Tyylit: scifi > dystopia
Avainsanat: arthur c. clarke -palkinto, elokuva, tv-sarja
Osallistu keskusteluun (viestejä 12 kpl)
Alkuteos ilmestynyt 1985. Suomentanut Matti Kannosto.
1. laitos: Kirjayhtymä, 1986. Arena-sarja. Päällys: Hannu Väisänen. Sidottu, kansipaperi. 2. painos 1990.
2. laitos: Tammi, 1998. Klassikkopokkarit. Uusi kansikuva. Nidottu.
3. laitos: Tammi, 2017. Tv-sarjakansi. Sidottu.
4. laitos: Tammi, 2018. Bon-pokkari. Tv-sarjakansi. Nidottu.
Arthur C. Clarke -palkinto 1987, LA Times -palkinto 1986. Booker -palkintoehdokas 1986, Nebula-palkintoehdokas 1986, Prometheus-palkintoehdokas 1987. Valittu Tähtivaeltaja-lehden 1900-luvun tieteiskirjallisuuden Top 50 -listalle 2000 ja American Library Association's 100 Best Books for Teens -listalle 2000.
Margaret Atwoodin huikea profetia kertoo tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa vanhatestamentilliset fundamentalistit ovat ottaneet vallan. Hedelmälliset naiset on alistettu synnytyskoneiksi, jotka kiertävät ylhäisöperheissä tekemässä lapsia. He ovat orjaakin huonommassa asemassa, sillä heillä ei ole edes omaa nimeä: heitä kutsutaan kulloisenkin isäntänsä, ruumiinsa haltijan mukaan. Mutta myös yläluokan rouvat ovat naisvihan uhreja: kukaan nainen ei saa lukea, kukaan nainen ei saa asua yksin. Ja vähitellen kapinan siemenet itävät kaikkien luokkien, kaikkien kastien naisissa.
”Kokonaisuutena ja kaikessa ankaruudessaan Atwoodin esittämä kuva naisten alistamisesta on paha utopia, mutta utopian ainekset – vaikkapa miehen mukaan nimeämisestä lähtien – ovat tätä päivää. Täten Atwoodin tulevaisuudennäkymä on kuin brechtiläisittäin etäännytetty nykyhetken tai menneisyyden kuva.” – Antti Majander, Helsingin Sanomat
”Romaania voidaan lukea Orwellin 1984:n rinnakkaistarinana. Sen kerronnan jännite on samaa luokkaa ja se yltää samoihin kauhutunnelmiin, vieläpä silloinkin, kun Atwoodin nautittava älykkyys vaihtaa huumorille.” – E. L. Doctorow
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Margaret Atwood
Margaret Atwood (s. 1939) on tunnetuimpia kanadalaisia nykykirjailijoita.
Atwood syntyi Ottawassa. Hänen isänsä oli eläintieteen professori ja hyönteistutkija ja hänen äitinsä Margaret ravintotieteilijä. Atwood vietti lapsuutensa perheensä kanssa eräretkillä Pohjois-Quebeckin metsissä ja oppi tällöin jo rakastamaan luontoa ja kirjallisuutta. Vuonna 1946 perhe muutti Torontoon. Myöhemmin hän opiskeli yliopistossa englanninkielistä kirjallisuutta ja toimi yliopiston opettajana. Asuttuaan useita vuosia eri puolilla maailmaa, muun muassa Englannissa ja Australiassa, Atwood palasi Torontoon, missä hän nykyään asuu. Hän on naimisissa kirjailija Graeme Gibsonin kanssa ja heillä on yksi tytär. Atwood on ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (6) |
|---|
"Orjattaresi" on selkäpiitä kutitteleva ja hallittu kertomus, joka jättää lukijalle paljon tilaa ja pureskeltavaa. Mitään ei heitetä röyhkeästi silmille tai tarjota hopealautaselta.
Minä-kertoja on todella helposti lähestyttävä ja hänen ajatuksissaan pääsee piehtaroimaan hätkähdyttävän intiimisti. Arkoja aiheita ja kiinnostava kirjatuttavuus, joka painuu mieleen ainutlaatuisena kokonaisuutena.
|
Tykkään kirjoitustyylistä, jossa mennään juoni edellä. Tässä kirjassa ei harrastettu sellaista. Koinkin lähestulkoon koko kirjan tylsäksi tarinaksi, jossa kuvailtiin liikaa ja tapahtui liian vähän. Aivan lopuksi saatiin aikaiseksi hieman toimintaa, mutta se ei enää tilannetta pelastanut. Kirja on aiheeltaan mielenkiintoinen dystopia. Harmittaakin, että se ei ollut sopiva kirja minulle. |
Suhteellisen rankka, mutta mielenkiintoinen tulevaisuudenkuva. Romaani on jossain mielessä erittäin todentuntuinen. En tosin osaa sanoa, onko tämä hyvä vai huono asia. Ilmestymisaikanaan "Orjattaresi" on varmasti ollut hyvinkin kohauttava romaani, mitä se toki on edelleenkin, ainakin jossain määrin. |
Orjattaresi on vaikuttava teos, joka jää kaihertamaan mieltä pitkäksi aikaa. Tarina kierrettiin auki hienosti pikkuhiljaa, asioita vähitellen paljasten, ja lukija pystyi itse kokoamaan tarinan annetuista osasista. Loppukin oli onnistunut, suorastaan jopa mieltä kutkuttava. Osaset olivat kohdallaan, mutten siltikään pystynyt antamaan täyttä viittä tähteä muutaman asian takia. Suurin ongelma oli se, etten pystynyt kokemaan minkäänlaista yhteyttä päähenkilön kanssa, en ... (lisää) |
Tarina imaisi mukaansa heti alusta lähtien. Kerronta on viipyilevää ja hitaahkoa, mikä ruokki halua lukea nopeasti eteenpäin ja selvittää mitä tulee tapahtumaan ja mitä menneisyydessä oikein oli tapahtunut, että oli päädytty tällaiseen maailmaan.
Kirja on myös rakenteellisesti mielenkiintoinen. Tarinaa ei kerrota suoraviivaisesti yhtenäisellä aikajanalla vaan mm. yhtäkkiä siirrytään nykyisyydestä muistelmiin tai uniin. Atwood on kuitenkin niin taitava, että mukana ... (lisää)
|
"Orjattaresi" on oikea taidonnäyte siitä, mitä kaikkea kerronnalla voi saa aikaan. Atwood avaa tapahtumia hyvin, hyvin tihaasti, pala kerrallaan, jopa tuskastuttavalla tavalla lainkaan selittämättä. Asioita vain tulee - lukijan tehtävä on muodostaa niistä kokonaiskuva, päättää, mikä on totta, mikä kunkin kuvitelmaa, mikä propagandaa, mikä muistelmaa, mikä unta ja mikä todellisia tapahtumia. Eikä tässä kaikki: kirja itsessään osaa vielä keikauttaa itsensä päälaelleen. ... (lisää)
|