Musahaaste: Helmet 2018

En tiedä minkä verran täällä on musiikkientusiasteja, joita kiinnostaa laajentaa kuuntelukenttäänsä tällä tavalla, mutta Helmet on järjestänyt tänä vuonna myös lukuhaastetta vastaavan musahaasteen. Tarkoituksena on siis kuunnella 50 eri kategoriaan menevää itselle [i]entuudestaan tuntematonta[/i] kappaletta / teosta / julkaisua / äänitettä / levykokonaisuutta. Tarkemmat tiedot löytyvät täältä: [url=http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Uutta_2018_Helmetmusahaaste]Linkki[/url]   Tässä topikissa lienee tarkoitus jakaa omaa edistymistään ja kysellä kuunteluvinkkejä, jos on vaikea löytää johonkin kategoriaan sopivaa musiikkia. Ja tarvittaessa myös keskustella sääntöjen ja kategorioiden tulkinnoista.   Kategoriat ovat: 1. Konseptilevy (kappaleet muodostavat tarinan) 2. Ooppera-alkusoitto 3. Levy, jolla lauletaan kielellä, jota et ymmärrä 4. Syntymävuonnasi listojen kärjessä ollut levy / kappale 5. Elokuvan soundtrack 6. Jonkin kaupungin inspiroima levy 7. Levy, jonka nimessä on väri 8. Kirjaston hyllystä umpimähkään napattu levy 9. Lastenmusiikkilevy, joka on ilmestynyt 2000-luvulla 10. Palkinnon voittanut levy (esimerkiksi Grammy) 11. Musiikkia, joka on sävelletty ennen vuotta 1700 12. Soolosoittimelle sävelletty teos (vain yksi soitin) 13. Musiikkia taiteilijalta, jolla on samat nimikirjaimet kuin sinulla 14. Kokonainen sinfonia 15. Musiikkia, jossa on poliittinen sanoma 16. Huumorimusiikkia tai musiikkiparodia 17. Bändin tai muusikon esikoislevy 18. Levy, jolla on scat-laulua (löytyy jazz-levyiltä) 19. Levy, jonka kannessa on eläin 20. Legendaarisen levy-yhtiön levy (Blue Note) 21. Balettimusiikkia 22. Levyn kannessa on sinistä ja valkoista 23. Musiikkia, jossa on erikoisia ihmisääniä ja äänialoja (kontra-altto, kontratenori) 24. Esittäjä on tullut tutuksi muulla alalla kuin musiikissa 25. Erityisen vastenmielinen levynkansi 26. Erityisen hieno levynkansi 27. Sinfonia, jolla on lisänimi 28. Syntymäpaikkakuntaasi tai muuhun sinulle läheiseen paikkaan liittyvää musiikkia 29. Levy, jolla esiintyy vähintään kaksi saman perheen jäsentä 30. Levy / kappale, joka sisältää kirjallisuusviitteen 31. Bloggarin tai arvostelijan kehuma levy 32. Suomalainen kansallisromanttinen sävellys 33. Musiikkia, joka tekee sinut iloiseksi 34. Kuoromusiikkia 35. A cappella -levy (laulumusiikkia ilman säestystä) 36. Vähintään kaksi eri versiota valitsemastasi teoksesta tai kappaleesta 37. Tangolevy 38. Musiikkia jostakin naapurimaasta 39. Levy tai kappale, josta tulee mieleen avaruus 40. Suomalaista kansanmusiikkia 2000-luvulta 41. Marginaalimusiikkia Soundcloudista 42. Musiikkikirjastot.fi-sivustolla mainittu levy 43. Kirjaston työntekijän suosittelema levy 44. Levy, jonka nimessä on tunne 45. Kantelelevy 46. Syksyistä musiikkia 47. Countrylevy 48. Levy, jolla soitetaan Djembe-rumpua 49. Flamenco nuevoa sisältävä levy 50. Levy, jonka esiintyjinä on lapsia

