Midori

Takakansi ei jälleen kerro puoliakaan tämän kirjan todellisesta sisällöstä. 'Kuka on Jenna Fox?' on toki nuoren tytön kasvutarina, mutta se on myös hyvin filosofinen ja eettisiä teorioita koetteleva. Miten määrittelemme hirviön? Onko ihmisen lupa puuttua luonnon kulkuun? Missä kulkee oikean ja väärän hämärä rajamaa? Toisinaan kirja on hyvin vaikea sisällöltään ja saa pohtimaan, että mikä lopulta onkaan se perimmäinen paha? Mitä olemme valmiita uhraamaan tieteen alttarille?

Hulvatonta menoa, vielä hulvattomamman perhee parissa. Aina on olemassa joku, joka toivoo, että aamulla, kun herää löytää itsestään uusia erityisiä uusia kykyjä. Ja tämä nauruhermoja koetteleva teos on omiaan juuri näille ihmisille. Beaumontien perheen lahjat koettelevat mielikuvituksen rajoja ja keskittyvät myös niihin yleisimpiin voimiin. Tarinan voisi sanoa olevan varsinainen sekameteli soppa, jonka herkulliset ainekset luovat kiehtovan juonen. Mutta kirjassa käsitellään myös sitä nykyään esillä olevaa kysymystä:Minkä arvoinen ihminen on? Tätä lähinnä Mibsin erityisen kyvyn kautta. Ei mikään supersankari-tarina, mutta supervoimia löytyy tästä kirjasta enemmän kuin tarpeeksi. Tätä bussireissua ei ehdottomasti kannata jättää väliin.

Voisi sanoa, että löysin tämän kirjan aivan sattumalta. Se kiinnitti huomioni kirjastossa kiehtovalla kannellaan, kun ystäväni pyöritteli teosta käsissään. Tarina alkoi hieman karkeasti, mutta alkoi pian sujua. Oikeastaan se parani sivu sivulta. Neil Gaiman oli minulle tähän asti varsin tuntematon tapaus, mutta en ollut edes tämän sarjakuvakirjan puolivälissä, kun päätin, että tulisin lukemaan, myös teoksen, johon sarjakuva pohjautuu. Kirjan päähahmot erottautuivat värikkäillä ja kiehtovilla persoonillaan, varsinkin De Carabasta oli kiehtova seurata:lipevä luihu ja samaan aikaan täydellinen herrasmies. Alinen Lontoo viljelee kiehtovia ja ennen kaikkea erikoisia yksityiskohtia, mutta jättää varaa mielikuvitukselle. Kuten Richard toteaa se rikkoo kaikki säännöt. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, joka jää mieleen hyvin pitkäksi aikaa kummittelemaan ja jota ei malta laskea käteen ennen vihoviimeistä dramaattista sivua, joka jättää lukijan janoamaan jatkoa tarinalle, janoamaan uutta retkeä maanalaiseen vaaroja viljelevään maailmaan.

Tajunnan mullistava vaihtoehtoinen historia Napoleonin ajoilta. Kirja muuntaa hauskasti koulussa luetun historian ja kutoo siihen uusia hauskoja ulottuvuuksia. Napoleonin aikaan ei taisteltukkaan laivatojen tykkien turvin vaan käytettiin lohikäärmelaivueita. Nuoren laivasto kapteenin ja harvinaisen lohikäärmeen yhteinen matka ja varttuminen on kiinnostavaa luettavaa. Myös tarinaan ujutet yksityiskohdat ovat varsin piristäviä. Kirja yllätti iloisesti sekä juonen että tarinan suhteen. Kirjaan tarttuessani odotin keskiverto fantasiaa, joka sekoittuu massaan, mutta Kuninkaan lohikäärmen kuitenkin erottui edukseen.

Tämä teos on kotimaisen fantasian helmiä. Tosin se kertoo useiden muiden fantasiakirjojen tapaan pitkästä ja vaarallisesta matkasta ja tärkeästä ja vaikeasta tehtävästä. Kuitenkin kirjailija on onnistunut kutomaan tarinaan ainutlaatuisia aineksia. Varsinkin pörröiset värikäs luonteiset opastajat herättivät minussa ihastusta tarinan edetessä. Muinaiseen magian ja erikoisten otusten aikakauteen sijoittuva tarina on kiehtova heimoperinteineen ja magian vivahteineen. Nuoren Kuikansulan ja ystävien seikkailua seuraa mielnekiinnolla.

Tämän mielenkiintoisen tarinan idea on sinänsä varsin hyvä ja mielenkiintoinen, mutta siitä taitanee kuitenkin puuttua se jokin. Keskiaikainen maailma, jota uhkaa vanha, jo lähes unohdettu vihollinen ja nuori naikkonen, joka ravistelee kaikkien elävien maailmankuvaa. Juuri hahmoihin kirjailija lienee painostaneen eniten, sillä ne erottuvat juonen ja tarinan miljöön seasta selvästi. Tuittupäinen Lessa, päätäväinen F'arh, avulias F'nor. Ikävä kyllä hahmojekin joukosta löytyy samankaltaisuuksia, mikä on hyvin häiritsevää. Kyllä kirja kuitenkin on ainakin lukemisen arvoinen kokemus.

