Punainen kuningatar

Todella hyvä kirja. Erilaiset kyvyt ja persoonat sekä juonenkäänteet elävöittivät tarinaa sopivasti. Se oli oikein ihastuttava ja jännittävä lukukokemus.

Pidin kirjasta ja se oli ajoittain koukuttava. Teos oli kuitenkin liian poliittinen ja idealistinen minun makuuni, joten en aivan rakastunut siihen. Kirjan parasta antia olivat mielestäni ihmisten erilaiset kyvyt ja niiden kuvailu sekä teinidraama. :D

Tykkäsin kovasti tästä kirjasta.

Luin sen ruotsiksi (sain joululahjaksi), joten seuraavankin osan aion ruotsiksi lukea, ja ainakin ruotsinkielisessä versiossa kieli on sujuvaa, mukavaa, sopivan kuvailevaa ja kuitenkin kevyttä ja nopeahkosti etenevää. 

Toivottavasti muutkin tykkäävät, ja jos on kohtuullisen sujuva ruotsintaito ja haluaa sitä pitää yllä/kohentaa, kannattaa lukea vaikka ruotsiksi! :)

Helmeilevä Susi

Tykkäsin kovasti tästä kirjasta.

Luin sen ruotsiksi (sain joululahjaksi), joten seuraavankin osan aion ruotsiksi lukea, ja ainakin ruotsinkielisessä versiossa kieli on sujuvaa, mukavaa, sopivan kuvailevaa ja kuitenkin kevyttä ja nopeahkosti etenevää. 

Toivottavasti muutkin tykkäävät, ja jos on kohtuullisen sujuva ruotsintaito ja haluaa sitä pitää yllä/kohentaa, kannattaa lukea vaikka ruotsiksi! :smile:

Helmeilevä Susi

Ehdottomasti yksi parhaista kirjoista joita olen lukenut!

Ehdoton suosikkini, kuuntelin tämän äänikirjana mutta kirja oli niin mukaansatempaava että pitänee hankkia omaan hyllyyn jotta voin lukea sen aina yhä uudestaan ja uudestaan.

Luin juuri tätä ennen Lasipalatsi-kirjan joka oli vähän samanlainen, joten kiinnsotus tätä kirjaa oli hyvin pieni, koska teema oli nii samanlainen. Kirja kuitenkin oli äidinkielenopettajan kirjalistalla, josta piti valita ja myös kirjahyllyssäni joten miksipä ei.

Tuskailin kirjan kanssa aluksi, koska en päässyt siihen eka mukaan. Kirjan päähenkilö muistutti liikaa Lasipalatsi-sarjan Celeanaa ja odotin tämän kirjan olevan samanlainen. Eli siis ihan ok ajanvietettä, mutta hieman b-luokan kirja. Olin väärässä. Sittenkun kirja oli päässyt käyntiin en voinut laskea sitä käsistäni.

Itse tykkäsin tästä kirjasta paljon! Ensimmäiset 20-30 sivua ehkä tökkivät hiukan, mutta sen jälkeen aloin päästä paremmin juoneen mukaan ja lukeminen olikin sujuvaa. Välillä tuli kuitenkin sellaisia hetkiä että tuntui etten ollut ihan pysynyt juonen perässä, mutta nekin olivat useimmiten vain pari lausetta ja sitten olin taas ihan mukana kirjan juonessa. Muuten lukeminen oli todella vaivatonta ja sujuvaa, ja teksti selkeää. Juonikin oli kiva, en ole paljon tämän tyyppisiä kirjoja vielä lukenut. Loppua en osannut aavistaa ollenkaan, ja se oli kiva! Kyseinen kirja ei kuitenkaan ihan ykköseksi nouse. Ei ollut myöskään mikään semmoinen jota ei vaan millään voi laskea käsistään, paitsi ehkä ihan lopussa. Kuitenkin kokonaisuudessaan todella hyvä kirja. Tykkäsin jotenkin Maresta myös hahmona todella paljon. Aion ehdottomasti lukea seuraavatkin osat, kunhan vaan kerkeän!