Voisin oikeastaan lähteä tätä koittamaan. Olen jo pidemmän aikaa käynyt läpi kaikenlaisia listoja maailman parhaiksi tituleeratuista levyistä periaatteella mitä kirjastosta sattuu löytymään. Se on ollut mukavaa ja olen löytänyt paljon uusia artisteja joita fanittaa. Tämä kai menisi siinä sivussa, vaikka kaikkia kohtia ei voikaan kuitata populaarimusiikilla. Pitää siis käydä kastamassa varpaansa mm. kirjaston klassisen musiikin, jazzin ja lastenlaulujen hyllyillä. Kääk.   Merkkaan edistymistäni tähän: [spoiler] [b]42. Musiikkikirjastot.fi-sivustolla mainittu levy[/b] Hassisen Kone: [i]Täältä tullaan Venäjä[/i] (21.3.) Tämä löytyi sivuston instasta. Päätin koklata, koska olen mieltynyt Ismo Alankoon, mutten ole koskaan kuunnellut HK:tta. Tämä oli oikein hyvä levy johon päättää haaste. Siinä on mukana ne asiat, joista tyykkään Alangossa eli hienot sanoitukset ja hänen mahtava äänensä. Bonuksena punkasennetta ja -energiaa. [b]29. Levy, jolla esiintyy vähintään kaksi saman perheen jäsentä[/b] Spandau Ballet: [i]True[/i] (17.3.) Bändin jäsenistöön kuuluu Kempin veljekset Gary ja Martin. Tällä levyllä on ne ainoat kaksi SB:n biisiä, jotka tiedän entuudestaan ([i]Gold[/i] ja [i]True[/i]) ja ne olivat parempia kuin muut raidat. Tykkään new romantic -genrestä, mutta näistä biiseistä puuttui sellainen viileä etäisyys, jonka NR:iin miellän. Lisäksi syntikkaa oli ihan liian vähän. Plussaa laulajan komiasta äänestä. [b]1. Konseptilevy[/b] Janelle Monáe: [i]The ArchAndroid[/i] (15.3.) Albumin konseptina on jonkinlainen [i]Metropolisin[/i] innoittama scifitarina, jota en ihan käsitä. Ei se levyn kuuntelua kuitenkaan haitannut. Odotin futuristista menoa, mutta ei tämä minun korvissani ainakaan kovin usein sellaiselta kuullostanut. Välillä tuli 70-lukuiset vibat, yksi raita oli varsin punk ja yksi kuin Simon & Garfunkelia. Kahta samantyylistä raitaa ei ollut. Monáe on tosi upea ja monipuolinen laulaja, täytyy tutustua häneen lähemmin. [b]11. Musiikkia, joka on sävelletty ennen vuotta 1700[/b] Atrium Musicae de Madrid & Gregorio Paniagua: [i]Musique de la Gréce Antigue[/i] (13.3.) Musiikkia antiikin Kreikasta. Kappaleet pohjautuvat säilyneisiin papyrus- yms. fragmentteihin. En ole koskaan varmaan miettinytkään millaista muinainen musiikki mahtoi olla. Jännän kuuloista. [b]28. Syntymäpaikkakuntaasi tai muuhun sinulle läheiseen paikkaan liittyvää musiikkia[/b] Vox Silentii: [i]Cantus sororum[/i] (10.3.) Levy on äänitetty kotikaupunkini kirkossa ja laulut ovat Pyhän Birgitan kirjoittamia. Samaisessa kirkossa niitä keskiajalla veisattiin. Aika lailla samanlaista kuin kohtaan 35 kuuntelemani levy. Tämän haasteen myötä ei ehkä vähään aikaan huvita kuunnella wanhaa latinankielistä kirkkohymistelyä. [b]3. Levy, jolla lauletaan kielellä, jota et ymmärrä[/b] Dead Can Dance: [i]Within the realm of a dying sun[/i] (7.3.) Toinen DCD:n jäsenistä, Lisa Gerrard, tunnetaan siitä että hän laulaa usein itse keksimällään kielellä. Tälläkin levyllä kaikki hänen laulamansa kappaleet ovat sellaisia. Nyt olen kuunnellut kaikki DCD:n albumit ja voin sanoa tykkääväni. Täytyy ruveta etsimään lisää neoklassista darkwavea, sillä se vaikuttaa just mun tyyliseltä. [b]41. Marginaalimusiikkia Soundcloudista[/b] (2.3.) Kun en tiennyt mistä aloittaa tämän kohdan kanssa, käytin hyväkseni Helmetin musatyyppien [url=http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Vinkit/Vaihtoehtomusiikkia_Soundcloudista(62049)]Soundcloud-artikkelisarjaan[/url] keräämiä nostoja. Vaikuttivat varsin erikoisilta, mutta löytyi sieltä meikäläisenkin tyylistä musaa ihan kiitettävästi. Kappaleet joihin tykästyin olivat kuuntelujärjestyksessä: Eartheater: [i]Wetware[/i], Strict Face: [i]Skyway Condo[/i], Marie Davidson: [i]Je ne t'aime pas[/i], Antonina: [i]Peast (Argento Vivo 95 Mix)[/i], Chhrlie: [i]Untitled (demo)[/i], September 87: [i]Snake[/i], Axelalfons: [i]Close[/i], Sauce & Cop: [i]Quarz Crisis[/i], Brian Emo: [i]Sua kaipaan[/i]. [b]14. Kokonainen sinfonia[/b] Ludvig van Beethoven (säv.): [i]8. sinfonia[/i] (27.2.) Lontoon sinfoniaorkesteri johtajanaan Carlo Maria Giulini. Olisi ehkä sittenkin pitänyt valita joku LvB:n tunnetumpi sinfonia (3.,5. tai 9.), koska tuskin olen niitäkään kuullut ainakaan kokonaan. Halusin kuitenkin koittaa jotain tuntemattomampaa, mutta en oikein saanut tästä mitään irti. [b]10. Palkinnon voittanut levy[/b] The Verve:[i] Urban hymns[/i] (25.2.) 1998 BRIT Award vuoden parhaasta brittilevystä. [i]Bittersweet symphonylta[/i] ei kyllä voinut silloin aikoinaan välttyä ja pari muutakin biisiä palautui kuunnellessa mieleen. Aluksi tämä kuulostikin ihan mukavalta, mutta levyn tolkuton pituus alkoi nakertaa kiinnostusta. [b]38. Musiikkia jostakin naapurimaasta[/b] Röyksopp: [i]Melody A.M.[/i] (23.2.) Norjalaista downtempoa. Vähän arvellutti tarttua tähän, koska downtemposta tulee ekana mieleen Portishead ja sen bändin hienous ei ole avautunut minulle laisinkaan. Tämä osoittautui paljon paremmaksi. [b]2. Ooppera-alkusoitto[/b] W.A. Mozart (säv.): [i]Taikahuilu[/i] (20.2.) Versio vuodelta 1953. Tästä tulee voimakkaasti mieleen vanhojen mustavalkoisten elokuvien alkutekstit. Sellaisten oikein melodramaattisten. Tämä on kai äänitetty liveyleisön edessä (en ole varma, kuuntelu jäi overtureen), koska pari kertaa kuuluu kun joku yskii taustalla.:smile: [b]43. Kirjaston työntekijän suosittelema levy[/b] Boards Of Canada: [i]In a beautiful place out in the country[/i] (19.2.) Löytyi kirjaston musiikkosastolaisten blogista. RYM:n mukaan tämä edustaa IDM (intelligent dance music) -nimistä genreä. Jos tämän tahtiin alkaa tanssia niin ei ainakaan pääse hiki yllättämään. Sen verran rauhallista settiä että voisi kokeilla auttaisiko levyn soittaminen taustalla nukahtamaan paremmin. [b]23. Musiikkia, jossa on erikoisia ihmisääniä ja äänialoja[/b] Grace Jones: [i]Nightclubbing[/i] (17.2.) Jones on kontra-altto. Vaikka enimmäkseen hänen laulunsa tällä levyllä on suht monotonista puhelaulua, yltää hän varsin kauniisiinkin suorituksiin. Viimeisellä raidalla hän kuulostaa suorastaan heleältä. Tykkään tummaäänisistä naislaulajista ja Jones on tosi mielenkiintoinen muusikkona ja ihmisenä muutenkin. [b]22. Levyn kannessa on sinistä ja valkoista[/b] Peter Gabriel: [i]Peter Gabriel (4)[/i] (16.2.) Ei tämä nyt niin hyvä ollut kuin [i]PG3[/i] tai [i]So[/i], mutta kiinnostava joka tapauksessa. Gabrielin musiikki on mukavan omalaatuista ja tykkään hänen äänestään ihan kybällä. [b]4. Syntymävuonnasi listojen kärjessä ollut levy / kappale[/b] Go-Go's: [i]Beauty and the beat[/i] (15.2.) Tämä nousi Billboardin albumilistan kärkeen kun olin n. 2 viikkoa vanha. Mahtavan energistä ja hyväntuulista menoa.:heart: [b]5. Elokuvan soundtrack[/b] Ennio Morricone: [i]Frantic[/i] (13.2.) Muistelisin, että olen joskus nähnyt tämän Harrison Fordin tähdittämän kasarileffan. Levy tuli valittua vähän randomisti, koska menin hämilleni suuren valikoiman edessä kun en ollut pohtinut etukäteen mitä voisi kenties etsiä. Morriconen musiikki on tuttu lähinnä [i]Dollaritrilogiasta[/i], eikä tämä ollut yhtään samantyylistä. Hyvin kasikytlukuisen kuuloista ja haikeanoloista. Ihan jees. [b]34. Kuoromusiikkia[/b] Coro de monjes del Monasterio Benedictino de Santo Domingo de Silos: [i]Canto Gregoriano[/i] (11.2.) Gregoriaanista kuorolaulua. Vanha musiikki kiinnostaa, mutta tästä ei selvinnyt milloin nämä hymistelyt on sävelletty. Levy itsessään on 90-luvun alusta ja muistan vieläkin kuinka sitä mainostettiin telkkarissa kun olin muksu. Tämäkin jää vähän taustamusiikin asemaan. Kappaleet eivät sanottavammin eroa toisistaan ja on vaikea erottaa milloin yksi loppuu ja seuraava alkaa. Ihan kauniin kuuloista, mutta lähemmäs kaksituntinen levy alkaa vähän puuduttaa. [b]20. Legendaarisen levy-yhtiön levy (Blue Note)[/b] Various Artists: [i]The best of Blue Note ([/i]9.2.) Levyn artisteista entuudestaan tuttuja nimiä olivat vain John Coltrane ja Herbie Hancock. Biisit olivat hirmu pitkiä, pahimmillaan kymmenenminuuttisia, ja ne olivat sellaista tylsää taustamusiikki-jazzia johon ei kauheasti tule kiinnitettyä huomiota. Touhuilin kuunnellessani muita juttuja ja levy loppui melkein huomaamattani. [b]21. Balettimusiikkia[/b] Pjotr Tsaikovski (säv.): [i]Pähkinänsärkijä[/i] (8.2.) Tästäkin olisi varmaan nauttinut enemmän jos samalla olisi nähnyt itse esityksen. Pelkkä kuuntelu alkoi vähän pitkästyttää. Onneksi joukossa oli tuttuja osioita; [i]Marssi[/i], [i]Kukkaisvalssi[/i] ja [i]Makeishaltijattaren tanssi[/i]. Niistä tuli ihan joulufiilikset. [b]24. Esittäjä on tullut tutuksi muulla alalla kuin musiikissa[/b] Hugh Laurie: [i]Didn't it rain[/i] (7.2.) Enimmäkseen bluesia, mutta mukana oli myös espanjaksi ja englanniksi laulettu versio [i]Tulisuudelma[/i]-tangosta, mikä oli varsin kiva. Laurie on minulle aina ja ikuisesti Bertie Wooster ja [i]Mustan Kyyn[/i] George. Molemmat hahmot ovat niin hömelöitä, että on vaikeaa hyväksyä Laurieta minään vakavampana (siksi en kyennyt katsomaan [i]Houseakaan[/i]). Vaikka hän on taitava muusikko, hänen amerikkalainen korostuksensa kuulostaa häiritsevän feikiltä. Onneksi hän ei ollut koko ajan äänessä vaan levyllä oli muitakin laulajia. [b]44. Levy, jonka nimessä on tunne[/b] The House of Love: [i]The House of Love[/i] (5.2.) Brittiläistä jangle poppia 80-luvulta. Olen viime aikoina kuunnellut paljon saman tyylisiä bändejä, eikä tämä erotu joukosta paljonkaan. [b]40. Suomalaista kansanmusiikkia 2000-luvulta[/b] Sanna Kurki-Suonio: [i]Huria[/i] (4.2.) Vuodelta 2008. Levy sisältää sekä K-S:n omia kappaleita että perinteisiä kainuulaisia lauluja. Tykkäsin enemmän niistä jälkimmäisistä. K-S:llä on omalaatuinen ääni, josta on vähän vaikea päättää tykkääkö siitä loppupeleissä vai ei. [b]35. A cappella -levy (laulumusiikkia ilman säestystä)[/b] Anonymous 4: [i]Secret voices[/i] (3.2.) Alaotsikko: [i]Chant & polyphony from the Las Huelgas Codex, c. 1300[/i]. Kokoelma latinan- ja ranskankielistä uskonnollista ja maallista laulumusiikkia 1200-1300 -luvuilta. Kaunista ja rauhoittavaa mutta käy vähän yksitoikkoiseksi, koska levy on niin pitkä. [b]17. Bändin tai muusikon esikoislevy[/b] The Jimi Hendrix Experience: [i]Are you experienced?