Mille viimeksi nauroit kirjaa lukiessa?

  Minun tulee aina välillä kirjaa lukiessani naurettua ihan ääneen, jos on jokin erityisen hauskalta tuntuva juttu. Joskus ne jutut ovat sellaisia, ettei kirjailija ole ehkä edes tarkoittanut asiaa erityisen humoristiseksi, mutta esimerkiksi kirjassa kuvatun tilanteen jonkinlainen tahaton koomisuus tai mieleen tuleva yhtymäkohta todellisen elämän ilmiöihin tai henkilöihin panee huvittamaan. Ja sitten on tietenkin juttuja, jotka kirjailija on tarkoittanut hauskoiksi ja jopa onnistunut ne sellaisiksi kirjoittamaan.    Viimeksi olen lukenut [b]Philip K. Dickin [/b]kirjaa [i]Varro vain viime vuotta, [/i]ja siinä minua nauratti selostus [spoiler]YK:n pääsihteerin sairaskohtauksesta ja hetkellisestä kuolemasta kesken avaruusolentojen delegaation kanssa käydyn kokouksen. Siten oli kuulemma tapahtunut jo neljästi aiemminkin. Avaruusolentojen neuvottelijaa asia ymmärrettävästi kismitti     Kuulostaa ehkä oudolta nauraa tuollaiselle asialle, mutta se oli tarinassa niin yllättävä ja absurdi tilanne. Sellainen, että no mutta, eihän sitä nyt noin [i]saa tehdä[/i], kesken kaiken hyvin tärkeän neuvottelun kuolemaan ruveta... Ja toisaalta samaistuin niin siihen tunteeseen, että juuri noinhan sitä kieltämättä tekisi mieli joskus vaikka jossain puisevassa etäpalaverissa tehdä. Ensin tuijotus web-kameraan ja toteamus "Minä olen sairas." Sitten olisi hiljaista. [img]/media/kunena/emoticons/rs_grin.png[/img] [/spoiler]   Mille sinä olet viimeksi nauranut, kun olet lukenut kirjaa? Tai jollei ääneen nauraminen ole sinun juttusi, ainakin kokenut kovasti paljon huvittuneisuutta. [img]/media/kunena/emoticons/rs_wink.gif[/img]    

Viimeisin mieleen jäänyt naurua aiheuttava kohtaus oli Bill Brysonin kirjassa [i]Neither here nor there[/i]. Se on matkakertomus Brysonin reissusta Euroopan halki 90-luvun alussa ja kohta, joka sai munut hirnumaan minuuttitolkulla oli tämä: [quote]I took three years of French in school, but learned next to nothing. The trouble was that the textbooks were so amazingly useless. They were always written by somebody clearly out of touch with the Francophile world – Prof. Marvis Frisbee of the Highway 68 State Teachers College at Windsock, North Dakota, or something.[/quote] En tiedä pohjois-Dakotasta juuri mitään, mutta miellän sen hyvin autioksi paikaksi jossa voisi hyvin olla Tuulisukka-niminen kärpäsenlika kartalla. Mutta ei ole. Tarkistin.[img]/media/kunena/emoticons/rs_sad.png[/img]

Ei ehkä ihan naurattanut, mutta herätti hilpeyttä... Tai no, kyllä se nauratti. [img]/media/kunena/emoticons/rs_laugh.png[/img]   Strugatskin veljesten kirjassa [i]Miljardi vuotta ennen maailmanloppua [/i]jokin mahti koettaa saada tiedemiehet keskeyttämään työnsä. Keinovalikoima on laaja. Eräskin onneton saa ensin kiusoikseen ihottuman. Saatuaan siihen avun alkaa tapahtua kummia: [spoiler]"Näitä tuli hänen luokseen laumoittain - kaikki naiset, joiden kanssa hän oli joskus ollut tekemisissä. Heitä tungeksi hänen asunnossaan kaksin, kolmin kappalein, ja erään kammottavan päivän kuluessa heitä oli peräti viisi samanaikaisesti. Eikä hän millään saanut selvää, mitä he hänestä tahtoivat. Hänelle syntyi jopa vaikutelma, etteivät naiset tienneet sitä itsekään. He haukkuivat ja parjasivat häntä, piehtaroivat hänen jaloissaan ja kärttivät jotain käsittämätöntä, he tappelivat keskenään kuin raivotautiset kissat, pirstoivat hänen kaikki astiansa, halkaisivat sinisen japanilaisen vesimaljan ja tärvelivät huonekaluja. He järjestivät hysteerisiä kohtauksia ja yrittivät myrkyttää itsensä, ja eräät uhkasivat myrkyttää hänet. He olivat väsymättömiä ja uskomattoman vaateliaita rakkaudessa. Ja monethan heistä olivat jo kauan olleet naimisissa ja rakastivat miestään ja lapsiaan, ja myös miehiä Gubarin luona kävi, ja hekin käyttäytyivät käsittämättömästi. (Kertomuksensa tässä osassa Gubar kuulosti erityisen sekavalta.) Lyhyesti sanottuna, hänen elämänsä muuttui silkaksi helvetiksi, hän laihtui kuusi kiloa, ihottuma oli nyt levinnyt koko hänen ruumiiseensa, työnteosta ei voinut olla puhettakaan, ja hänen oli pakko ottaa palkatonta lomaa, vaikka oli korviaan myöten veloissa. (Aluksi hän yritti paeta hyökkäystä instituuttiinsa mutta ymmärsi varsin pian, että tuollainen menettelytapa johti vain hänen puhtaasti henkilökohtaisten ikävyyksiensä tavattomaan julkisuuteen. Siitäkin hän puhui melkoisen hämärästi.)"  [/spoiler]

Nauroin ääneen, kun kuuntelin noita Ari Turusen Ettekö te tiedä kuka minä olen ja Ettekö te vieläkään tiedä kuka minä olen kirjoja, jotka käsittelevät ihmisen ylimielisyyttä kautta aikojen. Osansa saavat monet henkilöt Kiinan varhaisista keisareista Napoleoniin David Hasselhoffiin ja Donald Trumpiin. Turunen lukee äänikirjat itse, joten hänen eläytymisensä ja sarkasminsa saa kuulla juuri sellaisena kuin se on tarkoitettu. Suosittelen!

Viimeisin taisi olla Veikko Huovisen [i]Lampaansyöjissä, [/i]kun jermut siinä keksivät paskakuskifirmoille nimiä. Toinen saman kirjailijan [i]Porsaan[/i] [i]paperit[/i] -novelli kokonaisuudessaan. Huovinen osasi naurattaa.