Sergei Lukjanenko

[article]488[/article]

[i]Yöpartio[/i] ei täysin vakuuttanut minua juonellisesti, mutta päätin kuitenkin jatkaa sarjan lukemista, ainakin vielä yhden kirjan verran. En ole saanut [i]Päiväpartiota[/i] vielä käsiini, odotan sitä lainaan ystävältäni tai sitten pokkarin ilmestymistä. Näyttäisi siltä, että kolmannen osan käännöskin, [url=http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522642673]Hämäränpartio[/url], olisi tuloillaan. Booky.fin mukaan ilmestyy helmikuun puolessa välissä.

Minä taas pidin [i]Yöpartiosta[/i] todella paljon. Alku ei siinä kirjassa napannut mukaansa heti, mutta kirja ja tarina paranivat edetessään. [i]Päiväpartio[/i] ei ehkä ollut ihan niin hyvä kuin [i]Yöpartio[/i], mutta sekin tuntui silti loppuvan kesken. Odotan [i]Hämäränpartiota[/i] mielenkiinnolla.   Pidin kirjojen tunnelmasta, minusta se tuntui oleva sellainen synkähkön toteava. Enkä kyllä voi sanoa juonta tai hahmoja mitenkään kliseisiksi, ne yllättivät minut koko ajan. Muutenkin kirjat olivat helppoa luettavaa, ja pohdinnallisuus toi hienon lisän niihin. Pidän tarinoissa siitä, että konfliktitilanteissa ym. katsotaan asioita kaikkien osapuolien näkökulmasta, ja nämä kirjat tarjosivat juurikin sitä.