[/i] (2.2.) Aina vähän nolottaa kun joku legendaarinen artisti tai bändi ei kolahda, mutta ei kai sille mitään voi. Tämä on tämmöinen tasainen kolmen tähden levy. Didn't love it, didin't hate it. [b]37. Tangolevy[/b] Daniel Barenboim, Rodolfo Medeiros & Héctor Console: [i]Mi Buenos Aires querido[/i] (1.2.) Ei kauheasti innostanut suomalainen tango, joten valitsin argentiinalaista, eikä se ollut yhtään pöllömpää. [b]48. Levy, jolla soitetaan Djembe-rumpua[/b] Tinariwen: [i]Elwan[/i] (31.1.) Tämä kokoonpano tulee Malista ja he esiintyvät (kai) tamašeqin kielellä. RYM:n mukaan tämä on tishoumaren-nimistä musiikkia, Wikipedia taas luokitteli sen afrikkalaiseksi bluesiksi. En oikein tiedä mitä tältä odotin etukäteen, mutta ainakin yllätyin miten sähkökitaravoittoista tämä oli. Odotin kai eksoottisempia instrumentteja. Ihan mukavan kuuloista joka tapauksessa. Kiinnostaisi tietää mistä he lauloivat. [b]27. Sinfonia, jolla on lisänimi[/b] Franz Schubert (säv.): [i]8. sinfonia "Keskeneräinen"[/i] (30.1.) Orkesterina Slovakian Filharmonikot johtajanaan Michael Haláz. Ei herättänyt suurempia tunteita mihinkään suuntaan. [b]39. Levy tai kappale, josta tulee mieleen avaruus[/b] [i]Song of Earth - NASA space recordings of Earth[/i] (29.1.) Tulikohan otettua tämä kohta liian kirjaimellisesti? Tämä on levyllinen Voyager-luotaimien tallentamia avaruusääniä. Kuulostaa minun korvaani vähän syntikkamaiselta, mutta levyssä lukee "a song using earth orbit space sounds as instruments", joten pakko se kai on uskoa ettei tätä ole kukaan säveltänyt tai soittanut sähköuruilla tms. Kaunista ja hypnoottista meditaatio / rentoutusmusaa. [b]45. Kantelelevy[/b] Arja Kastinen: [i]ANI[/i] (28.1.) Kastinen on minulle entuudestaan tuntematon artisti. Tällä levyllä hän soittaa itse säveltämiään kappaleita ja useampia erilaisia kanteleita. En oikein osaa sanoa mihin genreen tämä musiikki solahtaisi. Etnoa / nykykansanmusiikkia tms. ehkä. Tykkäsin tästä enemmän kuin kohtaan 13 kuuntelmastani Dumitrescun kantelesävellyksestä. Huomattavasti miellyttävämpää kuuloelimille. [b]15. Musiikkia, jossa on poliittinen sanoma[/b] Public Enemy: [i]It takes a nation of millions to hold us back[/i] (26.1.) Rap/ Hiphop ei ikinä ole ollut mun juttuni. Se on kuin vierasta kieltä, jota osaan hyvin huonosti. Jos sitä on pakko kuunnella, niin mielummin sitten tämmöistä vanhempaa, missä on jotain sanomaa. Teinivuosiltani nykypäivään esillä ollut rap / hiphop tuntuu olevan vaan biletystä ja ökyelämäntyylillä lesoilua. Ei voi jaksaa semmoista. [b]36. Vähintään kaksi eri versiota valitsemastasi teoksesta tai kappaleesta[/b] Greenaway/Cook (säv.): [i]Something's gotten hold of my heart[/i] (24.1.) Kuuntelin tästä 7 eri versiota: Gene Pitneyn alkuperäisen, Marc Almondin kasariversion, Almondin ja Pitneyn dueton, Vicky Leandroksen kreikankielisen, Herbert Leonardin ranskankielisen, Nick Cave and The Bad Seedsin astetta rokimman version ja Pate Mustajärven ja Sakari Kuosmasen suomiversion. En taida enää ikinä haluta kuulla tätä biisiä... Eniten tykkäsin Caven versiosta ja Almondin sooloversiosta, vähiten taas Pitneyn. Hänellä on tosi jäätävä ääni, eugh. Ja biisikin on turhan pateettinen minun makuuni. [b]50. Levy, jonka esiintyjinä on lapsia[/b] Astrud Gilberto: [i]Beach samba[/i] (23.1.) On tässä ainakin yksi. Gilberto esittää herttaisen dueton oman kuusivuotiaan poikansa kanssa. Tämä olisi sopinut hyvin myös iloiseksi tekeväksi levyksi. Tästä tulee mieleen 60-lukuiset elokuvat, jotka sijoittuvat johokin eksoottiseen rantakaupunkiin. Tulee myös mieleen Carola (Standertskjöld). [b]16. Huumorimusiikkia tai musiikkiparodia[/b] Eläkeläiset: [i]Humppa of Finland[/i] (22.1.) Ekan kerran näin Eläkeläiset teini-ikäisenä Jyrkissä. Ei ole paljon heidän musiikkiinsa tullut törmäiltyä, mikä on valitettavaa sillä se on tosi hauskaa. Vielä hauskempaa se on kun tuntee entuudestaan humppaparodian kohteena olevan biisin. Tältä levyltä tunnistin vain kolme ja intouduin hakemaan juutuubesta lisää. Loistava bändi.:grin: [b]26. Erityisen hieno levynkansi[/b] Kaada & Patton: [i]Romances[/i] (21.1.) Tällä levyllä on älyttömän hieno pahvinen, kahteen suuntaan avautuva digipak-kotelo, jossa on kuvia erilaisista meduusoista. Valitettavasti kannen hienous ei yltänyt sisältöön asti. Levy löytyi kirjaston kokeellisen musiikin luokasta (Media Playerin mielestä tosin se oli metallia :S ) ja oli umpitylsää. [b]25. Erityisen vastenmielinen levynkansi[/b] M.I.A.: [i]Kala[/i] (21.1.) Tämän levyn kansi (sekä etu että taka ja vielä kansilehdykän kaikki sivutkin) on hirvittävää väri- ja kuvio-oksennusta. Tulee mieleen ysärin karmeimmat kuosit, erityisesti salihousujen. Musiikki oli onneksi parempaa. [b]33. Musiikkia, joka tekee sinut iloiseksi[/b] The Black Umfolosi 5: [i]Khuluma Lami[/i] (20.1.) Tämä levy oli tuon eilisen kehtolaululevyn mukana. Piti alunperin laittaa tämä kohtaan 35, mutta a cappella -levyjä riittää. Iloiseksi tekevää uutta musiikkia on vaikeampi löytää. Tämä viiskko on kotoisin Zimbabwesta ja he laulavat upean harmonisesti. Muutama kappale on englanniksi (ne juuri aiheuttivat suurinta iloa) ja loput kielellä, jota en tunnista. Joukossa tosin saattoi olla xhosaa, sitä jossa naksutellaan kieltä. Se vasta iloiseksi tekikin, kun kesken kauniin ja rauhallisen biisin yksi jätkistä repeää räppäämään xhosaksi.:grin: [b]9. Lastenmusiikkilevy, joka on ilmestynyt 2000-luvulla[/b] Various Artists: [i]The rough guide to world lullabies[/i] (19.1.) Vuodelta 2011. Mielenkiintoinen katsaus kehtolauluihin ympäri maailmaa. Amerikkalainen tosin oli liian nopeatempoinen kehtolauluksi. Eniten tykkäsin brasilialaisesta (Axial: [i]Torre das mercês[/i]). Tällä kohdalla saatettiin ehkä tarkoittaa enemmän semmoista [i]Ipanapa[/i]-tyylistä lastenmusiikkia, mutten kertakaikkiaan vaan kyennyt perehtymään niihin. Liian suuri vaara pitkäkestoiseen korvamatoon. Ja lastenosastolta tämäkin levy löytyi. [b]31. Bloggarin tai arvostelijan kehuma levy[/b] Paul Simon: [i]So beautiful or so what[/i] (19.1.) Tämä sai Soundin arvostelijalta täydet viisi tähteä. Valitsin sen koska tykkäsin Simonin [i]Gracelandista[/i]. Ei tämä sen tasolle yllä, mutta ihan kiva se on silti. Simon on taitava sanoittaja ja tykkään hänen äänestään. Kuulostaa edelleen varsin poikamaiselta, vaikka äijä olikin jo seitsemänkymppinen tätä levyä tehdessä. [b]8. Kirjaston hyllystä umpimähkään napattu levy[/b] CLIEИT: [i]City[/i] (18.1.) Nappasin tämän sokkona kirjaston poppihyllystä periaatteella ensimmäinen tuntemattoman artistin levy, joka näppeihin sattuu. Ja sattui sitten olemaan brittiläinen syntsapoppibändi. Hauska sattuma, sillä ne tuntuvat muodostavan musiikkimakuni kivijalan. Tämä oli ihan jees levy, ei mitenkään überparas muttei huonokaan. Pitkän linjan Depeche Mode -fanille oli myöskin hauska sattuma, että levyn tuottajana toimi DM:n Andy Fletcher ja parhaassa biisissä taustoja lauloi Martin Gore.:smile: [b]12. Soolosoittimelle sävelletty teos (vain yksi soitin)[/b] Laura Hynninen: [i]Introducing Laura Hynninen[/i] (17.1.) Levyllinen harppumusiikkia. Tässä on musiikkia sellaisilta säveltäjiltä kuin Hindemith, Respighi, Spohr ja Mauldin (ei, en minäkään ole kuullut heistä aiemmin). Valitsin tämän, koska tykkään harpusta. Se kuulostaa mukavan unenomaiselta ja satumaiselta. [b]18. Levy, jolla on scat-laulua[/b] Cab Calloway: [i]Kicking the gong around[/i] (17.1.) CC on ennestään tuttu vain [i]Blues Brothers[/i] -elokuvasta. Tämä on kokoelma hänen kappaleitaan vuosilta 1930-31 ja jonkin verran scatiakin löytyy. Aiemmat scat-kokemukseni rajoittuvat yhden hitin ysäri-ihmeeseen, Scatmaniin ja hänen verbaaliakrobatiaansa verratuna Calloway on hitaampi ja rauhallisempi. Levy oli ihan mukava kokemus. Tykkään enemmän tämäntyyppisestä vanhasta, lauletusta jazzista kuin uudemmasta instumentaalikakofoniasta. [b]30. Levy / kappale, joka sisältää kirjallisuusviitteen[/b] Nikolai Rimski-Korsakov (säv.): [i]Kuolematon Kaštšei[/i] (16.1.) Tämä yksinäytöksinen ooppera 1900-luvun alusta pohjautuu venäläiseen kansansatuun. Valitsin tämän, koska Kuolematon Kasshei on lempihahmoni Eduard Uspenskin kirjassa [i]Alas taikavirtaa[/i], joka taasen on yksi kaikkien aikojen lempikirjojani. En ole ennen kuunnellut kokonaista oopperaa enkä varmaan olisi tästäkään musiikkina perustanut paljoakaan. Onneksi levyn mukana tuli vihko, josta pystyi seuraamaan tarinan kulkua englanniksi, mikä auttoi asiaa huomattavasti. [b]32. Suomalainen kansallisromanttinen sävellys[/b] Jean Sibelius (säv.): [i]Lemminkäinen op. 22[/i] (15.1.) Neliosainen orkesterisarja, kapelimestarina Hannu Lintu, orkesterina RSO. En keksi tästä juurikaan sanottavaa. En pahemmin kuuntele klassista, joten tämä oli miellyttävämpi kokemus kuin odotin. Tämäkin sopisi hyvin jonkin animaation musiikiksi. Jonkin Disneyn [i]Fantasian[/i] tyyliseen. [b]46. Syksyistä musiikkia[/b] Toru Takemitsu (säv.): [i]In an autumn garden[/i] (15.1.) Taas tällaista erikoista atonaalista musiikkia, paitsi nyt paljon parempaa. Tämä on gagagu-nimistä klassista japanilaista musiikkia, jota soitetaan biwalla (vähän luutun näköinen kielisoitin) ja shakuhachilla (puupuhallin). Tämä oli mielestäni varsin hypnoottista / meditatiivista kuunneltavaa. Tuli mieleen lapsena näkemiäni (nukke)animaatioita joistain perinteisistä saduista. Kappaleet ovat pitkiä ja selkeästi kertovat jonkin tarinan, mutta tietäispä vaan minkä. [b]47. Countrylevy[/b] Johnny Cash: [i]American recordings[/i] (6.1.) En tunne vetoa countryyn mutta tää oli aika hyvä. Cash on karismaattinen, miellyttävä-ääninen ja selkeästi artikuloiva laulaja. Viimeinen raita, [i]The man who couldn't cry[/i] oli suorastaan parodia perinteisestä kantribiisistä, jossa kaikki menee päin helvettiä, mutta Cash lauloi sen kaikella vakavuudella liveyleisön hirnuessa taustalla.:smile: [b]49. Flamenco nuevoa sisältävä levy[/b] Various artists: [i]Viva España - Nuevo flamenco vol. 1[/i] (5.1.) Ei yhtään pöllömpää. En tosin ymmärrä sitä "Nuevoa", sillä tällaista flamenco on kokemukseni (vähäisen sellaisen) mukaan aina ollut. [b]13. Musiikkia taiteilijalta, jolla on samat nimikirjaimet kuin sinulla[/b] Adina Dumitrescu (säv.):[i]Tuned to the real world[/i] (5.1.) Samanlainen kohta oli muutama vuosi sitten lukuhaasteessakin ja tällä kertaa oli vielä vaikeampaa löytää sopivaa. Tällä kappaleella/kokonaisuudella kanteletta soittavalla Heidi Äijälällä on nimikirjaimeni ja siihen on tyytyminen. Musiikki itsessään oli varsin, ööö...atonaalista? Kuulosti vähän siltä kun olisi kanteleita viritelty n. 14 minuuttia. [b]7. Levy, jonka nimessä on väri[/b] Suzanne Vega: [i]Songs in red and gray[/i] (4.1.) Vega on yksi niistä artisteista, joihin tutustuin viime vuonna ja joihin tykästyin enemmänkin. Tämä on viides kuuntelemani levy häneltä. [b]6. Jonkin kaupungin inspiroima levy[/b] PJ Harvey: [i]Stories from the city, stories from the sea[/i] (2.1.) Levyn inspiraationa on ollut New York. Tämä on muutaman kuukauden sisällä neljäs kuuntelemani Harveyn levy ja olen varsin mieltynyt häneen. [b]19. Levy, jonka kannessa on eläin[/b] Tom Waits: [i][i]Mule variations[/i][/i] (1.1.) Tämä sattui olemaan kuunteluvuorossa tänään ja laitan sen tähän, koska tehtävänannossa ei sanottu että pitää olla eläimen [i]kuva[/i]. :tongue: En ole Waitsia koskaan ennen kuunnellut ja yllätyin ihan positiivisesti. Taidan koittaa vielä toisenkin. [/spoiler] 50/50

