Eija

Sarjan kolmannen osan kohdalla kiinnostukseni tarinaa kohtaan oli jo hieman hiipunut. Kerronta ei tuntunut aina olevan kovin sujuvaa. Ehkä tässä ei tapahtunut tarpeeksi uudistusta muihin osiin verrattuna myöskään, mutta ihan kelvollinen päätös trilogialle kuitenkin. 

Tarina kertoo lapsuudesta ja ystävyydestä sekä veljeydestä. Vanhan ajan kesän tunnelma välittyy hyvin tarinassa. Kirja ei genrensä puolesta ole sellainen, jota tulee juurikaan luettua. Halusin kuitenkin kirjan lukea, koska olen pitänyt muista Ray Bradburyn spefi tarinoista ja ihan OK oli tämäkin. 

Koko kirja on kuulustelun muotoon kirjoitettu kertomus. Kuulusteltava pyrkii Akatemiaan.  Hänen on esiteltävä tutkimansa Valtion historiassa vaikuttaneen Adamin tarina tulkintoineen Akatemian johtohenkilöille.  Noin 2040 luvulle sijoittuvassa historiassa tappavat kulkutaudit olivat vallanneet maailman. Platon oli perustanut Valtion saarelle, jossa joukko ihmisiä oli turvassa taudeilta.

Kirja käsittelee ihmisyyttä tekoälyn kautta. Mitä eroa on ihmisellä ja hyvin kehitetyllä oppineella robotilla – voiko tekoälyllä olla tietoisuus, tunne, sielu. Tarina sisältää filosofointia, mikä ei ole kovin tyypillistä nuorten kirjaksi luokitellulle teokselle. En muutenkaan oivaltanut mikä tästä tekee nuorten kirjan – nuori päähenkilö kenties? Kirjan formaatti on haastattelun muotoinen, joka tekee tarinan tyylistä hieman kuivakan, mutta ihan oli kannattava lukea. 

Tarinan teemana on eettisyys ja maan hallintokoneiston valta. Kirjassa kyseenalaistetaan, kuinka pitkälle voidaan mennä salailussa ja onko eettisesti oikein pilata tietoisesti yksilöiden elämä suuremman hyvän saavuttamiseksi.

Romaanin juoni alkoi paljastua pikkuhiljaa. Tarinan edetessä vasta selviää mistä oikein on kyse. Tarinan kerrontatyyli ei oikein iskenyt, mutta siihenkin tottui. 

Kokoelma sisältää viisi Kuningas Kall (Kull of Valusia/Kull of Atlantis) novellia. Osassa tarinoista Kall esiintyy vain maininnan tasolla, viitteenä.  Näissä novellisuomennoksissa korostuu se, kuinka hankala Howardin suomentaminen on niin että tarinoiden tunnelma myös välittyy. Suomennos tuntui kömpelölle ja viimeistelemättömälle. Mm. välillä kuningas oli Kall ja välillä Kull. Kokoelman kertomukset eivät tarinallisestikaan ole Howardin parhaimpia ja mm. joidenkin tarinoiden lopetus on melko kömpelö. Viimeinen tarina on draft versio, jonka myöhemmin Lin Carter täydensi ja julkaisi nimellä Riders Beyond the Sunrise. En tiedä kummasta versiosta suomennos on. Selkeä puute kokoelmassa onkin, että alkuperäisiä novellin nimiä ei ole mainittu. 

Kirja sisältää kolme pienoisromaania. Mukavia tarinoita Tulen ja Jään laulun saagan historiasta. Suvuista eniten esillä on Targaryenin suku, mutta muitakin sukuja vilisee tarinassa, joten mielestäni tarinoista saa enemmän irti, jos Tulen ja jään laulun maailma on jo entuudestaan tuttu. 

Tuntemukset tämän Usvasyntyinen sarjan toisen osan jälkeen ovat suurin piirtein samat, kuin ensimmäisen osan kohdalla. Osittain tarina veti hyvin, mutta paljon oli myös jaarittelua ja vatulointia. 

Tytöt saavat ympäristötekijöiden muuttumisen seurauksena evoluutiossa itselleen mutaation, sähköisen voiman, joka mahdollistaa naisille sukupuolisen valta-aseman yhteiskunnassa. Ennen miesten hallitsema yhteiskunta on kääntynyt päälaelleen kaikkine lieveilmiöineen - sukupuoliroolit ovat vaihtaneet paikkaa.

