Ensimmäisen kerran kun näin kirjan kiinnostuin mielikuvituksellisesta kannesta. Kuvittaja onkin mielestäni onnistunut hyvin herättämään mielen kiinnon ulkoasulla, päinvastoin kuin kirjan takakansi, joka antaa mielestäni väärän kuvan kirjasta. Kirjan olennot, varsinkin turilaat, aluksi laittoi niskakarvat pystyyn omituisuudellaan, ja siitä syystä meni hiukan aikaa ennen kuin lämpenin kirjalle - totta puhuen meinasin jättää kirjan aluksi kesken. Kirjan henkilöt on mielestäni hyvin toteutettu ja jonkinlaista syvyyttä saatu heihin. He eivät ole mitenkään \"täydellisiä\" ilman huonoja puolia olevia puoljumaluuksia, muttei sitten kuitenkaan edusta toista ääripäätä, kuten joidenkin kirjojen epärealistisen \"realistiset\" henkilöt täynnä inhottavia piirteitä, ilman mitään \"hyviä piirteitä\". Kirjailija on siis onnistunut kohtalaisen hyvin henkilöiden tekemisessä tasapainotellessa näiden kahden pään välillä. Tarina oli tavallisuudesta poikkeava - hyvä, että jotakin uudenlaista fantasiakirjallisuuden saralle on tullut. Ei ollut perus hyvä vs. paha asetelma (vaikka pidänkin itse sellaisista, ei niissä mitään vikaa ole). Maailmojen välinen \"pomppiminen\" hiukan aluksi kylmäsi minua, sillä maailmojen välinen siirtyminen on aika kulunut idea, mutta se oli toteutettu hyvin ja omaperäisellä tavalla. Eniten tässä kirjassa minua häiritsi se, että kirjan takana sanotaan maailman olevan keskiaikainen, kuten se suuurimmalta osalta onkin. Kuitenkin siellä vilisevät sellaiset sanat, kuten farkku, t-paita, purukumi, sanomalehti jne. Ymmärrän kyllä, että sen ei tarvitse olla tämän maailman keskiaikaa vastaava aikakausi, täyttääkseen keskiajan määritelmän siellä maailmassa. Äsken mainitsemani epäjohdonmukaisuuden takia annan kirjalle arvosanaksi 4 1/3 tähteä, muuten olisi kirja ollut jopa viiden tähden arvoinen.

Kirjan juoni oli aika yllätyksetön, alkua lukuun ottamatta tai ehkä se olikin tarkoituksella niin tehty (?) Kirjan lukeneet tietävät mistä puhun. Tai sitten tämä kirja on nuoremmille suunnattu, mutta kuitenkin pidin ihan tarinasta. Huumoriakin oli kirjailija osannnut viljellä aika sopivasti. Itseäni jäi hiukan ärsyttämään kun joitain asioita ei vain selitetty tarpeeksi :S Kuten miksi noitavoimat katoaa, kun myllyn mestari kuolee? Henkilöhahmot jäivät aika ohuiksi, ei juurikaan heistä irti saanut, toisaalta se antoi omalle mielikuvitukselle tilaa luoda heistä semmoisia kuin itse haluaa. Antaisin koulun arvosana asteikolla 8+

Luin tämän kirjan aika kauan aikaa sitten, eli en ihan tarkasti muista sen tapahtumia. Tosiaan väkivallalla mässäillään aika paljon ja kuolemaa on mukana, (SPOILAUSTA!)ja aika kevyesti kirjailija tapatti hahmojaan : Muistan aina miten toinen niistä kaksosista (vai oliko ne edes kaksosia vaiko veljeksiä?) kuoli, se tuntuu niin kauhealta kun kaksosten ei kuuluu olla toisistaan erillään :S Mutta toisaalta se on ihan hyvä juttu niin eipä ole niin kliseistä. Kirjan tarina ei nyt kovin kummoinen ollut, mutta ei siinä nyt hirveemmin kliseitäkään ollut (tai sitten en itse kiinnittänyt niihin huomiota?). Itse tykästyin tähän kirjaan, tässä oli semmoinen vanhan sadun omainen tunnelma, ihan kuin vanhassa tuvassa pimeenä talvi iltanan kerrottu tarina. Odottelen innolla seuraava osaa (kenelläkään tietoa milloin tulee? Voisi yksityisviestillä lähettää) yli kymmenen vuotta saanut totakin odotella :S. Yhteenvetona siis; Väkivaltainen ja surullinen tarina, jossa saattaa joku huomata huumoriakin. Itse pidin tästä. Arvosanani koulun asteikolla olisi 8 1/2 ehkä jopa se 9.

