Kesälukuhaaste: Frank Herbert: Dyyni - Ensimmäinen osa

Ketju kesälukuhaasteeseen ilmoitetulle kirjalle [b]Frank Herbert:[/b] [i]Dyyni: Ensimmäinen osa[/i].   Tutustu ohjeisiin: [url=http://www.risingshadow.fi/forum/lukupiiri/1420-kesalukuhaaste]Linkki.[/url]

Tämä oli oma ehdotukseni kesälle. Ollut itselläni jo pitkään hyllyssä odottamassa ja päätin nyt sitten motivoida itseäni. Kyseinen nide hyllyssä on englanniksi, eikä sitä ole jaettu kolmeen, kuten Suomessa on näemmä tehty. Eipä mitään, haaste olkoon ensimmäisestä osasta, mutta aion kyllä lukea niin sanotusti kaikki kolme osaa ja tietysti mukava, jos muutkin näin ehtivät tehdä.

Sain kyseisen kirjan ja en voi sanoa muuta kuin odottavani. Ystäväni on suosittellut kirjaa jo useamman vuoden mutta en ole saanut itseäni kyseistä ottamaan kirjastosta. Kiitos haasteesta innolla odotan :D

Nyt on täydellinen keli Dyynin lukemiseen. Jospa kovalla helteellä pääsisi paremmin kirjan aavikkomaailmaan sisälle :)   Minulla odottaa kuuntelemista äänikirjana kuusi ensimmäistä Dyyni-kirjaa. Voikin ottaa ne seuraavaksi listalle. Aiemmin olen lukenut vain neljä suomennettua kirjaa ja katsonut kaikki elokuvat ja minisarjat, molemmat sellaisia mitä tulee katsottua uudelleen ja uudelleen.

Aloitin kuuntelemaan tätä äänikirjana englanniksi ja ensimmäiset pari tuntia on takana, mikä vastaa pokkarin 120 sivua. Koko eka osa (suomen trilogia) kestää vajaa 21 tuntia. Ääninäyttely on tässäkin kohtalaisen hyvää mutta jäin kaipaamaan kyllä Lynchin Dyynin näyttelijöiden ääniä, Kyle MacLachlan, Patrick Stewart, ym... Minä myös kuvittelen heidän ulkonäkönsä koko ajan kirjan henkilöille, niin vahva ote tuolla elokuvalla, joka on yksi suosikeistani, on minusta.   Kirjalla oli mielenkiintoinen alku, heti pääsee mukaan tarinaan missä on juonittelua ja salaliittoja, mystiikkaa (Bene Gessarit), salaperäinen aavikkoplaneetta... Hiljattain kuuntelin saman verran Neal Stephensonin Interfacea äänikirjana ja siinä ekan parin tunnin aikana ei tullut juuri mitään mielenkiintoista asiaa. Stephensonkin kirja sijoittuu nykyaikaan mutta ensimmäinen luku oli perheen kuivaa sukuhistoriaa 30-luvulta alkaen... Luovutin sen suhteen ja otin tilalle parempaa kuunneltavaa.   Elokuvaan verrattuna ensimmäinen särö tarinaan tuli kun kirjasta paljastui että Paul Atreides oli vasta 15 vuotias kun taas Kyle MacLachlan oli jo selvästi aikuinen. Crys-veitsestä tuli vahvat mielleyhtymät Nethack peliin, missä se on tehokas joskin vähän epäkäytännöllinen ase :)   Herbertin Dyyni on syystäkin yksi tunnetuimpia ja parhaita scifikirjoja.

Aika tänne kai päivittää tietoja lukuprosessita.   Frank Herbertin: Dyyni - Ensimmäinen osa on nyt luettu ja myönnän että kirja voittaa jälleen elokuvan :D (kuten aina) Tarina vei mukanani ja nyt lukilistallani ovat muut osat.   Tarina otti minut mukaani ja jokainen sivu vain lisäsi mielenkiintoa tarinaan. Suosittelut tästä kirjasta ei ole ollut valetta tai huijausta. Mukavaa luettavaa lämpimänä kesäpäivänä ja niinkin hyvää että se hurahti kolmessa päivässä :( No onneksi on nyt nuo loputkin osat tuossa odottamassa ettei tarvii miettiä miten lopulta käy. Kiitän syvästi sille joka tämän ilmoitti mukaan.   Nylkky kiittää ja kumartaa!!   Kiitos ja anteeksi.