Uuden suomennoksen ilmestyminen on mainio uutinen. :smile:   Olen ollut vähän huolissani, onko sarja mahtanut mennä kyllin hyvin kaupaksi, kun kovakantista [i]Yöpartiota[/i] myytiin kirjamessuillakin todella halvalla, jo viime vuonna.. Mutta ei siitä varmaan pokkaripainosta olisi otettu, jollei myyntiä olisi. Ja helppohankintainen eka osa on toivottavasti tavoittanut maksimaalisen määrän lukijoita, tehnyt heistä sarjan faneja, ja jatko-osatkin menevät siten kaupaksi. Kuulostaa niin kivalta teorialta, että uskon itsekin.   Emelien tavoin minäkin pidin Yöpartiosta. Oikeastaan jo heti alku kolahti, sitä lukiessa oli sellainen fiilis, että "ihanaa jee, ei hajuakaan mitä täällä tapahtuu, vissiin jotain tosi siistiä". :tongue: Eli miten sen nyt sanoisi.. herätti mielenkiinnon. Tunnelma minullekin mieluinen.   Etenkin ensimmäisen osion aikana oli hauska yrittää itsekin arvailla ratkaisua partion pulmaan. [spoiler]Eli mistä kirous johtuisi, kuka sen on langettanut. Kirjailija on ammatiltaan psykiatri, joten yritin huvikseni miettiä millaisen ratkaisun hän mielenterveysalan työntekijänä olisi laatinut. Tulin siihen tulokseen, että joku kirotun henkilön oma piilotajuntainen kompleksi se nyt varmaan, itse itsensä kironnut. ... Tykkään arvata oikein. :cheesy:   Toinen mielestäni läpeensä terapeuttiratkaisu oli se Antonin oivallus, ettei toiselle ihmiselle saa antaa neuvoja. Sitä sentään en ollut osannut aavistaa, mutta hekottelin silti onnellisena. [/spoiler] Vaikka jättäisi yliluonnolliset ilmiöt kokonaan laskuista, oli symppiksen Antonin elämää ja työtä mielestäni muutoinkin mukava seurata. Yliluonnolliset jutut huomioiden todella mukava. [spoiler]Aluksi olin innoissani, että kerrankin päähenkilö, joka on ja oletettavasti pysyy ihan vain keskinkertaisena tyyppinä, tässä tapauksessa velhona. Ei löydä mitään piileviä kykyjä (tai mystistä syntyperää tms. spesialiteettia) ja kehity miksikään übermahtivelhoksi... Kunnes hän kehittyi übermahtivelhoksi. Mutta otin sen sitten lähinnä huumorin kannalta. Pahuksen mies, ja niin kuin se hoki olevansa ihan vain tavallinen, ja tuommoinen siitä silti tuli... :lol: [/spoiler] Mökillä vietettyä "laatuaikaa" pidin kirjan tylsimpänä osuutena. Jos tarina olisi suunnattu ulkomaisille lukijoille, niin ehkä ymmärtäisi halun esitellä oikein kunnollista paikallista kulttuuria, "näin meillä täällä". Mutta ihmetyttää vain, miten ne paikalliset itse jaksavat lukea niin läpeensä.. venäläisiä tarinoita. Luulisi heidän kyllästyvän. Tai toisaalta.. tykkäähän suomalaisetkin kai lukea kirjoja jostain kunnon suomalaisesta jepestä jurottamassa jossain rintamamiestalossaan.. Tjaatjaa.   Lukemissani venäläisissä kirjoissa ihailen kyllä moraalisia ja muitakin pohdiskeluja, minustakin kiva lisä myös Yöpartiossa. Henkilöhahmot voivat hetkenä minä hyvänsä pyöritellä mielessään mitä tahansa syntyjä syviä. Tavallaan ei oleteta, että Suuret Ajatukset olisivat liian suuria tavallisille pienille ihmisille, vaan kuka hyvänsä voi syventyä niiden ääreen ja kokea ne omassa arkisessa elämässään... Saattaa pohdiskelevaisuuskin käydä tarinassa puuduttavaksi, mutta periaatteessa pidän.   Kirjaa mainostaneet kehusitaatit johtivat sen verran harhaan, että olin olettanut "lihanhimon" viittaavan jonkinlaiseen kiihkeäänkin seksuaaliseen sisältöön... Mutta mitä vielä, tarina on perin siveä. Minua ei haitannut, koska en mitään paranormaalia romantiikkaa muutoinkaan paljoa lue. Olisi tarinassa kyllä tilanteita ollut, joihin jotain olisi helposti kehittänyt.. [spoiler] Mies naisen ruumiissa... Lukiessa en voinut olla ajattelematta, että jos tämä olisikin vaikka jotain valikoitua mangataidetta, niin juuri sellaisesta tilanteesta syntyisi kummasti tarinaa... Mutta Antonin onneksi sekin homma ratkesi sivistyneesti.[/spoiler] [i]Päiväpartiota[/i] en ole vielä lukenut, vaikka ostin sen pian ilmestymisen jälkeen. Kirjan lukemista on viivyttänyt, että melko varmasti tiedän pitäväni siitä ainakin melko paljon.. Eli ensinnäkin ei tarvitse "tarkistaa", onko kirja mistään kotoisin, ja toisekseen olen säästellyt sen korkkaamista johonkin spesiaalihetkeen.. mikä se sellainen sitten ikinä olisikaan. Ehkä aika, jolloin ei ole kirjastosta lainassa puolta tusinaa muuta kirjaa. Joululomalla voisi lukea. Jos vaikka tulisi sitten luettua Hämäränpartiokin kohtalaisessa ajassa.