Todella hyvä kirja! Naispääosa, komea miesehdokas ja mahtava juoni. Mitä muuta tarvitaan?

Nappasin e-kirjana, ja sujui kännykän näytöltä yllättävän hyvin.

Nämä reittaukset ovat kyllä kohdaltani melko mielenkiintoisia, pidin tästä kovin paljon, mutta ei mikään "absolute fave". Jatkan tästä nopeasti seuraavaan osaan. 

Punainen kuningatar toistaa paljon nuorten aikuisten dystopia- ja fantasiaromaanien juonikaavoja. En ollut itsekään tarttua tähän takakansitekstin perusteella. Mikäli olet nähnyt näitä naissankareita tarpeeksi pelastamassa maailmaa pahoilta valtarakenteilta, tämä ei missään nimessä ole sun juttu. Koska luin vähän aikaa sitten Lasipalatsin, kaavio tuntui jo vähän liiankin tutulta. Mutta tämä on parempi, vaikkei järin mieleenpainuva. Olen tosin ya- fantasian & -dystopian suurkuluttaja, joten tämä menee siksi leikiten. 

Monesti kirjoissa päähenkilön ajatuksenjuoksua saa manata ja useasti. Tässä ei tarvinnut kuin pariin otteeseen vähän ihmetellä, mikä on kovempi saavutus kuin uskoisi. (Esim. Jouduttuaan prinsessaksi Mare valittaa menettäneensä kaiken, mutta toisaalta sen perhe on hengissä ja voi melko hyvin. Joo, huonosti meni, mutta ois voinu olla asiat huonomminkin.) Romantiikka ei vie hahmoja kuin litran mittaa, vaan tärkeämpiäkin henkilöitä on kuin tää just pari päivää sitten tavattu prinssityyppi. Osin ennalta-arvattavaa, osa käänteistä tulee yllätyksenä. Jonkin verran tarina kärsii siitä, että henkilöt, joiden ehkä pitäisi juonen mukaan kuolla, säilyykin hengissä maagisesti. Ei siis ihan Game of Thronesia (tosin ei ne aina niin kuolleina pysy siinäkään) Toisaalta diggaan onnellisista lopuista...

Joihinkin hahmoihin kaipaisi myös syvyyttä. Etenkin alussa Maren ja Kilornin suhde on hyvin yksioikoinen. Keskivaiheilla pystyy jo itse täyttämään tyhjiä kohtia. Voi hyvin olla, että Kilorniin ja vastarintaliikkeen tyyppeihin tutustutaan paremmin seuraavissa osissa. 

Puutteista huolimatta oikein vetävää viihdettä.

Takakannen perusteella kirja vaikutti mielenkiintoiselta; fantasiaa, erikoiskykyjä, TOIMINTAA, "hengästyttäviä juonenkäänteitä"... Mahdollisesti ripaus romantiikkaa? Kuulostaa vähän liian hyvältä ollakseen totta. Kirjan luettuani sain kuitenkin todeta, että se tosiaankin on juuri sitä mitä luvattiin. Toimintaa ei puuttunut ja tapahtumat tapahtuivat loogisessa tempossa. Tapahtumia kuvaillaan syventävästi ja tarkasti juuttumatta kuitenkaan liikaa yhteen kohtaan. Vaikka teemoiltaan Punainen kuningatar on hyvin tyypillinen fantasiakertomus verrattavissa esimerkiksi Outolintuun, on Aveyard tuonut fantasiakirjallisuuteen oman uuden vivahteen punaisen ja hopeisen veren muodossa. Punaisen kuningattaren tapahtumille on luotu aivan oma maailmansa. Arvostin sitä, että Aveyard on ottanut vaikutteita sekä historiasta, että nykyajasta. Esimerkiksi teknologia on hänen luomassaan maailmassa kehittynyttä; kameroita ja näyttöjä löytyy kaikkialta, mutta esimerkiksi puhelimet on jätetty pois. Prinssit tanssivat puvuissa mutta lähtevät sotaan haarniskoissa.. Lisäksi Aveyard on antanut mielikuvituksensa laukata ja luoda uutta; laajan valikoiman erikoiskykyjä ja henkilöitä, joita ihailla, joita inhota ja joihin samaistua. Mare on erittäin mielenkiintoinen päähenkilö, jonka terävyys ja luonteenlujuus ei jätä kylmäksi. Kaikki hekilöt on luotu yksilökseen, ja heidänkin ajatuksenjuoksuun syvennytään, vaikka tarinaa kerrotaankin Maren näkökulmasta. Suurena romantiikan ystävänä olisin kaivannut ehkä vähän enemmän vipinää päähenkilöiden välille satunnaisten ja lyhyiden kohtausten sijaan. Loppujen lopuksi tarina ja juonenkäänteet pitivät aivoni kuitenkin sen verran kiireisinä, ettei romantiikan puutetta ehtinyt kummemmin kaipailla.

