Ida

Luin juuri tätä ennen Lasipalatsi-kirjan joka oli vähän samanlainen, joten kiinnsotus tätä kirjaa oli hyvin pieni, koska teema oli nii samanlainen. Kirja kuitenkin oli äidinkielenopettajan kirjalistalla, josta piti valita ja myös kirjahyllyssäni joten miksipä ei.

Tuskailin kirjan kanssa aluksi, koska en päässyt siihen eka mukaan. Kirjan päähenkilö muistutti liikaa Lasipalatsi-sarjan Celeanaa ja odotin tämän kirjan olevan samanlainen. Eli siis ihan ok ajanvietettä, mutta hieman b-luokan kirja. Olin väärässä. Sittenkun kirja oli päässyt käyntiin en voinut laskea sitä käsistäni.

Pidin päähenkilöstä paljon. Vahvat naispääosat tekevät minuun aina suuren vaikutuksen. Mare oli fiksu ja kovia kokenut tyttö. Muutkin henkilöt olivat kiinnostavia ja minun mielestäni niihin syvennyttiin juuri sopivan verran. Kaikilla kirjan henkilöillä oli omat salaisuutensa, toiveensa ja luonteensa. Pidin siitä miten kirjojen henkilöt tekivät virheitä päähenkilö myös ja miten kaikkia tunteita oli kuvattu. Hopeinen tai punainen molemmat tekivät terroritekoja ja olivat inhimillisiä eroistaan huolimatta. Kaikilla oli halu päästä valtaan. Kirjassa oli paljon asioita mitä on oikeasti tapahtunut historiassa. Pidin myös miten fantasia oli yhdistetty tähän kaikkeen.

Tapahtumat tapahtuivat nopeasti, mutta ei liian. Voin sanoa että toimintaa riitti. Juonikäänteet olivat hyviä varsinkin vika juonikäänne veti jalat altani. Calin ja Maren suhteen arvasin jo alussa ja vaikka kirjalle ei romantiikalle jäänyt tilaa se ei minusta haitannut jostain syystä.

Kirjan vikan lauseen jälkeen minulle tuli heti halu lukea toine osa. Yllätyin ehdottomasti positiivisesti tämän kirjan suhteen. Oliko paras lukemani kirja? Ei, mutta hyvä kirja. Suosittelen vilpittömästi!

Taas luettu yksi kirja. Yhtä ihmeellinen kuin ensimmäinen osa.

Teresa oli outo ja pidin ehkä hieman enemmän ekasta osasta, vaikka tämäkin oli hyvä. Rakastuin Brendaan ja jätin Teresa kuvitelmat kauas pois.
Minho ja Newt ovat ehdottomasti lemppareitani .

Ei nyt tule kaikkia juttuja mieleen muutakun että tämä on hyvä kirja että pidin siitä vaikka juoni ei mennyt niin sulavasti kun ekassa.

Luin tämän kirjan siis enkuksi aikoja sitten enkä ole lukenut suomennista mutta jaa...

Tämä nousi ihan kirjojen kärkeen.

Se ei junnannut niinkuin ekassa osassa vähän. Se sujui sulavasti ja kivasti. En saa Nathanista tarpeekseni ja hänen havaintonsa ja impulssiivisuus ja kaikki tekee hänestä liian kiinnostavan. Pidin myös että Marcus tuli hyvin esiin. Uuden tyypit olivat todella mukavaa lisää. Annalise on aina ollut liian kiltti ja ärsyttävä minun makuuni ja olin iloinen siitä että Nathan oli "vihainen" hänelle lopussa. Minä en ikinä tykännyt tuosta parista vaan shippaan täysillä Nabrielia koska Gabriel nyt tuntuu aidommalta ja paremmalta.

Kirja saa ajattelemaan yhtä sun toista ja ei todellakaan ole tylsä. Pidin tarinasta todella paljon. Paljon parempi kuin eka osa ja se oli tosi hyvä. Eniten minua viehättää tämä synkkyys ja kaikki miten voimakkaasti tunteet ja kaikki mahdolliset jutut tulee esiin. Kirjailija ei kaunistele hirveästi asioita.

Loppu oli aika yllättävä ja surullinen ja teki mieli heittää kirja seinää ja paiskaa yksi narttu seinään ja hakata se tohjoksi vaikka tavallaan ymmärrän häntä. Käy sääliksi Nathania.

Seuraavaa kirjaa odotellessa ja Nathanin kykyjä.

Pidän tästä sarjasta enemmän kun odotin eli aivan liikaa.

Alku oli hieman outo. Se sai minut paiskaamaan kannen kiinni ja avaamaan sen vasta sillon kun olin kipeä.
Lukijat. Lukekaa se alku vaikka kipeet tekis.

Tylsimmätkin kohdat tuntuivat kiinnostavilta varmaan koska päähenkilö on liian kiinnostava.
Pidin taas tästäkin. Synkkä, mutta kiinnostava. Nathan oli todella kiinnostava henkilö, koska hän oli nin arvaamaton ja no syitä on monta. Markus herätti minussa ristiriitaisia tunteita lukiessani kirjaa.

- Markus ei ole hyvä. Nathan tulee pettymään pahasti
- Markus on semihyvä ja yrittää vain paeta metsästäjiä

Markus oli jotain siltä väliltä. Tämä noita juttu oli ihan erillainen kunmuut noitakirjat. Annalise on outo ja arvaamaton ja en syty tälle romanssille. Enemmän sytyn Gabrielille :D Mec jotain en muista miten kirjotettiin oli tosi ärsyttävä. Tykkäsin Celiasta enemmän kuin odotin.