Tähän voisinkin tarttua, vaikka asetinkin itselleni toisenkin musahaasteen tälle vuodelle. Ajattelin nimittäin tutustua yhteen uuteen genreen vuoden jokaisena päivänä. Tämä Helmetin haaste saattaa mennä ihan itsestään läpi sen kummemmin miettimättä jotain oopperaa ja balettimusiikkia lukuunottamatta. Tässä kannattaa käyttää apunaan Rateyourmusicin top-listoja, mistä kyllä löytää parhaimmat levyt kustakin genrestä. https://rateyourmusic.com/customchart   Pistän kans tähän vähän omia kuunteluita: [spoiler][u][b]3. Levy, jolla lauletaan kielellä, jota et ymmärrä[/b][/u] [i][b]Alan Sorrenti - Aria [1972][/b][/i] Italiaa ja aika far out -progea. Aika vaikee levy, täytys kuunnella toistamiseen. Eka biisi kestää tommoset 20 minuuttia. Tykkäsin silti. Tarttis vähän tutkia ton levyn taustoja, et tietäis vähän mistä on kyse. Ilmeisesti jostain suht synkästä?   [u][b]5. Elokuvan soundtrack[/b][/u] [b][i]Basil Poledouris - Conan the Barbarian[/i][/b] Tämä oli melko vaikuttava. Musiikilla on osansa siinä, miksi Conan on niin hyvä leffa. Tämäkin ollut jo pitkään kuuntelulistalla, kannatti kyllä. Voisin jopa sanoa, että menee kyllä kaikkien aikojen soundtrackien kärkeen Bladerunnereiden, Wicker Manien ja muiden seuraan.   [b][u]7. Levy, jonka nimessä on väri[/u][/b] [i][b]White Death - White Death [2017][/b][/i] Suomalaista black metallia, ei enempää ei vähempää. Kaikessa tavallisuudessaankin melko raikas tuulahdus ja yksinkertaisesti viime vuoden parhaita alan julkaisuja.   [u][b]8. Kirjaston hyllystä umpimähkään napattu levy[/b][/u] [b][i]Graveola - Eu preciso de um liquidificador[/i][/b] Umpimähkään ja silmät kiinni. Tuli Música popular brasileiraa eli MPB:tä. Aika jännän kuuloista, vähän bossa novaa ja kaikenlaista brasilialaista kamaa. Ehkä enemmänkin kiinnostavaa kuunneltavaa kuin hyvää. En minä tätä varta vasten olisi koskaan lainannut. Ei niin sanotusti mun juttuni, mutta odotin jotain paljon hirveämpää pop-tauhkaa.   [u][b]15. Musiikkia, jossa on poliittinen sanoma[/b][/u] [i][b]Kaaos - Ristiinnaulittu kaaos[/b][/i] Suomalaista hardcorea. En erityisemmin pidä politiikan ja musiikin sotkemisesta. Kuulun enemmänkin niihin ihmisiin, joiden mielestä taiteella ei kuulu olla mitään erityistä tarkoitusta ja taidetta kuuluu ensisijassa tehdä sen itsensä vuoksi. Taiteella voi tietenkin pyrkiä vaikuttamaan, mutta jotenkin se tahtoo sitten syödä teokselta parhaan terän pois. Kiistellä voi tietysti siitäkin mikä on poliittista, kun viime kädessä kaikki on sitä. Musiikillisesti pidän kuitenkin paljon juuri kotimaisesta hardcoresta, se kun tuppaa olemaan sieltä rankemmasta päästä. Hyvä levy, mutta ei ihan Rattuksen ja Terveitten Käsien parhaimpien tasolla.   [b][u]17. Bändin tai muusikon esikoislevy[/u][/b] [i][b]Anni Elif - Edith [2017][/b][/i] Ruotsalais-turkkilainen laulaja, sellisti ja säveltäjä. Edith Södergranin ja Karin Boyen runoihin tehtyä jazzia. Soololevynä debyytti.   [u][b]18. Levy, jolla on scat-laulua (löytyy jazz-levyiltä)[/b][/u] [i][b]Sarah Vaughan - Sarah Vaughan [1955][/b][/i] Tän levyn eka biisi Lullaby of Birdland lienee hitti, jossa toi scat on ihan merkittävässä osassa. Hyvä biisi, persoonallinen. Loput levystä vähän tavanomaisempaa laulujazzia, tollasta sunnuntai-iltapäivän loikoilumusaa.   [b][u]19. Levy, jonka kannessa on eläin[/u][/b] [b][i]Blackfoot - Strikes [1979][/i][/b] Southern hard rockia. Kannessa varmaankin kalkkarokäärme. Hyvää autoilumusiikkia.   [b][u]23. Musiikkia, jossa on erikoisia ihmisääniä ja äänialoja (kontra-altto, kontratenori)[/u][/b] [i][b]Minnie Riperton: Come to My Garden [1970][/b][/i] Soul-laulajatar, joka oli 5 oktaavin koloratuurisopraano, eli sopraano, joka laulaa superkorkealta. Aikamoista vokaaliakrobatiaa. Soulia, jossa isot orkesterisovitukset. Tätä levyä voi kyllä aivan varauksetta suositella kaikille musiikin ystäville. Harmillisesti Minnie Riperton menehtyi jo nuorena.   [b][u]25. Erityisen vastenmielinen levynkansi[/u][/b] [b][i]Verikalpa - Taistelutahto[/i][/b] On kyllä niin tökerö kansi kuin olla ja voi ja samaten on kyllä musiikkikin. Tässä on tiivistettynä kaikki se, mistä surkeat folk metal levyt on tehty; huonoa huumoria, hirveä hanuri-imitaatio ja mitäänsanomattomat sävellykset. Hyi! Tässä genressä arvostan etnisten instrumenttien käyttöä ja sitä, että omaa kansanperinnttä tuodaan jollain tapaa esiin. Oulun murteen käyttö ei nyt siihen riitä.   [b][u]26. Erityisen hieno levynkansi[/u][/b] [b][i]Wagner Ödegård - Nidvintern [2017][/i][/b] En kyllä ollenkaan tiennyt mitä tältä odottaa, mutta kannen öinen rekiretki on oli jo pidempään puhutellut minua. Paljastui ruotsalaiseksi dark ambientiksi. Tekijä näyttää olevan sama kuin erikoisessa Wulkanaz-nimisessä black metal projektissa. Melkolailla kolkkoa ja pakkasmaisella tavalla huuruista musiikkia, melko lo-filia ja välillä runonlausuntaa päälle. Kyllä minä voin sanoa tästäkin pitäväni, tässä on hyvin saatu vangittua tietynlainen tunnelma. Tuolta voi kuunnella katsoa: https://brugmanziah.bandcamp.com/album/nidvintern   [b][u]29. Levy, jolla esiintyy vähintään kaksi saman perheen jäsentä[/u][/b] [b][i]Archgoat - The Apocalyptic Triumphator[/i][/b] Veljekset Lord Angelslayer ja Ritual Butcherer. Perheen määritelmästä voidaan olla montaa eri mieltä, mutta mänköön. Raakaa death/black metallia. Hyvä, mutta hiukan monotoninen levy. Hienot soundit!   [u][b]30. Levy / kappale, joka sisältää kirjallisuusviitteen[/b][/u] [b][i]PJ Harvey - Let England Shake[/i][/b] Hyvä sotaa koskeva levy. Viitteitä löytyy ainakin L.A. Carlyon kirjoituksiin ja Maurice Shadbolt "Voices of Gallipoliin".   [u][b]33. Musiikkia, joka tekee sinut iloiseksi[/b][/u] [i][b]The Supremes: Where Did Our Love Go [1964][/b][/i] Viis levyn nimestä, mutta on tämä sen verran tarttuvaa musaa, että väkisinkin meinaa hymyn kare tulla suupieleen. No, noi hittibiisit olen kyllä aikaisemminkin kuullut, mutta muu levy oli uutta. Huippu levy.   [b][u]38. Musiikkia jostakin naapurimaasta[/u][/b] [b][i]Сивый Яр - The Unmourned Past[/i][/b] Venäläistä nyky black metallia, joka kaiken musiikillised turhuuden keskellä onnistuu vakuuttamaan. Moni asia tuotantoa myöten on kunnossa. EP on temaattinen kokonaisuus venäläisestä maalaiselämästä ennen toista maailman sotaa. Nälänhätää ja kuolemaa. Levy liittyy jotenkin aikalaisrunoilija Aleksey Ganiniin, joka runoissaan kritisoi valtaapitävien suhtautumista maanviljelijöihin ja tulikin sitten teloitetuksi. En tiedä onko sanoituksiin lainailtu runoja vai mitä, ainakin tyyppi on levyn kannessa.   [u][b]40. Suomalaista kansanmusiikkia 2000-luvulta[/b][/u] [i][b]Wind on Wind - Sees [2013][/b][/i] Kansanmusiikkia on tullut kuunneltua paljon. Tämä poppoo on kyllä ollut tiedossani, mutta musaa en ollut ennen kuullut. Kansanomaisia puhaltimia, mainiota musiikkia.   [b][u]44. Levy, jonka nimessä on tunne[/u][/b] [b][i]Forlor - Forces of Hate [2015][/i][/b] Jokseenkin perinnetietoista kotimaista black metallia. Ihan jees, mutta ei tällä vielä kuuhun mennä. Ei huono.   [b][u]47. Countrylevy[/u][/b] [b][i]Waylon Jennings - Dreaming My Dreams[/i][/b] Tällaista outlaw countrya, sellaisen kevyen nashville soundin vastapainoksi. En siitä nashville soundista välitä sitten pätkääkään, mutta tämän tyylisistä Willie Nelson on ehkä paras. Jotenkin tää levy ei ihan lähde, ehkä silti liian sitä perus kantria mulle. En nyt huonoksi hauku, mutta vähän jää turhanpäiväiseksi taustamusiikiksi kumminkin. [u][b] 49. Flamenco nuevoa sisältävä levy[/b][/u] [b][i]Estas Tonne - Internal Flight [2013][/i][/b] Vain yksi, reilun tunnin kestävä kappale. Tämä oli kyllä vähän muutakin kuin flamenco nuevoa, lopulta aika vaikea pukea sanoiksi. Vaikutta teos, kaunis. En olisi ikinä uskonut, että flamencoaineksista saisi aikaan jotain kaunista.   [u][b]50. Levy, jonka esiintyjinä on lapsia[/b][/u] [b][i]Kari Rydman: Viatonten valssi [1982][/i][/b] Tällä levyllä on mukana Valkeakosken työväenopiston nuorisokuoro, jotka ainakin äänestä päätellen ovat lapsia. On kyllä selkeästi näistä kolmesta Rydmanin levyistä huonoin. Muut ihan hyviä, tämä vähän vaivaannuttava. Olisihan tämä käynyt myös poliittisesta musiikistakin ja laulelma-musiikkina kirjallisuusviitteitä on vaikka muille jakaa. Otetaan siihen kuitenkin joku ei-laulelma, ettei turhan helpoksi mene.[/spoiler]

