Joulun kunniaksi pari positiivisempaa vanhaa runoani

Halusin joulun kunniaksi julkaista muutaman iloisemman vanhan runoni ja löysin tiedostoistani pikaisen vilkaisun jälkeen nämä kaksi runoa.     Sininen silta   Monet kerrat olen seisonut ikuisuuden sinisellä sillalla katsonut kaukaisuuteen   ylhäällä taivas alhaalla joki keskellä maa   tarvitseeko sitä ihminen muuta löytääkseen rauhan ja jotain pysyvää       Elämä makeaa   Onneni hipoo pilviä niitä hopeareunaisia onneni hipoo sateenkaaren siltaa auringonlaskun kultaa se hohtaa kuin linnunlento kesäisellä taivaalla     On ikävä tosi-asia, että suurin osa vanhoista runoistani eli joskus hamassa nuoruudessani kirjoittamani runot ovat aika synkkiä ja on pienoinen työ etsiä niiden joukosta jotain iloista, mutta toinen mukavampi tosi-asia on että nykyään menee paremmin ja silloin harvoin kun on tullakseen, niin tulee yleensä positiivisia runoja :)   Aurelia

Tykkäsin kovasti ekasta. Siitä henki sellainen seesteinen henki, just sopiva näin jouluksi. Toinen oli enemmänkin sanahelinää, ainakin minun korvissani. En saanut siihen oikein kosketusta.   Hyvää joulua :smile:

Minä pidin jälkimmäisestä runosta enemmän kuin ensimmäisestä, juuri runon kuplivan kepeyden takia. Mutta ei se toinen runokaan ole mielestäni huono, päinvastoin, se on pohdiskeleva ja ajatteluttava.

Oli mukava saada kommentteja näistä kahdesta runostani ja halusin vielä sanoa, että täällä minun tuppukylässäni on oikeasti olemassa vaaleansininen kävelysilta ja minusta se on hyvin kaunis. Olen varmaan miljoonasti kävellyt tuolla sillalla ja aina on yhtä ihana katsoa sieltä maisemaa ja jokea ja erään kerran sitten silta innoitti minua kirjoittamaan tämän runon. Toisesta runostani sanoisin, että minäkin olen joskus nuoruudessani ollut rakastunut ja silloin sitä kirjoittaa kaikenlaista vähän hömppää. On jännä, että onnellisena ja rakastuneena kirjoittaa yleensä vähän kevyempää ja hömelöä ja sitten kun on negatiivisten tunteiden ja maailmantuskan vallassa niin kirjoittaakin aivan eri lailla ja yleensä ainakin minun on helpompi kirjoittaa jotain kun tunnen tuskaa tai muuta negatiivista ja se pitää saada sisältä pois kuin jos pitäisi yrittää kuvata ja kirjoittaa jotain onnellisena, ehkä se johtuu siitä, että onnen tunteen haluaa pitää sisällään.     Aurelia