Kirjassa on neljä päänäkökulmahahmoa. Kolme naista ja yksi mies - uskonnollinen johtaja, rikollisjärjestön johtaja, poliitikko ja journalisti. Heistä naiset ovat vallankahvassa kiinni ja tavalla tai toisella tavoittelevat omaa etuaan ja ovat häikäilemättömiä omalla alallaan. Mies on tässä nelikossa se pidettävin hahmo ja myös hyväksikäytön uhan alla. Viides näkökulma on poliitikon tyttären, joka on voimaltaan viallinen ja siksi myös syrjitty. Kirjan hahmot sopivat hyvin tarinan sanomaan ja heissä tapahtuu tilanteiden määräämää kehitystä (henkilön menneisyys, ympäristötekijät ja tapahtumat mitä henkilölle on sattunut määrittelevät sen, millaiseksi ihminen tulee).

Kirjassa käsitellään sitä, miten miehet suhtautuvat muutokseen ja miten naiset käyttävät valta asemaansa hyväkseen. Seuraukset on kuvattu yliampuvasti ja kärjistetysti, mutta samalla havahduttavasti. Sanomaa voi tulkita ainakin kahdella tapaa. Toisaalta kertomus havainnollistaa naisten hyväksikäyttöä ja alistettua asemaa mitä vielä tänäkin päivänä esiintyy. Mitä jos mies saisi samanlaista kohtelua, mitä naiset saavat tai ovat saaneet historian aikana? Toinen näkökanta voisi olla se, että muuttuuko mikään paremmaksi, jos palikat vaihtaisivat paikkaa? Lopputulos on sama, uhri vaan vaihtuu. Sanomattakin on selvä, että kirjan maailma ei ole ihanteellinen.  

Lämpenin tarinaan vasta kun hyvän matkaa oli kirjaa jo luettu ja kirjan loppuun mentäessä, sen raaka nerokkuus tuli vasta kunnolla havaittua. 

Jos ja kun kirjaa on tituleerattu fantasiakirjallisuuden merkittävimmäksi teokseksi, niin kyllähän minä sen ehdottomasti luen, kun kerran suomennetaan eli luin loppuun asti sivistääkseni itseäni. Valitettavasti tarinan tyyli ei ollut minua varten. Minulle toimi parhaiten kokoelman kirjat Kehnotekoinen ritari ja Kynttilä tuulessa, joissa oli vähiten poliittista allegoriaa, symbolismia ja farssia. Merlynin kirja oli taas huonoin – joutui kyllä harppoen kahlata se tarina läpi. 

Kirja käsittelee luonnon tuhoamista sekä maailmojen elämän tuhoutumista ihmisen ajattelemattomuuden seurauksena. Ihmiskuntaa pyrittiin asuttamaan muissa aurinkokunnissa Maapallon luonnonresurssien pilaamisesta huolimatta. Kirja on laajennettu hyvästä Puu-novellista, missä Hazalin planeetalla on telepaattisen älyn omaava valtava puu. Kirjan tarina punoutuu Puun ympärille. Tarinan alku oli parempi kuin loppu kirjasta, mutta toiminnallisuutta ja vauhtia piisasi läpi kirjan. 

Hyvän tuulinen kertomus kolmesta tykkikerhon jäsenestä, jotka laukaistaan Kuuhun ammuksen sisällä. Miehet eivät puutu aluksensa kulkuun millään lailla, koska mitään ohjaimia siinä ei ole. Pulmat kohdataan analyyttisillä pohdiskeluilla ilman paniikkia ja huolta. Miehistön käyttäytyminen on huumoripitoista ja rentoa. Tarinassa selitetään käsillä olevia pulmatilanteita pitkällisesti matematiikkaa ja fysiikan lakeja käyttäen, mutta toisaalta myös maallikkomaisesti. Tarinassa on paljon ympäristökuvausta niin matkan varrelta kuin Kuun läheisyydeltä. Tällainen kerronta ei oikein istunut omaan mieltymyksen piiriin. Vanhahtava suomenkieli oli kuitenkin paikoin kivaa luettavaa, mm. Kuuta kutsuttiin Maan saattolaiseksi eikä kiertolaiseksi. 

Synkkä metsä on vähintäänkin yhtä hyvä kuin edeltävä osa Kolmen kappaleen probleema. Tarina ei ole liian helppo ja siinä ei ole mitään tavanomaista. Tarinan visioissa, seinänkohtaaja hankkeineen sun muineen on jotain hyvin älykästä ja omaperäistä. Sen enempää yksilöimättä eräs pitkällisesti kuvattu hyökkäys kohtaus oli huikeaa luettavaa. Kirja on jaoteltu kolmeen osaan ikään kuin kirjan sisällä olisi trilogia. Vaikka paikoin lukeminen oli raskaanpuoleista sillä mm. viimeisessä osassa ei ollut juurikaan tavanomaista lukujen jaottelua, hyvät puolet veivät voiton lukukokemuksessa. Ilahduttavaa on myös se, että tarinalla on päätös, vaikka kyseessä on trilogian toinen osa. Odotan innolla mitä seuraava osa tuo tullessaan ja toivon mukaan se myös suomennetaan.