Jee, toinenkin! Ajattelin jo, että saan heilua tämän haasteen kanssa keskenäni täällä.:smile:   Pari kohtaa tästä on vielä jäänyt vähän kysymysmerkiksi. Kohta [i]20. Legendaarisen levy-yhtiön levy (Blue Note)[/i]. Käykö tähän siis mikä tahansa legendaarinen levy-yhtiö (esim. Motown) vai ainoastaan tuo Blue Note? Ja kohta [i]41. Marginaalimusiikkia Soundcloudista[/i]. Tiedän kyllä Soundcloudin, mutta mitä tarkoitetaan marginaalimusiikilla? Katsoisin vinkkejä haasteen facebook-sivuilta, mutta sinne päästäkseen pitää kirjautua, enkä ole fb:ssa (enkä mene).

[quote]Pari kohtaa tästä on vielä jäänyt vähän kysymysmerkiksi. Kohta 20. Legendaarisen levy-yhtiön levy (Blue Note). Käykö tähän siis mikä tahansa legendaarinen levy-yhtiö (esim. Motown) vai ainoastaan tuo Blue Note? Ja kohta 41. Marginaalimusiikkia Soundcloudista. Tiedän kyllä Soundcloudin, mutta mitä tarkoitetaan marginaalimusiikilla?[/quote] Kieltämättä erikoinen tuo levy-yhtiö kohta. Ei voi edes verrata edellisten vuosien haasteisiin, kun niitä ei ole. Veikkaan, että tässä tarkoitetaan just tuota Blue Note lafkaa. Mutta, mutta, eikö näiden olekin tarkoitus olla vähän sovellettavissa? Ei oo mullakaan facebookia, ei voi tarkistaa.   Tuo marginaalimusiikki on kyllä erittäin väljä käsite. Äkkiseltään sanoisin, että lähes kaikki mitä jossain soundcloudissa on, on jo jollain tavalla aika marginaalista. Omakustanteita ja demoja jne. Ton sivuston top-50 ei sano mulle yhtään mitään, vaikka pitkän linjan musiikkiharrastaja olenkin. Sinänsähän marginaalimusiikkia on kaikki musa, mikä ei ole tollasta yleisesti suosittua listamusiikkia. Soundcloud on muutenkin aika kehno sivusto, bandcamp on vastaavana paljon parempi.

[quote="Pisania" post=55707][i]20. Legendaarisen levy-yhtiön levy (Blue Note)[/i]. Käykö tähän siis mikä tahansa legendaarinen levy-yhtiö (esim. Motown) vai ainoastaan tuo Blue Note?[/quote]   Onko tuosta englanninkielistä versiota? Jos siinä lukee a legendary, mikä tahansa käy. Jos taas the legendary, pelkkä Blue Note käy.

Lukuhaaste näyttää olevan, mutta musahaastetta en löytäny enkuksi.

[quote="Pisania" post=55707] Kohta [i]20. Legendaarisen levy-yhtiön levy (Blue Note)[/i]. Käykö tähän siis mikä tahansa legendaarinen levy-yhtiö (esim. Motown) vai ainoastaan tuo Blue Note? ... Katsoisin vinkkejä haasteen facebook-sivuilta, mutta sinne päästäkseen pitää kirjautua, enkä ole fb:ssa (enkä mene).[/quote]   Muuttivat sitten fb-sivut julkisiksi ja sieltä selvisi, että tarkoitus olisi kuunnella juurikin tuon Blue Note -yhtiön musiikkia. Ilmeisesti tulevissa musahaasteissa tulee olemaan sama kohta mutta eri levy-yhtiöllä. Pahus. Ehdin jo päättää keskenäni, että BN oli vain esimerkki ja että mikä tahansa legendaarinen yhtiö kelpaa (olisin valinnut Factoryn).:sad:

Tilanne on tällä hetkellä 4/50 ja en lainkaan ihmettele sitä, että olen aikataulusta jäljessä. :P Mutta ehkäpä tänne päivittely silloin tällöin innostaa pysymään kärryillä. Tässä siis levyt tähän asti:   6. Jonkin kaupungin inspiroima levy [b]Sufjan Stevens:[/b] [i]Illinois[/i] Tämä oli mielestäni varsin upea, vaikka sen kuunteleminen läpi veikin lähes neljä päivää, koska kappaleet olivat jollakin tapaa raskaita. (Ehkä se oli se alituinen pehmeys: säröt olivat sanoituksissa, eivät musiikissa.) Sufjan Stevens on yksi sellaisia "varmoja" artisteja, joilta kuuntelen jotain uutta suunnilleen kerran vuodessa, mutta tämä levy upposi paremmin kuin monet aiemmat, jotka ovat olleet hyviä, mutta eivät mitenkään erityisiä.   9. Lastenmusiikkilevy, joka on ilmestynyt 2000-luvulla [b]Hevisaurus:[/b] [i]Jurahevin kuninkaat[/i] No joo no. :P Olihan tämä ihan hauska levy, mutta toista kertaa tuskin tulee kuunneltua. Kappaleista "Viimeinen mammutti" oli ehdottomasti paras, sen kuuntelin kolmesti. :heart:   30. Levy / kappale, joka sisältää kirjallisuusviitteen [b]CMX:[/b] [i]Alkuteos[/i] Kirjallisuustieteilijänä menen tällä kertaa aika halvalla, mutta kun tätä levyä on nyt tullut luukutettua, niin olkoon. Käytännössähän koko levy viittailee Raamattuun niin ahkerasti, että siltä taitaa löytyä vain yksi kappale, jossa viittausta ei ole lainkaan. Levyssä on paljon hyvää ja se on taattua cmx-laatua ja iski kyllä paremmin kuin kaksi tätä levyä edeltänyttä heiltä. (Ja on levyllä onneksi toinenkin kirjallisuusviittaus Alister Crowleyhin.)   31. Bloggarin tai arvostelijan kehuma levy [b]Scandinavian Music Group:[/b] [i]Baabel[/i] Kuuntelin tämän eilen ja jäin pohtimaan sitä, miten paljon levy eroaa SMG:n muusta tuotannosta. Se on sekä virkistävää että vähän vaikeaa, koska SMG on juurikin tyylinsä vuoksi ollut minulle kovin rakas jo yli kymmenen vuoden ajan. Levyllä on kuitenkin yksi aivan upea helmi: kappale [i]Frank & Claire[/i] värisyttää suorastaan vapinana jokaisella kuuntelukerralla. Myös levyn viimeinen kappale Baabelin torni -viittauksineen sykähdyttää. Täytyy kyllä kuunnella vielä muutamaan otteeseen, että voi oikeasti sanoa saaneensa kiinni.

Woo hoo, lisää osallistujia! Ällös huoli, Vehka. Aikaa on koko vuosi viedä haaste loppuun. Itse olen mennyt tätä aika rymistellen läpi, koska a) mulla ei muuta olekaan kuin aikaa, ja b) hyppään jatkuvasti kirjastossa ja lainaan sieltä muutenkin paljon levyjä henk. koht. haasteisiini. Kohtapuoliin tämä on kai meikäläisen osalta ohi, mutta on kiinnostavaa lueskella mitä muut on kuunnelleet.

Ihme juttu, täydensin eilen omaa listaani tänne, nyt yksikään täydennys ei enää näy ja sieltä on hävinnyt muutakin. Eilen ne kaikki oli vielä siellä. No, jäljellä on enään vajaa 10 kohtaa. Ainoa pään vaiva on kirjaston työntekijän suosittelema levy ja djembeä sisältävä levy. Palkinnon saanut levykin saisi olla joku muu kuin Grammy (ne on kaikki hirveetä tuubaa).   Edit: Ok, tein toisenlaisen listan tosta edistymisestäni, jota on huomattavasti mukavampi ja helmpompi seurata: [url=https://rateyourmusic.com/list/Liero/helmet-music-challenge-2018/]Helmet musahaaste 2018[/url]

Tehty 50/50. Yksi levy oli sattumalta sama kuin Pisanialla, nimittäin se Kreikkalainen muinaismusiikkilevy.

[quote="Verikuu" post=58928]Yksi levy oli sattumalta sama kuin Pisanialla, nimittäin se Kreikkalainen muinaismusiikkilevy.[/quote] Ja djembe-kohtaan kuuntelit myös Tinariwenia, ma huomaan. :smirk: [url=http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Helmetmusahaaste_2019(176720)]Ensi vuoden lista[/url] on myös julkaistu, mutten ole vielä päättänyt osallistunko. Se vaikuttaa tämänvuotista haastavammalta. Pitäis kuunnella joku hiton podcast ja "Naapurisi suosittelemaa musiikkia". Vihaan naapureitani ja erityisesti heidän luukuttamistaan, tekevät mut kahjoksi. Mutta katellaan, ehkä innostun jossain vaiheessa.

[quote="Pisania" post=58933][quote="Verikuu" post=58928]Yksi levy oli sattumalta sama kuin Pisanialla, nimittäin se Kreikkalainen muinaismusiikkilevy.[/quote] Ja djembe-kohtaan kuuntelit myös Tinariwenia, ma huomaan. :smirk: [url=http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Helmetmusahaaste_2019(176720)]Ensi vuoden lista[/url] on myös julkaistu, mutten ole vielä päättänyt osallistunko. Se vaikuttaa tämänvuotista haastavammalta. Pitäis kuunnella joku hiton podcast ja "Naapurisi suosittelemaa musiikkia". Vihaan naapureitani ja erityisesti heidän luukuttamistaan, tekevät mut kahjoksi. Mutta katellaan, ehkä innostun jossain vaiheessa.[/quote] Niin oli Tinariweniäkin, sun listalta sain vinkin. En nyt suoraan sanottuna ollut edes aivan varma oliko siinä Tinariwenin levyllä djembeä, mutta olisi aika outoa jos ei olisi. Pelkkää djembe-levyä en oikein viittinyt kuunnella.   Toi uus haaste on myös vähän ristitiitainen; säännöissä mainitaan, että kaiken musiikin tulee olla ennestään tuntematonta tekijälle, mutta silti pitää kuunnella joitain musaa, joka on jossain vaiheessa ollut tärkeetä. Tom naapurikohdan voi soveltaa kysymällä vaikka baarissa naapuripöydän suosituksia, niin kuin juuri uutenavuotena tein. En tosin enää muista mikä se suositus oli... Eli kai mä ton taas teen, tosin nyt yritän mennä järjestyksessä.