Loppu oli hämmentävä ja odotin innolla että Nathan saa kykynsä. Loppui ihan kivasti ja pääsin suoraan käsiksi Puoliksi-Villliin kos se oli minulle ostettu jo nimpparilahjaksi.

Pidin!!!!

Odotkukset ei kyllä ollleet hirveän korkealla, mutta lukemisen arvoinen se oli.

Evien alkoi jo vähän kyllästyttää. Siis se että hänen ongelmia on niin paljon ja niin edespäin. Jotkut jutut oli hieman ennaltaarvattavia, mutta se nyt ei yllätäkkään. Keijut olivat jänniä ja muistuttaa minua Varjojen Kaupunkien haltijoista yllätys yllätys.

Tästä arvostelusta ei tule pitkä, mutta jos on tylsää niin kivaa lukemista.

Voi että että pidin tästä kirjasta! Jacinda oli mun mielestä tosi kiinnostava ja Will omgg huh.

Odotkuksia ei ollut mutta takakannen tai "tiedon"( mitä nyt sain ennenkn aloin lukea) perusteella olin ettinyt kirjaa hulluna ja löysin sen kirjastoauton perimmäisestä nurkasta.

Luin sen tosi nopeasti ja tää oli jotenkin tosi koskettava ja ärsyttää kaikki maailman kusipäät tässä. Tamra oli MAAILMAN ÄRSYTTÄVIN VARSINKIN KUN SE EI TIENNYT MITÄÄN vaikka kyllä säälin sitäkin.

Tykkäsin todella, koska romanssit uppoo aina minuun. Loppu oli ehkä vääähän ennalta-arvattava mut lukemisen arvonen. Ärsyttävä loppu kyllä. Miten luen seuraavan jos en tiiä iten Wilillä menee?

Huonompi kuin edellinen kirja, mutta lukemisen arvoinen. Jack oli outo lisäys ja epäilykseni koko keiju juttuun ärsytti.Len oli etäisempi,koska hän oli siellä hiton yliopistossa. Hyvä kirja ei muuta sanottavaa. Juoni oli outo ja koko tyhjiö juttu hämmensi koko ajan enemmän.

Tässä tällänen lyhyt arvio.

Twilight oli niitä ekoja sarjoja joita luin. Palvoin sitä mutta parin vuoden päästä en voinut sietää koko sarjaa. Yökk. Bella Swan ja Edward. Romanssi vaikuttaa ekaksi söpölltä ja kaikkea, mutta sittenkun luet epäilystä niin aivasi räjähtää jos shippaat Bellaa ja Jacobia. Sitten Aamunkoin jälkeen pidät vaan Jacobista ja laumasta ja Renesmeestä. Ainoa syy miksi luin kirjaa olivat he ja erikoisvoimat jotka kiinnostivat minua.

Ne jotka rakastaa mahdotonta kolmiodraamaa ja Bellaa joka haluaa olla verenimijä niin kipeesti niin voi rakastaa tätä, mutta en minä. Selitän mielipiteeni varmaan jyrkästi, mutta näin se vain on. Kirjasarja olisi hyvä ilman tyhmää kolmiodraamaa ja ärsyttävää rakkaustarinaa ja Edward ei edes tunne hirveän todelliselta hahmolta. Kaikki muut kirjassa ja kirjasarjassa oli iha jees. Sytyin tälle kirjalle mutta roihu paloi loppuun ja tuhkat pyyhittiin pois ja jäi vaan musta läntti. Loppu oli muurenkin laimea ja ainoa hyvä asia oli se että Jacob ja Renesmee päätyvät kai yhteen.

Sanon vaan että kirjasarja on lukioille suuri pettymys ainakin minulle se oli kun nyt sitä lukee.

Luukaupunki oli parempi, mutta Cassandra Claren kirjat ovat minun Top 3 listallani. Kirjotan tätä arviota silloin kun olen lukenut koko kirjasarjan kolmesti ainakin, joten se voi vaikuttaa arviooni.

Taas loistava kirja luettu vaikka tosin kolmannetta kertaa. Jace ja Claryn tuskaa oli jännää seurata ja heidän kiintymistä, sekä kuinka paljon he välittävät toisistaan. Simonin vampyyri juttu oli surullistra, mutta se liitti Simonin varjomaailmaan pysyvästi, mikä on silleen hyvä asia.
Claryn ja Jacen kyvyt olivat hämmästyttävä. Imogen Herondale oli todella ärsyttävä, mutta se miten hän pelasti Jacen oli sankarillista ja se tieto, että oli kantanut kaunaa Jacelle/Valentinelle olikin turhaa (tiedät mitä tarkotan jos olet lukenut kolmosen)

Idris niinkui voin kuvitella on varmaan todella kaunis ja tärkeä kaupunki varjometsästäjille. Se miten Jace komentaa Clarya oli ärsyttävää ja Sebastian oli outo lisäys. Juoni oli kiva ja pidin Maiasta heti.

Taas upeata työtä Clarelta! Jace <333333333

Jep. Hyvä kirja. Ei niin mullistava, mutta tykkäsin.

Aria ei olut enää niin nynny. Hunter oli outo ja etäinen tässä kirjassa. Nousin shippaamaan Turkia ihan kybällä. Romantiikkaa tässä ei ollut niin paljoon kuin edellisessä ja se oli pettymys. Loppu oli hämmentävä.
Niihän ne aina on. Odotan innolla seuraavaa osaa. Arian loppu juttu eli se kun hän syö sen sydämen oli ällöttävää ja meni jotenkin yli se että hänelläoli jotain ihme voimia. Sota on aina rankkaa ja outoa aikaa, mutta kirjoittaja on luonut kirjan ihan hyvin.

Lukemisen arvoinen ja pidin siitä. Ei ylittänyt tai alittanut edeltäjäänsä.