Yllätyin alkuun kun tarina olikin minä-muodossa kirjoitettu, en tähän ole törmännyt oikein missään muussa fantasia-kirjassa. Kuitenkin se sopii todella hyvin tähän kirjaan ja tekee päähenkilöön samaistumisen helpoksi. Robin Hobb luo ympäröivän tunnelman mielestäni erittäin hyvin, tarina kulkee aika mukavan tasaisella temmolla, lähes täydellinen kirja. Kirja on hyvin melankolinen sävyltään, muttei vedä siinä vertoja trilogian toiselle osalle. Päähenkilön surkuhupaista toilailua on hauska lukea, vaikka se välissä alkaa ottamaan toden teolla päähän, kun tekee jotkin asiat niin typerästi. Toisaalta se vähentää kliseiden määrää, kun tarina etenee välistä aivan erilailla mitä olisi voinut ajatella. Suosittelen kirjaa hiukan vartuneemmalle väelle, kirjailija kuvailee jotkin asiat aika raa\'asti ja melankolisen sävyn takia kirja saattaa olla aika raskasta luettavaa nuoremmille.

Tämä sarja on hyvin pitkä, joten en arvostele yksittäistä osaa, vaan arvostelen suoraan koko sarjaa, ja näin annan paremman kokonaiskuvan sarjasta niille, jotka miettivät kannattaako lukea Ajan Pyörää. Sarja lähtee käyntiin Tolkien-maisesti, kuten on jo osa maininnutkin. Minua tämä ei häirinnyt, pidän sen verran Tolkienista. Prologi on aika hämmentävä näin alkuun, itse säikähdin sitä ensimmäisellä lukukerralla ja jätin kirjan pitkäksi ajaksi hyllyyn odottamaan. Hämmentävän prologin jälkeen tarina lähtee liikkeelle hämyisästi, varsinkin ensimmäinen luku on suosikki kohtani tästä syystä. Pidän todella paljon Jordanin tavasta kuvailla ympäristöä ja sen tunnetilaa. Muutamat ensimmäiset osat menevät siinä Tolkien-maisessa tunnelmassa, sitten jossain 6. osassa kaikki tuntuu menevän päälaelleen. Yht\'äkkiä päähenkilö tarttuu vallankahvaan ja se tuli ainakin minulle hiukan yllätyksenä. Kirjasarjan tarina kulkee aika hitahkolla tempolla, johon minä olen ihan tyytyväinen, mutta se saattaa ärsyttää joitakin lukijoita, kun jokin juonilinja tulee päätökseen vasta usean kirjan jälkeen. Juonilinjoja on useita, jotka lopulta pinoutuvat päällekäin, kuten kirjassa sanotaan ajan pyörän kutomaksi kuvioksi. Useat juonikuviot on todella iso plussa niistä pitäville, asiat selitetään perin pohjin ja monelta eri kantilta. Kirjassa on paljon suvantokohtia, eli jos haluat lukea jotain action-romaania tätä ei kannata harkita. Onhan tässäkin kyllä riittämiin toimintaa, mutta sitä saa odotella monia satoja sivuja, ennen kuin mitään tapahtuu. Suosittelen sarjaa vähän vartuneimmille ihmisille tämän hidas tempoisuuden takia, mutta jotkut kirjan juoniratkaisut saattavat tuntua hiukan naiveilta heidän mielessään.