkuun. 

Odotin etukäteen ehkä vähän enemmän ns. nippelitietoa teoksista, mutta kyllä sitäkin oli ihan kiitettävästi. 

Tämä oli Tolkienin satutarinoista ehkäpä suosikkini (toki Hobitin jälkeen).

Vauhdikas ja kielellisesti monipuolinen tarina. Tarinassa on paljon viittauksia muihin teoksiin, kirjoitushetken ajankuvaan ja brittikulttuuriin. Näitä on selitetty kirjan lopussa, mikä oli minulle hyvä lisä. Kyllä joitakin huomasin itsekin, mutta sivistyneemmän lukijan on näitä varmasti vielä mukavampi bongailla.

Aineksia, joista on kehittynyt Tolkienin legendariumin osasia, oli tässä jonkin verran havaittavissa.

Aika hämmentävä kokonaisuus. 

Kirja alkaa pitkällä, melkein satasivuisella esseellä Saduista, joka on todella polveileva ja pohdiskeleva teksti. Se pitää sisällään runsaasti viittauksia erilaisiin satuteoksiin (osa näistä vielä hyvin vanhoja jostain historian hämärästä), joista pitäisi olla perillä, jotta niistä saisi jotain irti. Tämä oli raskasta luettavaa. 

Toinen osa, allegorinen satu Niukun lehti, oli jo huomattavasti selvempi teksti. Siitä sai ihan hyvin kiinni, jos yhtään on perillä Tolkienista kirjoittajana. En vain oikein tiedä, kenelle tarina on suunnattu, koska lapsille teksti on piru tylsä. Ehkä Tolkien on vain purkanut tässä tuntojaan tarinan muodossa ilman sen suurempaa tarkoitusta?

Viimeisestä osasta, runosta Mythopoeia, ymmärsin ihan yhtä paljon kuin kirjan alun esseestä, eli en paljoakaan.

Tämä kirja on selvästi tarkoitettu lukijalle, joka kykenee korkeampaan ja syvällisempään ajatteluun kuin meikäläinen. 

Hieno tarina upealla kuvituksella höystettynä.

Jotenkin Martin osaa jopa tällaiseen lapsille/nuorille suunnattuun teokseen luoda tunnelman, joka pitää aikuislukijankin otteessaan. Ei ole itselleni ollenkaan tavallista, että tälläinen lastenkirjallisuus sytyttäisi millään tasolla. Varsinkaan, jos pohjalla ei ole jotain nostalgialisää omasta lapsuudesta. 

Ehkä vähän raju tarina nykyajan lapsille, joille on pääasiassa tarjolla pumpulihöttöä. Jonkin traumanhan tälläkin varmaan saa aiheutettua jos erehtyy lapselleen antamaan luettavaksi.

Samoja aineksiahan tässä on vähän aistittavissa kuin myöhemmässä Tulen ja jään laulussa, mikä ei ole ollenkaan huono asia. 

Samanlainen teos kuin Hobitti Tolkienin silmin (kts. ko. arvio).

Vähemmän valmiita teoksia ja enemmän luonnoksia kuin HTS:ssä, koska Tolkien ei tehnyt viimeisteltyjä kuvia juurikaan TSH:ta varten. Näitä luonnoksiakin on otettu melko paljon mukaan TSH:n uuteen tekijän kuvittamaan yhteisniteeseen. 

Muutamia huomioita kuvista:

Orthancia esittävistä kuvista TSH:n kuvitettuun laitokseen on jostain syystä otettu varhainen versio, joka ei ole yhteneväinen tekstin kanssa. Tolkienilla oli olemassa myös paremmin tekstiä vastaavia piirroksia, vaikkakin ne olivat enemmän luonnosmaisia.

Tästä kirjasta on jätetty pois kuva, jolla on kuvattu Fangornin metsää (myös em. TSH:n laitoksessa). Ko. kuva on alunperin tarkoitettu kuvittamaan Synkmetsää Hobitissa, mutta mukana on kuitenkin niin ikään Hobittia varten tehdyt kuvat Hobittilasta ja Rivendellistä. 

Kirja sisältää kaikki tiedossa olevat Tolkienin piirrokset ja maalaukset, jotka liittyvät Hobittiin. Kaikki tarkoittaa tässä yhteydessä todellakin kaikki.

Mukana on valmiiden teosten lisäksi liuta eritasoisia luonnoksia, joista alkeellisimmat eivät ole sen kummempia kuin muutama viiva satunnaiselle sillä hetkellä saatavilla olleelle paperille sutaistuja. Ilman taustatietoja näistä olisi mahdotonta sanoa, mihin ne liittyvät.

Viimeistellyimmät teokset löytyvät pääosin myös uudesta tekijän kuvittamasta Hobitin laitoksesta, toki jonkin verran pienempinä.