Tämä kirja jatkaa tarinaa kloonityttö Amysta ja hänen selviytymisestään. Samalla kun pitäisi vältellä järjestöä, joka haluaa hyötyö Amysta, tämän pitäisi esittää tavallista teiniä ja selviytyä arjen pulmista ja salata erikoisuutensa. Kun vielä läheiset alkavat turvautua Amyyn kaikissa pikkupulmissaan, palaa hänen pinnansa totaalisesti. Amy tapaa Alyn, joka viettää villiä elämää säännöistä piittaamatta ja vetää Amyn mukaansa. Selviää, että Ay on myös yksi klooneista, kolmastoista klooni, virhetekele. Aly asettaa Amyn vaikeiden valintojen eteen toilailuillaan ja pakottaa tämän katsomaan elämäänsä aivan uudesta näkökulmasta. Tarinan kasvattavat Amya uudella tavalla. Kirja antaa Amyn tarinaan aivan uuden näkökulman, joka on riipaiseva ja villi. Se panee miettimään onko meidän todella luovuttava josta kusta rakkaastamme, jos se tosiaan on itsemme ja rakkaamme parhaaksi.

Tämä tarina on ihana, hauska ja piristävä. Kapinallinen prinsessa, joka kapinoi yhteiskunnnan rutiineja ja vanhempiensa odotuksia vastaan ja lähtee vapaaehtoisesti lohikäärmeiden luo, jotka tunnetusti vievät prinsessat vastoin näiden tahtoa, riittänee jo herättämään lukijoiden mielenkiinnon. Tarinan idea on hyvä ja se yhdistelee upeasti satujen ja tarinoiden piirteitä ja kääntää ne päälaelleen. Persoonalliset lohikäärmeet, joita vaivaa velhoallergia, lierot velhot ja muut muutenkin todella monipuoliset hahmot naurattavat lukijaa ja taitavasti punottu juoni kulkee vaivatta. Kokonaisuutena kirja on ihana, kiehtova, piristävä ja hauska. Tämä teos kuuluisi jokaisen fantasia fanin lukea. Cimorene ystävineen, ihailijoineen ja vihamiehineen pitää otteessaan monenkin lukukerran jälkeen, jaksan yhä rakastua tähän kirjaan aina vain uudestaan ja uudestaan.

Tämä kirja oli varsinainen järkytys. Tarina oli hyvin sekava, epäselvä ja kasassapysymätön. Pieni, outo ja sininen karhu syntyy ja joutuu aina vaan kummempiin ja tylsempiin kommelluksiin. Voitaneen kai sanoa ettei kirjailijalta ainakaan ole mielikuvitusta puuttunut, niin kummallisia ja liiankin outoja hahmoja, paikkoja ja tapahtumia hän on sepostellut. Tietenkin osa näistä sepostuksista on ihan mielenkiintoisia, mutta niitä oli tungettu tähän kirjaan aivan liikaa ja osaa näistä sepostuksista ja oli venytetty ja vanutettu aivan liikaa. Kirja itsessään oli erittäin piinallinen lukukokemus.

Kaikki tuntevat tarinan laivasta, joka on iäksi kirottu vaeltamaan maailman meriä ja jonka näkeminen tietää turmaa. Kirottu Lentävä hollantilainen kirottuineen miehistöineen. Tämä teos esittelee
uuden näkökulman laivasta ja sen kohtalosta. Mitä laivan kapteeni teki ansaitakseen kirouksen? Ansaitsiko jokainen laivalla oleva sen? Oliko
kukaan miehistöstä viaton? Kun luin kirjan en malttanut laskea sitä käsistäni ennen viimeistä sivua. Tarina itsessään on vaikuttava,riipaiseva
ja kiehtova. Tarinan on kerrottu kerrottu Benin ja Natin, pojan ja koiran näkökulmasta. Kahden viattoman, jotka joutuivat laivalla ilman omaa syytään. Kuitenkin, kun laiva kirottiin hekin saivat oman osansa. Poika ja koira, jotka eivät ikäänny ja joilla on maaginen yhteys, saivat tehtäväkseen auttaa viattomia. Menneisyyden haamut ajavat heitä takaa, eivätkä he voi koskaan jäädä aloilleen minnekkään. Kaksi matkamiestä vaeltavat iäti, niinkuin kirottu laivakin, saamatta rauhaa.

Siinä missä Pimeä nousee on sarjansa ikävystyttävin kirja, niin tämä teos on varmasti sarjansa riipaisevin. Kahdesta aiemmasta kirjasta tuttu Will matkustaa Walesiin, paikkaan, joka on täynnä mystiikkaa, sekä mennyttä, nykyistä ja tulevaa tuskaa. Erilaisuutensa takia piinattu, yksinäinen
ja kapinallinenkin Bran koskettaa suoraan lukijan sydäntä. Hän on ehkä koko sarjan kiehtovin ja traagisin hahmo. Willinkin rooli on kunnioitettava, nuorin ikivanha, jonka on toteutettava tehtävä,
joka hänelle on annettu huolimatta surusta tuskasta, jota ympärille leviää mitä pitemmälle hän pääsee. Viisaatten walesilaisten kommentit ovat yhtä kiinnostavia kuin viittaus Pendragoniin.

Tästä kirjasta voisi kai sanoa sen olevan kuin aikakone, joka vie lukijansa pimeään keskiaikaan. Kirja matkaa nuoren Maryn matkaa uudisraivaajien mukana Amerikkaan, uudelle mantereelle.
Kirja kuvailee varsin realistisen kuuloisesti entisajan hyvin ankaria sääntöjä ja
elämätapoja, suvaitsemattomuutta ja ankaraa
Jumalan pelkoa. Kirja on kasvukertomus ja Maryn
maailmaan uppoaa mielenkiinnolla. Tätä
mielenkiintoa kirjaa kohtaan ei vähennä
väitteet, joiden mukaan kirja todella
perustuu hyvin vanhoihin päiväkirjamerkintöihin.
Se vain panee lukijan pohtimaan ankarasti tätä kiehtovaa seikkaa:
oliko Mary todella olemassa?