Eoin Colfer

[article]527[/article]

Hieno haastattelu, oli ilo lukea, kiitos.

Voi! Olisin niin kovasti tahtonut päästä Kirjamessuille, mutta se ei onnistunut. Eoin Colfer on yksi lempikirjailijoistani, joten nyt minua harmittaa todella etten päässyt... (vasta nyt sain tietää hänen olleen siellä!) Ihanaa kuitenkin, että haastattelu luki täällä, kiitos paljon!

Kiitos paljon haastattelusta, sitä oli ilo lukea. :smile: Colfer vaikuttaa hauskalta ja sympaattiselta tyypiltä. Vähän harmittaa,etten päässyt kirjamessuille häntä morjestamaan. :huh:

Mahtava haastattelu mahtavalta kirjailijalta! Olin kuuntelemassa herra Colferia Kirjamessuilla ja oli kyllä hauskin kirjailijahaastattelu mitä olen seurannut.

Kirjamessuilla olisi ollt niin mahtavaa. Harmitaa todella etten päässyt. :(

Jooh, tosiaan myös Kallion lukion kirjamessutiimi KirjaKallio haastatteli Colferia. Miehestä jäi erittäin positiivinen ja hauska kuva, hän kertoili miten hänestä oli tullut kirjailija ja miten hänen poikansa Finn on ilmoittanut omistavansa Suomen(koska Finnair). En muista milloin nauroin niin paljon.   Haastatteluun sisältyi puheilmaisu-kurssiltaisten lausuntaesitys uudesta kirjasta niin englanniksi kuin suomeksikin. Suomenkielisen esityksen aikana Colfer kaivoi kännykkänsä esille ja kuvasi itsekin lyhyehkön shown. "Minulla ei ole aavistustakaan mitä tuossa sanotaan, mutta olen aivan kauhuissani", hän kommentoi kohtausta, jossa päähenkilö joutuu katselemaan miten toinen ihminen kuolee. "Luulin kirjoittaneeni hauskan kirjan."   Haastattelun jälkeen hän jakoi nimikirjoituksia kirjoihinsa ja (ei niin syvällisen selitykseni jälkeen siitä millaisen kohtauksen olin saanut keskellä jalkakäytävää) hän kirjoitti minulle "To real Artemis Fowl fan" mistä olen enemmän tai vähemmän onnellinen.

Kiitos haastattelusta. Sitä oli ilo lukea. Harmittaa kyllä, kun en päässyt kirjamessuille Colferia moikkaamaan; Hän on yksi lempikirjailijoistani.

Ajattelin, että kun nyt on viimeinen Artemis Fowl -kirja saatu suomeksikin, luen sarjan uudestaan, olin lukenut viime kerralla viisi kahdeksasta. Koska ensimmäisen osan olen lukenut varmaan jo neljä tai viisi kertaa, päätin lukea sen englanniksi harjoittelun vuoksi (luen niin vähän englanniksi, että on hyvää verryttelyä lukea kirjoja uusiksi). Siitä oli myös se hyvä puoli, että nyt tiedän, jotta Artemis-kirjoja voi hyvin suositella myös englanniksi luettaviksi sitten, kun ylipäänsä taitotaso on sellainen, että voi proosaa lukea - Jaakko Kankaanpään erinomainen suomennos on varsin suositeltava, mutta myös Fowlin alkuperäinen kieli on letkeää ja silti helppolukuista.   Hauskaa sinänsä, että vaikka normaalisti olen selvästi hitaampi lukemaan englanniksi (jotain 20-60 sivua tunnissa suomenkielisen 40-100 sivun sijaan), Artemis Fowlin luin noin viidessä tunnissa eli ihan maksiminopeutta vaikka mielestäni en erityisemmin edes hyppinyt sanojen tai lauseiden ohi. Tuttu juoni ja maailma tietysti auttoivat.   Nyt aloitin Tehtävän pohjoisessa suomeksi, kun se omana on, ja on kyllä tavallaan todella mukava palata maahisten, ilmahisten, haltijoiden ja keijujen maailmaan. Jossain välissä pitäisi tsekkailla, onko Artemis-kirjoista tehty käännöstieteen tms. tutkimusta, sillä noiden lajinimien kääntämisestä ja yleisnimityksien sun muiden valinnasta varmaan saisi aika hyvin tutkimusmateriaalia.   Odotan innolla sitä, että pääsen tuntemattomille vesille, vaikka näitä on kyllä ilo aikuislukijankin uudelleenlukea.

Lannoite Kaiveliini, Metsästäjä Riistalintu, Pätkän Piikkipaatsama, Varsaisa, Ongelma Ruskolevä, Maitoparta (Puna)Juuri.   Aloittelen nyt seitsemättä Artemis Fowlia, ja kuudesta ensimmäisestä olen pitänyt todella todella paljon. Jouduin korottamaan muutamaa arvosanaakin, varsinkin viidennen, jolle olin moisen antanut, vaikka en usko enää, että olin sitä lukenut. Tai ainakaan en muistanut kirjasta tai sen tapahtumista hiventäkään.   Näille käy niin kuin Harry Pottereille. Vakavoituvat loppua kohti. Mutta toisin kuin Pottereissa, Fowleissa ei ole loogisia aukkoja (ainakaan minua häiritsevästi), ja ihanasti olennaiset asiat selitetään (luontevasti) kulloisessakin kirjassa, eikä jätetä kirjojen välille leijumaan kuin hyviä kysymyksiä.   Ainoa kysymys, joka näivertää, on se, mitkä ovat keijujen kahdeksan sukua. Kahdeksas on nimetysti demonit. Sitten ovat kääpiöt, hiidet ja peikot. Holly on menninkäinen, eli menninkäiset, tontut ja ilmahiset sekä maahiset. Siinä olisi seitsemän ja demonit. Mutta sitten on tämä meidän kentaurimme ja muut moiset, ja heidät on Salaisissa kansioissa listattu myös keijulajiksi. Mitäs tässä nyt pitäisi sitten ajatella?

Miinusta kustantajalle, joka valitsi Salamurhaajan oppipoikaan yhdysvaltalaisen kannen. Tuollainen asento on luonnollinen vain sirkuksen käärmenaiselle. Ei sovi nuortenkirjaan. http://www.bookvibe.com/book/W_A_R_P__Book_1_The_Reluctant_Assassin/421604 http://www.tor.com/blogs/2012/04/hey-everyone-stop-taking-this-picture-no-i-mean-it?WT.mc_id=0