Mielenkiintoinen kirja kaiken kaikkiaan. 

Valtaosa kirjan kuvista löytyy myös uusista tekijän kuvittamista Hobitin, TSH:n (yhteisnide) ja Silmarillionin laitoksista. Tässä kuvat ovat toki huomattavasti suurempia ja mukana on myös kuvien taustoja C.R. Tolkienin kertomana. 

Kirjassa on monta kuvaa esitetty alkuperäisversiona ja lisäksi rinnalla on 70-luvulla ilmestyneitä kalentereita varten väritetyt versiot. Em. kirjojen uusissa laitoksissa on pääasiassa mustavalkokuvat tai Tolkienin itsensä värittämät kuvat. Silmarillioniin on otettu mukaan myös muutama jonkun muun kuin Tolkienin itsensä värittämä kuva. 

Mukana on lisäksi muutamia muitakin töitä, jotka eivät sijoitu Tolkienin legendariumiin. Nämä ovat kuitenkin selvä vähemmistö. 

Ihan näppärä hakuteos Hobitin, TSH:n, Silmarillionin ja KTK:n karttojen paikoista.

Paikannimet on selitetty aakkosjärjestyksessä ja nimien yhteydessä kerrottu ko. paikoissa tapahtuneita asioita. Ennen paikkalistausta on lukujen alussa tiivistetysti kerrottu kirjojen tapahtumat.

Kirjaan kartat (alkuperäiset sekä Howen) on painettu kovin pieninä, joten jos haluaa tarkemmin niitä tutkia niin kannattaa varustautua suurennuslasilla. Tai käyttää alkuperäisten teosten karttoja. Kirjastolainassani ei ollut mukana Howen karttajulisteita.

Nimistö ei tietysti enää ihan täysin vastaa uusia korjattuja laitoksia (esim. Otavankalle -> Kivikallio).

Howen kuvitus on totutun hienoa. Kertoilee myös hieman inspiraation lähteistään mitä on käyttänyt karttajulisteiden kuvituksessa.

Kirja sisältää 16 keskenään hyvin erilaista hobittirunoa. On kevyempää hassuttelua ja vähän synkempiäkin sävyjä.

Vain kaksi näistä kertoo Tomista, vaikka kirjan pääotsikosta voisi päätellä toisin. Näissä kerrotaan Kultamarjan tapaamisesta ja onhan mukana myös Vanha Halavaukko, isäntä Magot perheineen ja haudanhaamukin.

Oma suosikkini runoista Tomista kertovien lisäksi oli "Aarre".

Baynesin hieno kuvitus on tyyliltään samanlainen "musta-oranssi" kuin esim. kirjassa Seppä ja Satumaa.

Teoksella on paikkansa osana Tolkienin legendariumia ihan jo senkin takia, että se tuo lisätietoa tästä mystisestä Tom Bombadilin hahmosta. 

Sympaattinen pikku kirjanen. 

Itse runo on melko lyhyt, mutta Pauline Baynesin tunnelmallinen kuvitus selityksineen tuo mukavasti lisäsisältöä kirjaan.

Kuvituksessa on kohtauksia Bilbon ensimmäisestä ja viimeisestä seikkailusta: kuvia on Hobitista ja Sormusten Haltijoiden matkasta Harmaiden Satamien kautta Valinoriin.

Mahdollisuus lukea kirja tuli minulle vähän vahingossa, joten päätin tarttua siihen ihan sivistääkseni itseäni. Tuskin olisin oma-aloitteisesti tullut tätä lukeneeksi. 

Kirjan vahvuus on ehdottomasti mukavasti soljuva ja yksityiskohtainen kerrontatapa. Kirja kannattaa lukea yhdeltä istumalta tai ainakin pitkissä pätkissä, jotta pysyy paremmin kärryillä. Jos on lukemisessa pidempiä taukoja niin tahtoo vähän unohtua kenestä olikaan kyse milloinkin. Toisaalta ei se suuresti haitannut vaikka oli unohtunutkin. 

Ihan kiva lukukokemus kaiken kaikkiaan. 

Tulipa viimein tartuttua tähän klassikkoon. 

Oli yllättävän mielenkiintoista luettavaa. Toki vähän oli välillä jaksoja, joissa olisi ehkä ollut varaa tiivistää. Etenkin osiot, joissa Sinuhe itse ei ollut aktiivinen tekijä vaan kertoili lähinnä vain muiden tekemisistä, olivat usein vähän pitkäveteisiä.

Olen pitänyt näitä "klassikoita" monesti vähän tylsinä ja kuivakoina, mutta Sinuhe on kyllä asemansa klassikkona ansainnut. Pitänee lukea joskus muitakin Waltarin teoksia.