Nyt olen sitten silmämuniani myöten Helmetin haasteissa, kun luku- ja leffahaasteen lisäksi sain vihdoinkin aikaiseksi aloittaa [url=https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Helmetmusahaaste_2019(176720)] musankin.[/url] Mutta meneehän se harrastuksen kylkiäisenä. Lähteenäni käytän kirjastoa ja Youtubea ja entiseen tapaan raportoin edistymistäni tähän viestiin.   [spoiler][b]30. Musiikkitoimittajan toimittama podcast[/b] [i]Pop master[/i] Aloitetaan vaikeimmasta, koska en tämmöisiä harrasta. Toimittaja on Ken Bruce ja tämä on BBC:n podcast-tietovisa, jossa soittajat kilpailevat popmusiikkitietämyksellään. Muutama piste olisi itsellekin herunut mutta tuskin olisin voittajaksi asti selvinnyt (en olisi osannut nimetä kolmea Meat Loafin biisiä). Ei ehkä ihan sitä mitä haettiin, mutta teoriassa kuitenkin. And that's all that counts.   [b]37. Kappale, jonka coverversio on tunnetumpi kuin alkuperäinen[/b] Annie Lennox/Whitney Houston: [i]Step by step[/i] (1992/1996) Annien kirjoittama biisi, jonka hän julkaisi [i]Diva[/i]-albuminsa japsiversiolla bonusraitana ja sinkun b-puolena. En ollut sitä versiota koskaan kuullut, mutta Whitneyn olen varmaan joskus. Kertsi ainakin oli tuttu ja WH:lle tämä oli jonkinmoinen hitti v. 96, vaikka sanoituksia muutettiinkin jonniin verran. Tykkäsin enemmän alkuperäisestä (Annie = Queen).   [b]2. Esiintyjä tai säveltäjä, jonka nimeä et ole ennen kuullut[/b] Fennesz: [i]Endless Summer[/i] (2001) Tyystin tuntematon suuruus tämä artisti, mutta albumi on vissiin suht arvostettu. Ainakin se on miltei RYM:n Top 2000:ssa. Musiikinlajina on glitch, enkä juuri perustanut tästä. Se oli hyvin tylsä kokonaisuus.   [b]43. Eläinaiheinen musiikkiteos[/b] Ten Walls: [i]Walking with elephants[/i] (2014) Genrenä deep house. Oli aika haastavaa löytää sopiva ja itselle tuntematon biisi ja tämä oli kyllä mielenkiintoinen tuttavuus. Laulua ei ollut, joten elefanttiuden piti välittyä musiikin kautta ja välittyihän se. Selkeästi norsuja siinä törähteli. Vähän niin kuin ne iloisesti juttelisivat keskenään matkallaan aurinkoista tietä eteenpäin.   [b]17. Instrumentaalimusiikkia[/b] Autechre: [i]Amber[/i] (1994) Genrenä IDM. Yhdellä raidalla oli vähän jotain ihmisääniltä kuulostavaa, mutta ei niistä mitään selvää saanut. Muutoin tyystin instrumentaalinen ja hyvin kaunis kokonaisuus. Tunnelmaltaan välillä lämmin välillä viileä, välillä rauhoittava välillä vähän uhkaava. En ollut koskaan tästäkään kokoonpanosta kuullut, mutta ihan minun tyylistäni musaa ovat tehneet. Pitää hankkia lisää.   [b]5. Klassikkolevyn kaksi eri versiota: alkuperäinen ja remix/deluxe[/b] Diana Ross: [i]Diana[/i] (1980) Tämä oli deluxe-versio, jossa oli mukana ennen julkaisematon alkuperäinen Chic mix kaikista biiseistä. Klassikosta en tiedä, mutta onpahan ainakin merkittävän artistin merkittävä albumi, sillä tämä on Rossin eniten myynyt levy. Kiinnostuin tästä lähinnä siksi, että katselin hiljattain dokkarisarjaa albumin tuottaneesta Nile Rodgersista, joka on tuottanut myös monia suosikkiartistejani. [i]Diana[/i] on mukavan rento ja hyväntuulinen kokonaisuus. Tanssisin jos osaisin.   [b]42. Musiikkia artistilta, jonka julkisuuskuva on mielestäsi ärsyttävä[/b] Kanye West: [i]Graduation[/i] (2007) Tämä heebo tuli ekana (ja ainoana) mieleen… Yleensä kun hänestä tulee jotain juttuja vastaan, aiheuttavat ne vähintään silmien muljauttelua. En myöskään perusta räpistä/hiphopista, joten siksi ei ole tullut hänen musiikkiinsa tutustuttua, vaikka se arvostettua onkin. Oli siis vähän vaikeaa tunnustaa itselleen että tämä oli ihan hyvä albumi. Sen kuunteli jopa mielellään. Olkoon tämä opiksi, että vastaisuudessa voisi pitää mielensä avoimempana.   [b]39. Puhallinorkesterin esittämää musiikkia[/b] Orchestre Francois Rauber: [i]Musiques de cirque[/i] (1989) Kokoelma sävelmiä, jotka ovat tuttuja sirkuksesta. Valikoimaan kuuluu mm. polkkaa, valssia, marsseja ja elokuvamusiikkia. Säveltäjistä tuttuja nimiä ovat ainakin Strauss, Schubert, Wagner ja Verdi (myös yksi Chaplinin sävellys). Tutuilta kuulostavat, mutta puhallinorkesterin esittämänä näistä tulee enemmänkin mieleen oktoberfest kuin sirkus.   [b]35. Doom-metallia[/b] Esoteric: [i]Metamorphogenesis[/i] (1999) En perusta metallistakaan, joten odotin tästä piinaavampaa kuuntelukokemusta kuin se sitten onneksi oli. Siitäkin huolimatta tylsää möykkää. Huvittaisi saada tietää onko tämän tyylisessä musiikissa edes tarkoitus että kuuntelija saa sanoista selvää. Vai senkö takia metallia soitetaan niin kovaa? Koska muuten lyriikat kuulostavat vain epämääräiseltä örinältä (itse kuuntelin aika alhaisella volyymilla).   [b]19. Yhdelle kädelle sävelletty pianokonsertto[/b] Maurice Ravel: [i]Piano concerto for the left hand in D major[/i] (2010) Sävelletty alunperin 1929-30. Pianistina tässä on Pierre-Laurent Aimard ja häntä säestää The Cleveland Orchestra johtajanaan Pierre Boulez. Musiikki vaihtelee mahtipontisesta hillitympään ja kuulostaa hyvin elokuvalliseslta. Voisin hyvin kuvitella että osia tästä voitaisiin käyttää esim. kuvastossa jossa tehdään matkaa jylhissä maisemissa.   [b]22. Levy, jonka julkaisusta on kulunut 50 vuotta, eli vuonna 1969 julkaistu levy[/b] Joni Mitchell:[i] Clouds[/i] (1969) Olen kuunnellut muutamia Mitchellin varhaisempia albumeita ja lisäksi vuonna 2000 julkaistun [i]Both sides now[/i]'n, joka on suosikkini. Siinä hänen äänensä on huomattavasti matalampi kuin nuorempana (liekö hänen kädessään levyn kannessa olevalla röökillä osuutta asiaan?) mutta minähän tykkäänkin enemmän matalista naisäänistä. [i]Clouds[/i] taasen on ihan kivaa hillittyä folkkia. Ei mikään tajunnanräjäyttäjä mutta mukana on pari kiinnostavaa biisiä.   [b]1. Reggae-levy[/b] The Congos: [i]Heart of the Congo[/i] (1977) Tämä taitaa olla vasta toinen koskaan kuuntelemani reggaealbumi. En osaa sanoa miksi ei ole tullut tutustuttua genreen enempää, sillä se ei ole lainkaan pöllömpää. Tämäkin oli oikein hyväntuulinen ja rento, suorastaan raukea. Voisin hyvin kuvitella kuuntelevani tätä riippumatossa kauniina kesäpäivänä (ja nukahtavani). Sanoitukset lipsuvat aika paljon uskonnollisen puolelle mutta ei siitä jaksa nillittää enempää.   [b]3. Musiikkia, joka on/on ollut jossain/joskus kiellettyä[/b] Janet Jackson: [i]Damita Jo[/i] (2004) Surullisenkuuluisan ”wardrobe malfunction” -tapauksen jälkeen JJ:n musiikki ja videot joutuivat mediakonglomeraattien mustalle listalle. Tämä oli hänen ensimmäinen uusi albuminsa, jonka biisit ja videot jäivät olemattomalle esitykselle radiokanavilla ja MTV:llä. Jacksonin ura ei ole tästä oikein enää toipunut. Tykkäsin enemmän levyn alkupuoliskosta, jossa oli energisempiä tanssibiisejä. Jälkimmäinen puolisko olikin sitten enimmäkseen slovareita, jotka olivat aika samanlaisia keskenään. Sanoitukset eivät näköjään ole muuttuneet sitten v. 93[i] janet[/i]-albumin (ehkä roisimpaan suuntaan). Vieläkin jaksan ihmetellä miten JJ on niin hiljaisella ja ohuella äänellä päässyt niin pitkälle. Sanoista ei tahdo saada ollenkaan selvää.   [b]4. Yksi kappale kustakin rajanaapurimaasta (Ruotsi, Norja, Venäjä)[/b] Päätin pistää paremmaksi ja kuuntelin kolmen biisin sijasta kolme albumia. Ruotsia edustaa The Radio Dept. ja heidän levynsä [i]Lesser matters[/i] (2003), jonka tyylilajina on dream/indiepop. En oikein innostunut siitä, se oli valitettavan tylsä. Norjasta taasen kajahtaa postpunk/coldwave -kokoonpano Fra Lippo Lippi albumillaan [i]In silence[/i] (1981). Siitä tulee hyvin vahvat Joy Division -vibat. Kalseaa ja synkkää juuri minun makuuni. Venäjältä kuuloelimiin hyökkää art rock -poppoo Аукцыон levyllään [i]Девушки Поют[/i] (2007). En olekaan koskaan kuunnellut kokonaista albumillista venäjänkielistä musiikkia. Taiderokiksi varsin rouheaa meininkiä. Tykkäsin.   [b]31. Musiikkia, joka liittyy johonkin historialliseen tai poliittiseen tapahtumaan[/b] The Clash: [i]Sandinista![/i] (1980) Tämä on varsin poliittisesti värittynyt levy yleensäkin, mutta eniten kai raita nimeltä [i]Washington bullets[/i]. Se on letkeän karibialaishenkinen biisi, joka käsittelee 1900-luvun imperialismia ja kritisoi mm. USA:n sotkeutumista Kuuban, Nicaraguan ja Chilen asioihin, sekä kommunistivaltioiden sotatoimia. [i]Sandinista![/i] on järkyttävän pitkä albumi, mutta silti oikein mielenkiintoinen.   [b]6. Itkuvirsiä eli itkuja[/b] Minna Hokka: [i]Labyrintti lepoon[/i] (2011) Jos tässä haasteessa tulee vastaan vielä tätä huonompi levy niin se on sitten todella järkyttävää kuraa. Toivoin löytäväni perinteisiä suomalaisia itkuvirsiä mutta nämä ovat artistin itsensä kirjoittamia. Laulujen sanat on aivan pöljiä ja Hokan ääni ei kuulosta hyvältä (kuuluu pihinää ja välillä ei osu nuotteihin) mutta ehkä itkuvirsien ei ole tarkoituskaan kuulostaa kauniilta, vaan että lauletaan raa'an surun vallassa. Ei tämä kyllä siltäkään kuulosta. Levy on omakustanne ja äänenlaatu on tosi kolho, ei varmaankaan äänitetty studio-olosuhteissa.   [b]34. Musikaalimusiikkia[/b] Duncan Sheik (säv/san.): [i]American psycho[/i] (2016) London cast recording, Patrick Batemanin roolissa Matt Smith. En tykkää musikaaleista sitten yhtään, mutta tämä oli ihan jees. Musiikki oli kivan syntsapoppista muttei kovinkaan kasaria, vaikka tarina 80-luvulle sijoittuukin. Eniten musikaaleissa inhoan tapaa, jolla niissä lauletaan mutta tässä sekin oli ihan siedettävää eikä liian överiä.   [b]10. Musiikkia suosikki-matkakohdemaastasi[/b] Vangelis: [i]Direct[/i] (1988) Kreikalla mennään, kun en ole muualla koskaan käynyt. Olen tykännyt Vangeliksen musiikista niin kauan kuin jaksan muistaa. Tämä albumi ei ole hänen parhaitaan mutta on siinäkin mukavaa mahtipontisuutta ja yltäkylläisyyttä, jotka ovat äijän tavaramerkkejä.   [b]21. Levy, jota ei löydy Spotifysta[/b] De La Soul: [i]De La Soul is dead[/i] (1991) Löytämäni listan mukaan tämä ei ole Spotifyssa sopimusteknillisten kommervenkkien vuoksi. Ei ole Spotifyta, joten en voi tarkistaa onko tilanne muuttunut vuoden takaisesta, jolloin lista julkaistiin. Olen kuunnellut aiemmin DLS:n esikoisalbumin, joka oli ihan hyvä noin niinkuin hiphopiksi, joten siksi uskalsin tarttua tähänkin. Oli siellä joukossa muutama ihan hyväkin viisu, mutta tykkäsin Kanyesta enemmän (siinäpä jotain, mitä en olisi uskonut koskaan myöntäväni).   [b]29. Konserttitaltiointi[/b] Madonna: [i]Rebel heart tour[/i] (2017) Tässä tuntee jäävänsä vähän ulkopuoliseksi kun kuulee vain musiikin muttei näe itse show'ta, joka Madonnan tuntien on varmasti visuaalisesti hulppea ja monipuolinen. Mukana on kivoja uusia versioita vanhoista hiteistä (niin kuin miladylla on tapana ollut keikoillaan esittää) mutta moni biisi kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin alkuperäiset versionsa, mikä on vähän tylsää. Kiva ylläri oli herkän kaunis akustinen ukuleleversio klassikkochansonista [i]La vie en rose[/i].   [b]13. Jousikvartetto[/b] Galatea Quartet: [i]Belle époque[/i] (2014) Tällä levyllä oli kolmen eri säveltäjän teoksia: Darius Milhaudin Jousikvartetto no. 1 op. 5, Claude Debussyn ainoa jousikvartetto ja Pierre Menun Sonatine jousikvartetolle. Olivat kaikki kauniita ja kiehtovia, eniten taisin tykätä Milhaudista. Siitä tuli hyvälle tuulelle.   [b]41. Musiikkia yhtyeeltä, joka esiintyy edelleen alkuperäisessä kokoonpanossa[/b] a-ha: [i]Scoundrel days[/i] (1986) Kolmikko Harket, Waaktaar-Savoy ja Furuholmen ovat olleet kimpassa vuodesta -82. En ole kovin paljon a-han albumeita kuunnellut vaikka heidän best of -kokoelmansa olikin yksi ensimmäisiä koskaan ostamiani levyjä. Diggaan etenkin heidän 80-lukuista tuotantoaan. Biisit ovat kauniita ja Morten Harketin ääni on yksi upeimmista ikinä.   [b]27. Lastenmusiikin klassikko[/b] M.A. Numminen: [i]Suosituimmat lastenlaulut[/i] (1985) Numminen on kyllä ehdoton klassikko lastenkulttuurin saralla mutta en tiedä onko tämä levy itsessään klassikko. Ainakin siinä on mukana M.A:n tunnetuin lastenlaulu [i]Minä soitan harmonikkaa[/i]. Sen lisäksi muistan omasta lapsuudestani ainakin [i]Kumipallon[/i] ja [i]Valtavan jäniksen[/i]. Ja kaipa se [i]Herra Huukin[/i] on jonkinlainen klassikko vaikken sitä muistakaan kuulleeni.   [b]14. Musiikkia, joka oli tärkeää teininä[/b] U2: [i]How to dismantle an atomic bomb[/i] (2004) U2 oli teinivuosieni lempibändi mutta joskus vuosituhannen vaihteen jälkeen kiinnostukseni alkoi siirtyä muunlaiseen musiikkiin. Vaikka edelleen tykkään bändistä, en ole kuunnellut sitä mitenkään aktiivisesti ikuisuuksiin. Joskus tulee kaivettua [i]Achtung baby[/i], [i]Zooropa[/i] tai [i]Pop[/i] hyllystä nostalgianpuuskassa mutten ole seurannut bändin uraa sitten vuoden 2000 [i]All that you can't leave behindin[/i] jälkeen. En ole ihan varma ettenkö olisi kenties lainannut tätäkin levyä kirjastosta joskus. Jotain tuttua siinä on, mutta ehkä olen vaan kuullut albumin sinkkuja aikoinaan. Tää on ihan hyvä levy, mutta ei vaan tee samanlaista vaikutusta kuin sillon joskus. Tykkään enemmän bändin särmikkäämmästä 90-luvun tuotannosta ja tää on aika perinteistä poprokkia.   [b]36. Levy, jossa on vaaleanpunainen kansi[/b] Garbage: [i]Garbage[/i] (1995) Olin varhaisteini kun tämä levy julkaistiin ja vaikka jotkin biisit ovat jättäneet muistijäljen en muista tykänneeni Garbagesta mitenkään enempää. Se oli vaan yksi lukemattomista bändeistä MTV:llä. Nyt huomaan että missasin silloin aika paljon. Tämä oli kerrassaan mahtava kokonaisuus. Shirley Mansonin ääni on tolkuttoman upea ja vimppa raita [i]Milk[/i], jonka olin ehtinyt unohtaa, on riipaisevan kaunis.   [b]9. Marssimusiikkia[/b] Felix Mendelssohn (säv.): [i]Häämarssi Kesäyön unelmasta (Opus 61 no. 9)[/i] (1842) Slovakian filharmoninen orkesteri kapellimestarinaan Richard Hayman (1990). Tämä on kai yksi maailman tunnistettavimpia sävellyksiä, mutten usko että olen tätä ennen kuullut siitä kuin alun. Pituutta sillä on 6+ minuuttia, mutta jo alle minuutin kohdalla alkoi kuulostaa oudolta. Nyt olen sitten pienen hyppysellisen verran sivistyneempi kuin aamulla.   [b]8. Naapurisi suosittelemaa musiikkia[/b] Linkin Park: [i]Meteora[/i] (2003) Yhtenä karmeana lauantaina seinän takana oli jätkien äänekkäät illanistujaiset, jonka aikana luukutettiin musaa pikkutunneille saakka. Selkeimpänä kakofoniasta kuului LP:n biisi [i]Numb[/i], joka aiheutti yhteislaulua. Känninen ääni jopa huusi, että se joka ei laula lentää parvekkeelta alas. Kaipa sen voi ottaa suosituksena. Tämän tapauksen jäljiltä ei jäänyt kovin positiiviset vibat bändiä kohtaan, eikä tämä albumi mieltäni muuttanut. Kaikki biisit kuulostavat hyvin samanlaisilta ja angstissa vellovat sanoitukset ärsyttävät pidemmän päälle.   [b]18. Juna-aiheinen teos[/b] Eskobar: [i]On a train[/i] (2000) Tämä biisi löytyi bändin esikoisalbumilta [i]'Til we're dead[/i]. Oli aika vaikeaa löytää tähän kohtaan mitään sopivaa ja uutta, eikä tässäkään nyt kauheasti junia käsitellä. Ei se muutenkaan ollut kovin ihmeellinen, korkeintaan ihan jees, mutta siinä oli kivat junahenkiset kitarat. Tuli vähän mieleen raiteilla puksuttelu. Albumi taasen oli vähän liian rauhallinen minun makuuni.   [b]23. ECM-levy-yhtiön teos[/b] Pat Metheny Group:[i] Pat Metheny Group[/i] (1978) Viime vuoden haasteessa oli samanlainen kohta (eri yhtiöllä) ja ovat sitten tämänkinvuotiseen valkanneet jazziin keskittyvän levy-yhtiön. Jee… Koska en edelleenkään tiedä jazzista mitään, valitsin tämän kokoonpanon ihan vain siitä syystä, että he ovat mukana yhdellä David Bowien lempparibiiseistäni. Tämä albumi taasen oli suorastaan miellyttävä yllätys. Musiikki on piano- ja kitaravoittoista, eikä mukana ole yhtään puhallinsoittimia. Odotin paljon kakofonisempaa, mutta tämä on suht rentoa, rauhallista ja melodista. Vähän kuin pari astetta energisempää 80-lukuista hissimusiikkia.   [b]40. Alle 10-vuotiaan suosittelemaa musiikkia[/b] Alan Walker: [i]Spectre[/i] (2015) Veljenpojan, 7 vee, suositus. Juniori näyttäisi diggailevan instrumentaalimusiikkia vähän niin kuin isänsäkin. Toinen suosituksensa oli Noisestormin [i]Crab rave[/i], mutta siinä häntä ehkä miellytti enemmän hauska video. Klassisesta [i]Eye of the tigeristakin[/i] kuulemma tykkää.:lol: Tämä biisi on electro housea ja ihan kiva.   [b]48. Sukulaisesi lempimusiikkia[/b] Queen: [i]News of the world[/i] (1977) Veljen lempibändi. Itsekin olen Queenista tykännyt melkein yhtä kauan kuin hän, mutten ole kuullut kaikkia heidän levyjään vielä(kään).:blush: Tässä on aloitusraitoina überklassikot [i]We will rock you[/i] ja [i]We are the champions[/i] ja mukana on myös entuudestaan tutut [i]Spread your wings[/i] ja [i]My melancholy blues[/i]. Loput kappaleet eivät olleet kauhean ihmeellisiä Queenin mittapuulla, mutta ei huonojakaan. Jotenkin herttaista, että vaikka bändin laulaja on [u]Freddie Mercury[/u], niin silti rumpalin ja kitaristin on myös annettu laulaa yhdet biisit mieheen.   [b]44. Klassisen laulajan esittämää populaarimusiikkia[/b] Hayley Westenra: [i]Pure[/i] (2003) Westenra on sopraano joka esittää classical crossover -musiikkia. Tällä levyllä on imelähköjen balladien lisäksi perinteisiä maorilauluja ja pari klassisen musiikin raitaa. Viimeinen biisi on Kate Bushin [i]Wuthering heights[/i], joka sopiikin Westenran äänelle hyvin. Se on todella kuulas ja kaunis. Jos hän esittäisi kiinnostavampaa musiikkia, kuuntelisin mielelläni.   [b]33. Kontrabassolle sävelletty sooloteos[/b] Teppo Hauta-aho (säv.): [i]Rhapsody[/i] (1985) Solistina Sami Koivukangas (2007). En oikein osaa sanoa tästä mitään. Kuulostaa haikealta ja alakuloiselta, milteipä masentuneelta. Sopisi hyvin jonkin taiteellisen lyhytanimaation musiikiksi.   [b]45. Omakustannelevy[/b] Alec Danger: [i]Empty town[/i] (2013) Turkulaisen artistin omakustanne-EP. En ollut hänestä koskaan kuullutkaan, joten ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Sain yllättyä positiivisesti, sillä musiikki osoittautui mukavan hyväntuuliseksi indiepopiksi. Suosikkiraitani oli kasarihenkinen [i]Jade[/i], joka toi mieleen toisen kotimaisen suosikkini Sin Cos Tanin.   [b]24. Levy, jonka kannessa on kulkuväline[/b] Minutemen: [i]Double nickels on the dime[/i] (1984) Kannen kuva on otettu auton takapenkiltä ja tuulilasin läpi näkyy useita autoja. Tämä levy on kaiketi jonkinlainen punk-klassikko, mutta vaikka olenkin genrestä kiinnostunut, ei tämä kauheasti vedonnut. Itkettävä pituus ja biisien hervoton määrä eivät auttaneet asiaa.   [b]32. Musiikkia, josta et haluaisi myöntää pitäväsi[/b] Phil Collins: [i]Face value[/i] (1981) PC on niitä artisteja, joita olen diggaillut lowkey jo pennusta saakka. Oli aikuisempana hämmentävää huomata miten häntä ja musiikkiaan halveksitaan, vaikken edelleenkään ole ihan varma miksi. En kyllä ilkeäisi hirveän kovaan ääneen tunnustaa ainakaan musasnobien läsnäollessa että tykkään. Albumin aloitusraita on klassinen [i]In the air tonight[/i] ja viimeisenä on kiinnostava Beatles-coveri [i]Tomorrow never knows[/i]. Väliin jäävät kappaleet, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, olivat vähän tylsiä.   [b]49. Nukahtamismusiikkia[/b] Llewellyn: [i]Sleep gold[/i] (2006) Kirjaston meditaatiomusahyllystä löytyi tämä oikein nukahtamista/nukkumista varten tehty levy. Se on tunnin pitunen kappale, joka on hyvin rauhallinen ja unenomainen. En testannut toimiiko se mutta voisin kuvitella siitä voisi olla jotain hyötyä mielen rauhoittamisessa ja miellyttävien mielikuvien luomisessa.   [b]47. Konemusiikkia[/b] Ryuichi Sakamoto:[i] B-2 unit[/i] (1980) Sakamoto on tosi monipuolinen artisti ja tykkään kovasti hänen elokuvamusiikistaan sekä Yellow Magic Orchestrasta, jonka jäsen hän on. Tämä hänen varhainen soololevynsä on kiehtovan viileää ja taiteellista kasarisyntsailua.   [b]28. Ilmastoaiheista musiikkia[/b] Bad Religion: [i]Kyoto now![/i] (2002) Biisi käsittelee Kioton ilmastosopimusta, jota bändin kotimaa USA ei koskaan ratifioinut. Valitettavan ajankohtainen edelleen. [i]The arid torpor of inaction will be our demise[/i].   [b]15. Säkkipillimusiikkia[/b] Corvus Corax: [i]The best of Corvus Corax[/i] (2005) Kaipa tämä käy, koska levyn kannessa peräti viidellä bändin jäsenellä on jonkinlainen säkkipilli käsissään. Soittavat he paljon muitakin instrumentteja, mutta säkkipillit kuuluvat päällimmäisinä. RYM:n mukaan genre on neo-medieval folk ja keskiaikaisehkolta levy kuulostaakin. Pääasiassa instumentaaliset biisit ovat kuitenkin aika samantyylisiä keskenään, joten kuuntelu käy vähän tylsäksi.   [b]20. Musiikkia, joka liittyy johonkin kaupunkiin tai kaupunginosaan[/b] Marianne Faithfull: [i]Give my love to London[/i] (2014) Hyvin folkhenkinen biisi, jossa mainitaan monia Lontoon kaupunginosia. Olisin kuvitellut kappaleen olevan joku vanha perinteinen viisu, mutta se olikin Faithfullin omaa käsialaa. Avausraita samannimiseltä albumilta, joka oli hieno kokonaisuus sekin. Rouvan rouhea ääni ei jätä kylmäksi eivätkä biisitkään ole mitään tusinatavaraa.   [b]38. Postuumi teos[/b] George Harrison: [i]Brainwashed[/i] (2002) Harrison kuoli 2001 ja hänen viimeisen albuminsa saattoivat julkaisukuntoon poikansa Dhani ja Jeff Lynne. Minun makuuni tämä on vähän tylsänpuoleinen levy. Tahti on liiankin rauhallinen ja sitä jää hiukan kaipailemaan muiden Beatlejen ääniä täydentämään Georgea. Eniten tykkäsin 30-lukusen [i]Between the devil and the deep blue sea[/i] -biisin coverista.   [b]25. Yhden hitin ihme[/b] Haddaway: [i]The album[/i] (1993) Kukapa ei olisi kuullut ainakin What is loven kertosäkeen, mutta kuinka moni osaa nimetä jonkun toisen Haddawayn biisin? Levyn soundi on todella nostalgisen ysäri ja H:n ääni on komia. Biisit vaan ovat turhan pitkiä. Ei tämmöisten itseään toistavien eurodancejumputusten tarvitsisi olla (yli) neliminuuttisia. Ja miksi ihmeessä joukossa pitää olla tuiki tarpeettomat remiksit WIL:sta ja [i]Lifesta[/i]?   [b]11. Musiikkia, joka lohduttaa, kun olet surullinen[/b] Madonna: [i]Madame X[/i] (2019) Hankala kohta. En ole tunteikasta tyyppiä enkä saanut päähäni mikä olisi sellaista musiikkia, mikä tähän sopisi. Ja lisäksi sen pitäisi sitten vielä olla jotain uutta. Päätin mennä uudella Madonnalla, koska olen fanittanut hänen musiikkiaan aina ja kataloginsa on sen verran laaja että siitä taatusti löytää jotain jokaiseen tunnetilaan. Ainakin se on lohduttavaa, että wanha rouva on edelleen voimissaan ja tuottelias. Tästä levystä en vielä pysty sanomaan lopullista mielipidettäni, se vaatii lisää kuuntelua, mutta fiilikset ovat positiiviset.   [b]16. Basistin säveltämää musiikkia[/b] Freebass: [i]It's a beautiful life[/i] (2010) Freebass on kuuluisien basistien muodostama superyhtye. Mukana on basistit mm. New Orderista, Primal Screamista ja Stone Rosesista. Tämä albumi oli saanut aika huonot arvostelut, mutta itse kyllä tykkäsin tästä keskivertoa enemmän. Mitäpä minä musiikista tietäisin…:blush:   [b]7. Ukulelella soitettua musiikkia[/b] Jake Shimabukuro: [i]Bohemian rhapsody[/i] (2010) Tämmöiseen artistiin törmäsin kun ukulelemusaa etsiskelin. Hän on julkaissut useita albumeita joissa on omiakin sävellyksiä, mutta minua kiinnosti enemmän coverit. Kuuntelin kauniit ja lystikkät versiot BR:n lisäksi [i]Over the rainbow'sta[/i], [i]Fields of goldista[/i], [i]Rolling in the deepistä[/i] ja lisäksi suorastaan leuat loksauttavan tulkinnan [i]While my guitar gently weepsistä[/i]. Ukulele tekee kaikesta hauskempaa.   [b]12. Etko-musiikkia[/b] The Soft Boys: [i]Underwater moonlight[/i] (1980) Ei aavistustakaan millaista musaa etkoilla soitetaan, mutta jos tarkoitus on fiiliksen nostatus niin kyllä tämä levy siihen sopii ihan hyvin. Musiikki on sopivan vauhdikasta ja pirteää, se pistää tanssijalkaa vipattamaan hieman ja aiheuttaa positiivisia fiiliksiä. Kyllä tämän jälkeen kelpaisi baanalle lähteä.   [b]46. Kirjaston työntekijän suosittelemaa musiikkia[/b] [i]Satan in love – Rare Finnish synth-pop & disco 1979-1992[/i] Kirjaston musiikkiosaston facebookista bongattu viime vuonna julkaistu kokoelma. Miten tämä onkin mennyt multa kokonaan ohi, se on kuin tehty kaltaiselleni nostalgian uhrille. Oikea kasarisyntsapoppitaivas! Hupsua, hassua, hömelöä ja tolkuttoman kornia but I love it.   [b]26. Hildegard Bingeniläisen säveltämää musiikkia[/b] Anonymous 4: [i]The origin of fire – Music and visions of Hildegard von Bingen[/i] (2005) Tästä tuli mieleen ne viime vuoden haasteeseen kuunetelemani keskiaikaiset hymistelylevyt. Musiikki on kaunista, harmonista ja rauhoittavaa mutta yksitoikkoista. Entisaikojen unilukkareille oli varmasti kirkoissa tarvetta, sillä minä ainakin olisin helposti saattanut uinahtaa penkkiin näitä säveliä kuunnellessani.   [b]50. Mielestäsi epätavallista joulumusiikkia[/b] Irwin Goodman: [i]Kun joulupukki vatsahaavan sai[/i] (1972) Enpä ollut tietoinen, että Irwin on julkaissut joululevyn. Eivät taida sen kappaleet pahemmin radiossa tai ostoshelveteissä raiata jouluaikaan. Tämän biisin musiikki kuulostaa aika perinteisen jouluiselta (kulkusia!). Epätavallisuus piilee sanoituksissa, vaikka ne olivatkin kesymmät kuin odotin. Joulupukkilauluissa valkoparta aina uurastaa aattona työn touhussa enempiä valittamatta mutta tässä hän makaa sängyn pohjalla, koska työstressi on aiheuttanut vatsahaavan eikä lääkkeet tai rohdot enää auta. Ei ihan tyypillinen joululaulun aihe.   [/spoiler] 50/50