Olin kuullut paljon hyvää tästä kirjasta ennen kuin aloin itse lukemaan sitä. Nopeasti etsittyäni tietoa kirjasta, huomasin että kirjasta pitäisi löytyä kaikki ne elementit joita lempikirjoissani on: fantasiamaailma, mielenkiintoisia voimia ja jopa romanttisia teemoja. Näin ollen aloin hyvillä mielin lukemaan kirjaa. 

Alku alkoi tahmeasti, mutta en odottanutkaan että juoni lähtisi heti alusta liikkeelle. Kuitenkin luettuani kirjaa jonkin aikaa, aloin kokemaan lukemisen lähes pakkopullaksi. Myös kirjan päähenkilön, Maren luonne ja käytös, alkoivat jopa ärsyttämään minua. 

Ihan mukava lukukokemus. Alussa kirjaan oli jotenkin vaikea päästä mukaan ja tuntui ettei mitään oikeastaan tapahdu, mutta loppua kohti tarina alkoi viemään mukanaan. Kirjasta tuli mieleen muutama muu kirja, kuten esim. Nälkäpeli, Outolintu ja jopa Kiera Cass:in Valinta-sarja, mutta tässä kirjassa oli mukana fantasiaa, toisinkuin edellä mainituissa. Ei mikään maata mullistava kirja, vaan aikalailla samaa sarjaa muiden dystopia- tyylisten kirjojen kanssa.

Tarina oli heti mukaansa tempaava.Kirjassa oli sopivasti jännitystä ja juonittelua. Kun oli lukenut ensimmäisen kirjan oli pakko päästä lukemaan heti toinen osa Lasinen Miekka.

Muitakin tämän tapaisia kirjoja on mutta, tämä on ehdottomasti paras lukemani kirja. 

Punainen kuningatar yllätti minut suuresti! Hopeiset ja punaiset ovat toistensa ääripäät ja oli mielenkiintoista oppia kummistakin enemmän. Kirjan juoni oli ihana, eikä käynyt kuten usein muita kirjoja lukiesssa, eli en arvannut loppua! Käännekohtia oli valtavasti ja löysin hurjasi kohtia joita en olisi osannut ennustaa. Mare onnistui olemaan jotain paljon enemmän, kuin päähenkilö. Huomasin punastuvani ja suuttuvani hänen mukanaa, kuin olisin osa häntä. Tämä oli minulle täysin uusi kokemus, enkä voi kieltää ettenkö olisi nauttinut tästä kermakupista suuresti! Purppurakaarti epäilytti minua hieman ja monet hahmot saivat sympatiani. Hallitsijaperhe olikin omaa luokkaansa! Prinssit olivat kuin yö ja päivä, mutta vain toinen sytytti minut! Tässä vaiheessa en hänen henkilöllisyyttään paljasta, mutta voimakkaat taistelijat ovat minun makuuni.....;) Kirjan alkuun sijoitettu kartta oli kekselijäs ja fantasiamaailma oli rakennettu upeasti! Toivoin kuitenkin Maren suhteisiin enemmän säpinää. Punainen kuningatar antoi uuden käsitteen sanalle uskomaton ja Victoria Aveyard osaa todellakin kirjoittaa! Pakko lähteä saalistamaan seuraavaa osaa kirjastosta!