[quote=Hiistu]Vaikka jättäisi yliluonnolliset ilmiöt kokonaan laskuista, oli symppiksen Antonin elämää ja työtä mielestäni muutoinkin mukava seurata. Yliluonnolliset jutut huomioiden todella mukava. [spoiler]Aluksi olin innoissani, että kerrankin päähenkilö, joka on ja oletettavasti pysyy ihan vain keskinkertaisena tyyppinä, tässä tapauksessa velhona. Ei löydä mitään piileviä kykyjä (tai mystistä syntyperää tms. spesialiteettia) ja kehity miksikään übermahtivelhoksi... Kunnes hän kehittyi übermahtivelhoksi. Mutta otin sen sitten lähinnä huumorin kannalta. Pahuksen mies, ja niin kuin se hoki olevansa ihan vain tavallinen, ja tuommoinen siitä silti tuli... :lol:[/spoiler] [/quote]   Tähän täytyy kyllä sanoa, että [spoiler]olen samoilla linjoilla. Anton oli mukava tyyppi (oli sitä myös Päiväpartiossa) ja hänen muuttumisensa "tavisvelhosta" korkeammaksi ei haitannut yhtään. Jopa jossain määrin toivoin sitä, vaikka olenkin ihan läpeeni kyllästynyt tällaisiin perusjuonitwisteihin. Mutta muu tarinan ja Anton hahmona olivat niin mainiot, että mikään tuollainen ei haitannut.[/spoiler]   [quote=Hiistu]Henkilöhahmot voivat hetkenä minä hyvänsä pyöritellä mielessään mitä tahansa syntyjä syviä. Tavallaan ei oleteta, että Suuret Ajatukset olisivat liian suuria tavallisille pienille ihmisille, vaan kuka hyvänsä voi syventyä niiden ääreen ja kokea ne omassa arkisessa elämässään... Saattaa pohdiskelevaisuuskin käydä tarinassa puuduttavaksi, mutta periaatteessa pidän.[/quote]   Hahmojen mietteitä oli mukava lukea, ja varsinkin sen takia, että juuri mikään ei ollut yksisoikoista. Tuollainen pohdiskelevuus toi minun mielestäni tarinaan lisää tasoja, jotka taas puolestaan tekivät itse tarinasta mielenkiintoisemman. Ja pohdiskelevuutta saa tarinassa harrastaa - kunhan se ei mene turhaksi jahkailuksi. Välillä tuli kyllä niitä hetkiä, jolloin olisin toivonut hahmojen vain tekevän nyt jonkinlaisen päätöksen, jotta päästäisiin tarinassa eteenpäin, mutta nämä tilanteet olivat onneksi harvassa.

[quote="Emelie" post=4988] Hahmojen mietteitä oli mukava lukea, ja varsinkin sen takia, että juuri mikään ei ollut yksisoikoista. [/quote]   Tuo yksioikoisuuden välttely on tosiaan mukava piirre. Muistan, kuinka minua Yöpartion ilmestymisen jälkeen otti päähän, kuinka kirjasta nostettiin mielestäni jossain liiaksi esille vain yöpartion eli Hyvän ja päiväpartion eli Pahan välinen kamppailu, vaikka tarinassa hyvyys ja pahuus ja valinnat ovat usein paljon monitulkintaisempi ilmiö kuin hyvikset vs pahikset... Partioista tuli enemmänkin mieleen kaksi byrokraattivirastoa nokittelemassa toisiaan.     [i]Hämäränpartion[/i] kansi muuten näyttää hyvältä. Ajattelin ensin, mahtaisiko kuva esittää Kostjaa, kun hän kerran kirjassa seikkailee. Mutta kuvan henkilö saattaa kyllä olla nainen.. Minulla on välillä vaikeuksia erottaa naisten ja sievien miesten naamakuvia toisistaan. [i]Päiväpartion[/i] kannesta en oikein pidä, henkilö näyttää liian päänsärkyiseltä. Paras on kuitenkin ollut [i]Yöpartion[/i] ulkoasu, siitä tykkään kovasti. (Kansikuvahepun tietty kuvittelen Antoniksi.)

[article]561[/article]

Innon [url=http://www.intokustannus.fi/tiedostot/pdf/innon_kevat_2015_low_netti.pdf]kevätkatalogista[/url] ei löydy [i]Partio[/i]-sarjan neljättä osaa. Ehkä kustantamo lopetti Lukjanenkon suomentamisen. Viime vuonna julkaistiin pokkarilaitos [i]Yöpartiosta[/i], mutta [i]Päiväpartiosta[/i] sellaista ei koskaan ilmestynyt.   Itse en erityisemmin pitänyt Yöpartiosta, enkä siksi jatkanut sarjan lukemista eteenpäin.

Sääli, jos noin tosiaan on. :sad: Minä pidin sarjasta ja olisin oikein mieluusti kerännyt koko sarjan hyllyyni. No, jos suomennosta ei tule, pitää etsiä englanninkielinen versio.