Äänikirja on nyt puolessa välissä. Jotain mietteitä mitä pähkäilin kuunnellessa, eivät suoranaisesti liity kirjan juoneen joten en jaksa spoileritageja niiden takia laittaa...   Melko lailla alussa taittiin mainita katolinen raamattu ja elokuvassa oli vuosi 10000 ja risat. En ollutkaan muistanut että tämä oli samaa jatkumoa meidän historiallemme, vaan luulin ihan erilliseksi maailmakaikkeudeksi. Maata ei taittu kylläkään mainita missään.   Lynchin elokuva tuli tosiaan katsottua uusiksi ja nyt kun kirja olikin tuoreessa muistissa niin elokuvan pisteet laskivat roimasti.. Pitää seuraavaksi katsoa uusiksi Frank Herbert's Dune ja Children of Dune minisarjat, jotka pidempinä seuraavat kirjan tapahtumia paljon tarkemmin. Visuaalisesti, värimaailmaltaan muuten yksi hienoimpia mitä on kuvattu, jossain siellä Sormusten Herran ja Heron (Zhang Yimou, 2002) rinnalla.   Thumppereiden käytöstä mietin että eikö niissä kannattaisi olla jonkinlainen ajastin. Nyt laitat sellaisen päälle ja mato alkaa suuntaamaan kohti paikkaa missä olet. Paska säkä jos et pääsekään tarpeeksi kauas madon tullessa läheltä. Ja mato nielaisee sellaisen eli ne ovat tuollaisenaan kertakäyttöisiä. Ajastimella voisi säätää sen toimimaan hetken aikaa ja se saattaisi säilyä toiselle käyttökerralle jos sattuisi lopettamaan ennen madon tuloa.   Mentaatit.. Yhdessä Dyyni-elokuvan versiossa oli animoitu alku missä kerrottiin maailman taustoja ja jossain kirjassakin taittiin virkkeellä tai parilla mainita että jossain vaiheessa tuli ongelmia tietokoneiden kanssa. Mentaatit ovat kai sitten niiden korvikkeita ku tuntuvat olevan tarpeellisia hallitsijoille.   Matkustaminen avaruudessa.. Mitenkäs ne matkustivat ennen rohdon löytämistä?

Nyt on tämä kokonaan kuunneltuna läpi ja jatkoin samantien Dyynin Messiaalla. Olin tosiaan jo lukenut tämän läpi kauan sitten kait pariin kertaan ja filmatisoinnit olivat tuttuja niin suurempia yllätyksiä ei tullut vastaan. Mainio kirja edelleen.   Tuli myös katsottua Jorodowsky's Dune dokkari joka oli todella mielenkiintoinen ja suorastaan pakkokatsottavaa kaikille elokuvan ystäville. Holy Mountainista ja El Toposta tuttu Jodorowsky yritti 70-luvun puolessa välissä tehdä mammuttimaisen filmin Dyynistä. Pituudeksi olisi tullut yli 10 tuntia ja pääosassa olisi ollut sellaisia nimiä kuten Orson Welles, Salvador Dali, Mick Jagger, David Carradine, Udo Kier... Paul Atreidesina Jorodowskyn oma teinipoika jonka hän laittoi pariksi vuodeksi opettelemaan itsepuolustuslajeja roolia varten. Visuaalisesta ilmeestä olisivat vastanneet H.R. Giger, Moebius, Dan O'Bannon ja Chris Foss ja soundtrackista mm. Pink Floyd.   Alkuvalmisteluihin käytettiin jo 2M ja filmi oli valmis settien rakentamiseen ja kuvausten aloittamiseen (mm. 4000-sivuinen kuvakäsikirjoitus oli tehtynä) mutta liki 10M budjetista puuttui puolet. Filmi olisi ollut monumentaalinen visio, aikaansa edellä, mutta olisi varmasti vihastuttanut Herbertin kirjan fanit vähintään yhtä pahasti kuin Lynchin Dyynikin koska kirjan juonta muokattiin tässä reippaasti ja tuloksena olisi ollut jonkinlainen LSD-Dyyni, spirituaalinen matka samaan tapaan kuin Jodorowskyn muutkin filmit.   Herbert kirjoitti Dyynin jo 1965 ja sillä, kuten edellämainitulla Jorodowskyn projektillakin on varmasti ollut suuri vaikutus scifiin, aina Tähtien Sodasta lähtien, jonka aavikkoplaneetta ja jedit ovat melkein suoraan Dyynistä repäistyjä. Valtaistuinpelikin tuli monesti mieleen Atreidesin ja Harkonnenien kamppailua seuraessani.

Nyt olen kuunnellut läpi neljä ensimmäistä Dyyni-kirjaa. Eli tuon ekan osan jälkeen Dyynin Messias, Children of the Dune ja God-Emperor of the Dune. Taso heikkenee kovaa vauhtia. Paljon tylsiä keskusteluja, joista moni vielä päänsisäisiä. God-Emperorista ei löytynyt juurikaan mielenkiintoisia elementtejä vauhdikkaan alun jälkeen. Taidan jättää jatko-osat kuuntelematta...   Löytyi muuten lisää juttuja jotka oli kopioitu Star Warsiin. [spoiler]Jabba the Hutt oli melkein suora kopio God-Emperorista.[/spoiler]