Tästä kirjasta on vaikea keksiä mitään hyvää tai pahaa sanottavaa. Hivenen hämmentävä olo minulle ainakin jäi.
Takakantensa takia kirja kiinnosti minua, enkä oikeastaan kadu sen lukemista. Välillä, etenkin alussa, oli tylsiä ja pitkästyttäviä kohtia jotka teki vain mieli ohittaa. Toisinaan taas juonenkäänteitä ja jännittäviä tapahtumia oli niin paljon ettei mukana pysynyt.
Onhan kirja ihan hyvä, ja luen ehkä joskus uudestaan, mutta kyllä se parempikin olisi voinut olla.

Hmm... Olin hieman pettynyt tähän kirjaan. Alussa kaikki oli vielä hyvin. Rauhallinen ja mielenkiintoinen aloitus, joka sai minut kääntelemään sivuja. Sitten päästiinkin ns. vauhtiin ja koko juttu levisi käsiin. Ymmärrän, että kirjaa kirjottaessa todellisuudentaju saattaa vähän lipsua ja muuta, mielikuvitus saattaa käydä ylikierroksilla jne, mutta se ei ainakaan tässä tapauksessa ollut kauhean hyvä asia. Koko kirjan keskikohta tuntu jotenkin lapsenomaiselta, sadulta tai jotenkin siltä, ettei sitä oltu kirjotettu ihan tosissaan. Pakotettu romanssi, kolmiodraama, prinsessaleikit ja koko kapinan järjettömät juoniaukot... Mitä siihen suureen 'juonikäänteeseen' tulee, arvasin suurimman osan siitä jo etukäteen ja se vähän latisti muuten ihan suhteellisen hyvääkin loppua. Lopusta ja alusta tykkäsin ja suosittelen tätä kirjaa niille, joilla on muutama tunti liikaa aikaa.

En päässyt sisään. Oli puoleenväliin asti pakkolukemista. Tämän jälkeen alkoi tapahtua. Ei minun makuuni.

Olin kirjassa mukana heti alusta alkaen. Tämä kirja oli täynnä yllättäviä juonenkäänteitä. Tykkäsin todella paljon tästä kirjasta. Innolla odotan jatko osaa!!

Tämän kirjan lukeminen alkoi vähän tahmeasti ja hitaasti, en oikein meinannut päästä koko tarinaan sisään millään. Hetken päästä kuitenkin huomasin lukeneeni kirjaa jo puoleen väliin. Kerronta oli oikein sujuvaa ja selkeää, vaikkakin kirjan alkupuolella esiteltiin iso liuta ihmisiä ja outoja nimiä. Onhan tässä vähän sellaista tyypillistä "tavistytöstä tulee supertyttö"-meininkiä, mutta se ei niinkään haitannut. Mare oli aika kipakka tyttö alusta loppuun ja silti tossun alla pahisten pyöritellessä peliään kaikkialla. Tyypillistä romantiikkaa ei vielä saatu edes kehiteltyä, jotain pientä, mutta ei liiaksi. Sen osalta juoni oli aika jännästi kehitelty. Mietin puolet kirjasta miten tämä nyt oikein tulee päättymään koska vastassa oli kaikenlaisia haasteita. Lopussa oikeastaan jopa yllätyin kun juoni teki melkoisen kuperkeikan ja osat vaihtuivat kuin lennosta. Hyvin viihteellistä ja toiminnallista luettavaa, ja aion varmasti lukea myös jatko-osan kunhan se joskus tulee suomeksi.