Harmittavaa minustakin :sad: Luin hiljattain [i]Hämärän partion[/i] ja se oli sen verran hyvä, että aloin minäkin harkita sarjan keräämistä. Jo senkin takia, että niistä saisi hiukan vaihtelua kovin angloamerikkalaispainotteiseen fantasiahyllyyni. [i]Partioissa[/i] (kuten myös esimerkiksi [i]Noitureissa[/i]) on ollut kivalla tavalla jotenkin erilainen tunnelma.

Lukjanenkon Partion neljäs osa ilmestyy ensi syksynä (2015) ja ei siksi näy kevään katalogissa. Into Kustannukselta vastattiin, että aikomuksena on suomentaa koko sarja.

Kiitos tiedosta. Suomessa sarjojen kääntämisen keskeyttäminen on niin yleistä, että arvelin Lukjanenkon puuttumisen kevään esitteestä olevan jälleen uusi tapaus.

Tiedotus kaikille Lukjanenkon Partio-sarjan ystäville: sarja ei - kuten aiemmin virheellisesti luultiin - ole viisiosainen, vaan tulossa on vielä kaksi osaa (viides ja kuudes). Aloitan viidennen osan eli Uuden Partion suomentamisen kuukauden sisällä, ja suomennos valmistunee alkukeväästä. Sitten käännetään vielä kuudes kirja, johon koko saaga valitettavasti loppuu. Mutta loppuu tyylikkäästi...   Terveisin   Arto Konttinen (suomentaja)

^ Loistava uutinen! :cheesy:   Luin viikonloppuna [i]Hämärän partion[/i] (olen ottanut oikein asiakseni lukea kirjoja omasta hyllystä).   Nyt taas muistin miksi pidän tästä sarjasta niin paljon. Todella hyvä lukukokemus, varsinkin kirjan toinen tarina tuli luettua ahmimalla. Minä pidän kirjojen rakenteesta. Kolme tavallaan erillistä tarinaa, mutta jotka kuitenkin liittyvät toisiinsa hyvin vahvasti. Tarinat ovat myös sopivan kokoisia, ne kertovat oleelliset asiat eivätkä jää junnaamaan.   Tarinoissa oli myös tunnelma kohdallaan. Jotenkin tuntui, että tämän kirjan fiilis oli parempi kuin kahden aikaisemman. Tämä johtunee minulla siitä, että pääsi lukemaan yhdestä tämän hetken suosikkihahmostaan. Vähän kuin tapaisi vanhan hyvän ystävän pitkästä aikaa. Anton on ehdottomastsi yksi suoskkihahmoistani, yksi parhammista hahmoista hetkeen. Vaatimattoman oloinen kaveri, joka sitten tekee ihan mielettömiä juttuja. Terävä tyyppi, joka osaa ajatella jotain asioita mitä itselle ei tulisi mieleen (eikä kenellekään muulle Antoninkaan maailmassa).   Kukaan hahmoista ei ole ärsyttävä tässäkään kirjassa, joka on minusta hiukan hämmästyttävää. Kaikilla on omat piirteensä, mutta mikään niistä ei minulla iske hermoon. Minä jopa pidän Antonin vaimosta (minun on välillä hankala pitää vaimohahmoista kirjoissa, niistä tehdään joskus liian valittavia). Nimet tuottavat hankaluuksia minulle, en aina muista kuka kukin on.   [i]Viimeinen partio[/i] odottaa myös hyllyssä, mutta sitä pitää hiukan säästellä. Pitää fiilistellä [i]Hämärän partiosta[/i] saamani hyvä fiilis ensin loppuun. Nimi enteilee hiukan synkkyyttä (varsinkin jos seuraava osa on nimeltään [i]Uusi partio[/i]), mutta mielenkiinto on korkealla.

Lukjanenko on muuten tulossa Helsingin Kirjamessuille, kertoi Messuklubin uutiskirje.

