Iivari ☆624 kirjaa, 1 kirja-arvio, 985 viestiä
"Rakas Maria
Täällä ei ole vihreää"
mutta onpas, sillä puutarhakaupunki
jonka ytimessä kerrostalokompleksirakennustyömaa
kauppakeskus ikuisessa uudistuksessa
on vain tekosyy asfalttiviidakossa
koska olennaiset asiat ovat leimallisesti saapuvilla:
joenvarsi, jätemäki,
hassut joutomaat kaikin unohdetut
siirtolapuutarhat
kissat keskellä puutaloaluetta
mutta
ennen kaikkea [muuta]
sielujenkeräily, hetkien hyväily
käsittämättömyyden multikurkistus johonkin intiimiin
jota ei pitäisi nähdä
vaan kokea, ja senkin salaa
vähän niin kuin se aikuisen serkun pornolehtipiilo pihan perällä kuusen alla
joskus silloin, kun ihmiset olivat vielä julmempia
mutta se ei näkynyt yhtä kauas
Täällä mikään ei ole täysin omaa
ei sellaista, jonka voisi merkitä
"minun eikä kenenkään muun koskaan ikinä"
lopulta sitä ei silti edes kaipaa
kuin hetkittäin, nostalgianhyökyinä
sellaisina, jolloin tekisi mieleni julistaa
kuin egotrippi itsekeskeisesti laulaa
hetket ovat lainattuja
vasta täällä sen tajuaa syvimmin
koska pienuutta kokee niin harvoin että se pysäyttää
siksi jokainen niistä pitää ensin elää, sitten muistaa
ja
aina kärsiä
sillä norsu on lempeä eläin
tavoitetila
Ryöstää elämäneliksiiri silloin
kun sen voi
pitää sitä hetken
juoda märehtiä
päästää irti
muttei koskaan unohtaa
ei, sillä vain muistetut ovat katkeransuloisia
[center]"Rakas Maria
Täällä ei ole vihreää"
 
mutta onpas, sillä puutarhakaupunki
jonka ytimessä kerrostalokompleksirakennustyömaa
kauppakeskus ikuisessa uudistuksessa
on vain tekosyy asfalttiviidakossa
koska olennaiset asiat ovat leimallisesti saapuvilla:
joenvarsi, jätemäki,
hassut joutomaat kaikin unohdetut
siirtolapuutarhat
kissat keskellä puutaloaluetta
 
mutta
 
ennen kaikkea [muuta]
sielujenkeräily, hetkien hyväily
käsittämättömyyden multikurkistus johonkin intiimiin
jota ei pitäisi nähdä
vaan kokea, ja senkin salaa
vähän niin kuin se aikuisen serkun pornolehtipiilo pihan perällä kuusen alla
joskus silloin, kun ihmiset olivat vielä julmempia
mutta se ei näkynyt yhtä kauas
 
Täällä mikään ei ole täysin omaa
ei sellaista, jonka voisi merkitä
"minun eikä kenenkään muun koskaan ikinä"
lopulta sitä ei silti edes kaipaa
kuin hetkittäin, nostalgianhyökyinä
sellaisina, jolloin tekisi mieleni julistaa
kuin egotrippi itsekeskeisesti laulaa
 
hetket ovat lainattuja
vasta täällä sen tajuaa syvimmin
koska pienuutta kokee niin harvoin että se pysäyttää
siksi jokainen niistä pitää ensin elää, sitten muistaa
ja
aina kärsiä
 
sillä norsu on lempeä eläin
tavoitetila
 
Ryöstää elämäneliksiiri silloin
kun sen voi
pitää sitä hetken
juoda märehtiä
päästää irti
muttei koskaan unohtaa
ei, sillä vain muistetut ovat katkeransuloisia
 
[/center]