Testamentit
Alkuteos ilmestynyt 2019. Suomentanut Hilkka Pekkanen. Kannen kuva: Noma Bar ja Suzanne Dean. Otavan kirjasto. Sidottu, kansipaperi. Seven-pokkari 2020.
Booker-palkinto 2019, Goodreads Choice Award 2019, Tähtivaeltaja-palkinto 2020. Locus-palkintoehdokas 2020 (tieteisromaanit).
Margaret Atwoodin dystooppisesta mestariteoksesta Orjattaresi (The Handmaid’s Tale) on tullut moderni klassikko. Tässä häikäisevässä jatko-osassa Atwood vie tarinan sen dramaattiseen päätökseen.
15 vuotta Orjattaresi-romaanin tapahtumien jälkeen Gileadin tasavallan teokraattinen hallinto on yhä vallan kahvassa, mutta ilmassa on merkkejä siitä, että se on alkanut mädäntyä sisältäpäin.
Tällä ratkaisevalla hetkellä kolmen täysin erilaisen naisen elämät risteävät – kenties mullistavin seurauksin. Kaksi heistä on kasvanut rajojen vastakkaisilla puolilla: yksi Gileadissa tärkeän komentajan etuoikeutettuna tyttärenä, toinen Kanadassa, missä hän marssii Gileadin vastaisissa mielenosoituksissa ja seuraa tv-uutisia maan kauheuksista. Nämä kaksi nuorta kuuluvat ensimmäiseen sukupolveen, joka on varttunut uuden valtakauden aikana. Heidän todistajanlausuntonsa punoutuvat yhteen kolmannen äänen kanssa: yksi hallinnon hirmuvallan toimeenpanijoista kerää salaisuuksia ja käyttää niitä armottomasti edukseen.
Syvälle haudatut salaisuudet tuovatkin lopulta nämä kolme naista yhteen ja pakottavat heistä jokaisen hyväksymään sen, keitä he ovat ja kuinka pitkälle he ovat valmiita menemään sen puolesta mihin he uskovat. Testamenttien naisten tarinoiden kautta Atwood avaa näkymän Gileadin sisäpiirin toimintaan loisteliaassa kertomuksessa, joka on yhdistelmä vangitsevaa jännitystä, leiskuvaa nokkeluutta ja virtuoosimaista maailmanrakennusta.
"Testamentit on monessa mielessä ihastuttava lukuromaani. Se on värikäs, jännittävä, koskettava ja hauska, ja sen voi ahmia vaikka yhdellä istumalla." – Suvi Ahola, Helsingin Sanomat
"Atwoodin mestarillinen jatko-osa on inhimillisempi ja jopa viihteellisempi kuin alkuperäinen Orjattaresi. Se antaa lukijalle toivoa uudesta alusta. Uudesta oikeamielisestä maailmasta, joka tänä päivänä tuntuu sortuneen diktaattorien yksinvallan alle." – Jussi Wahlgren, Mesta.net
”Gileadin uskonnolliseen sukupuolisortoon palaava romaani on valitettavan ajankohtainen puheenvuoro uuskonservativismin lisääntyessä. Samalla teos kuitenkin muistuttaa, että aina on niitä, jotka eivät alistu.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Margaret Atwood
Margaret Atwood (s. 1939) on tunnetuimpia kanadalaisia nykykirjailijoita. Hänen teoksiaan on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle.
Atwood syntyi Ottawassa. Hänen isänsä oli eläintieteen professori ja hyönteistutkija ja hänen äitinsä Margaret ravintotieteilijä. Atwood vietti lapsuutensa perheensä kanssa eräretkillä Pohjois-Quebeckin metsissä ja oppi tällöin jo rakastamaan luontoa ja kirjallisuutta. Vuonna 1946 perhe muutti Torontoon. Myöhemmin hän opiskeli yliopistossa englanninkielistä kirjallisuutta ja toimi yliopiston opettajana. Asuttuaan useita vuosia eri puolilla maailmaa, muun muassa Englannissa ja Australiassa, Atwood palasi Torontoon, missä hän nykyään asuu. Hän on naimisissa kirjailija Graeme Gibsonin kanssa ja heillä on yksi tytär. Atwood on kiinnostunut kirjoittamisen lisäksi muun muassa ympäristönsuojelusta ja Kanadan kulttuurista.
Kirja-arvioita
Mielestäni parempi kuin Orjattaresi, mutta se voi osittain myös johtua siitä, että maailma oli jo Orjattaresi lukemisen ja tv-sarjan katsomisen jälkeen tutumpi, ja niinpä ei tarvinnut nähdä niin paljoa vaivaa siihen, että yrittää ymmärtää, kuinka kirjan maailma toimii. Juonikin oli ehkä vähän vaudikkaampi kuin Orjattaressasi. Oli myös erittäin mielenkiintoista saada nähdä Gilead kolmesta uudesta näkökulmasta. Kirjan alussa tosin meni hetki totutella siihen, että näkökulma vaihtui koko ajan ja luoda käsitys erityisesti kahdesta muusta hahmosta, jotka eivät olleet entuudestaan tuttuja. Jo ennen puoliväliä kirja kuitenkin oli jo imaissut mukaansa, niin ettei sitä olisi tehnyt mieli laskea käsistä.
35 vuoden jälkeen Atwood päätti kirjoittaa suuren suosion saavuttaneelle Orjattaresi tarinalle jatkon. Meneillään oleva TV-sarja on lisännyt vaan tarinan suosiota ja varmasti nyt oli otollinen aika jatko-osalle.
Orjattaresi ei olisi vaatinut jatkoa, mutta ei se haitannutkaan. Luin teoksen varsin mielelläni. Uutuus ja yllätys elementti kirjasta puuttuu, koska Orjattaresi teki jo sen tehtävän – maailma on nyt jo tuttu. Tätä kirjaa luki siten eri lähtökohdista. Nyt kun olen katsonut myös TV sarjaa, Lydia-tädin hahmo oli minulle yhtä kuin TV-sarjan hahmo. Ja nimenomaan Lydian tarinaosuudet olivat ne kaikkein kiinnostavimmat kirjassa. (26.9.2019)
Tämä osa oli mielestäni paljon paremmin kirjoitettu kuin ensimmäinen osa. Nyt saatiin kunnolla tietoa tapahtumista, eikä vain kuvailtu päähenkilöiden ajatuksia. Kirja ei kuitenkaan napannut varsinaisesti mukaansa missään vaiheessa, mikä oli harmi.