[article]649[/article]

[i]Viimeinen partio[/i] oli minusta jälleen onnistunut kirja. Hyvät hahmot, mielenkiintoisia juonenkäänteitä, hyvä tunnelma ja hauskaa arkipäiväistä huumoria. Aluksi vähän mietin, että miten sujuu maiseman vaihtuminen Skotlanniksi, mutta eipä siitä muuta negatiivista seurannut kuin itselleni halu matkustaa paikan päälle :tongue:   En sarjan ensimmäisestä osasta ollut muistaakseni niin hurmaantunut, mutta taso on mielestäni selvästi noussut - kolmonen ja nelonen olivat molemmat todella hyviä kirjoja. Ja vaikka on toki kiva saada vielä lisäosia, niin olen kuitenkin jossain mielessä myös helpottunut, että niitä on tulossa vain kaksi. Fantasiassa ei nyt ole mitenkään harvinaista, että sarjoja venytetään turhankin pitkiksi. [i]Partio[/i]-kirjat ovat myös olleet mukavasti kompaktin kokoisia.

Viides osa [i]Uusi partio[/i] ilmestyy suomeksi jo kesäkuussa: http://www.risingshadow.fi/library/book/7931-uusi-partio   Elokuussa on luvassa pokkaripainos [i]Hämärän partiosta[/i].

[i]Viimeinen partio[/i] oli kertakaikkisen viihdyttävää luettavaa. Minulle ei tullut missään vaiheessa tylsistymistä, joka on hiukan puskenut läpi aikaisempien osien kohdalla. Ehkä kaipasin Antonin hahmoa niin kovasti, että lukeminen tuotti suunnatonta iloa. :p   Olipa virkistävää lukea pitkästä aikaa taas näin pohdiskelevaa tarinaa. Suurin osa hahmoista on selvästi harmaita ja muutenkin yleinen ilmapiiri on harmaa. Enkä tarkoita tylsää, vaan arkisen oloista ilmapiiriä, jossa hahmot tekevät päätöksiä omat motiivit edellä. Nämä hahmot yllättävät melkein joka käänteessä, se lukemisesta tekeekin niin piristävää. Kaikki juonenkäänteetkään eivät ole ihan itsestäänselviä tai ennakoitavia, se antaa tarinalle syvyyttä ja kiehtovuutta, tavallaan tekee tarinasta tuoreen oloisen.   Voin olla täysin väärässä, mutta minusta tämä tarina tuntui olevan edellisiä osia hauskempi. Tässä oli myös aika paljon viittauksia toisiin kirjoihin, lähinnä kyllä vain nimitasolla, mutta kuitenkin.   Antonin hahmo kehittyy taas melkoisesti. Minusta on hienoa, että kyseinen hahmo aloittaa matkansa ensimmäisessä kirjassa melko tavisvelhona, josta hän sitten hitaasti ja hiukan vastahankaisesti nousee kohti korkeampaa asemaa ja velhoustasoa. Mutta siitä huolimatta että kasvaa velhona, Anton ei ole kaikkivoipa tai edes voimakkain hahmo, eikä edes halua olla. Hän vielä opettelee ja yrittää kehittyä paremmaksi. Antonissa on paljon potentiaalia, ja on kiinnostavaa nähdä mihin hän vielä tuosta kehittyy.

Uusi partio oli kyllä harvinaisen tylsä. Vähän kuin olisi lastenkirjaa lukenut. Kaikki piti selittää juurta jaksaen ja kaikenlainen rohkeus puuttui tyystin. Oikein vihaksi pistää tämä hienon idean vesittäminen.

Hei,   onko mitään tietoa antaa tuosta kuudennesta osasta? Vieläkö suomennos on tulossa vai lopetettiinko kääntäminen tuohon viidenteen osaan? Itse ainakin haluaisin, että myös viimeinen osa julkaistaisiin suomeksi. Olisi typerää jättää sarja kesken.

Varjojen valtakunta -sarja siirtyy parhaillaan äänikirjoiksi. Huomasin, että kirjojen nimet on muutettu, partiosta on tullut vartio. Ensimmäinen osa on nyt siis Yövartio, toinen Päivävartio jne. Sain luettua aikoinaan ensimmäisen osan ja jatkan nyt äänikirjojen parissa.