Edesmenneet

Muistelin, että tällainen yleispätevä ketju oli jo olemassa, mutta se taisikin olla joskus edellisellä foorumilla...   Tähän ketjuun voi siis kertoa tiedon jonkun niin sanotusti julkisen henkilön, esimerkiksi kirjailijan, kuolemasta.     Kirjailija [b]Gabriel García Márquez[/b] (mm. [i]Sadan vuoden yksinäisyys[/i]) on kuollut. Uutinen esimerkiksi Ylen sivuilla: [url=http://yle.fi/uutiset/nobel-suuruus_gabriel_garcia_marquez_kuollut/7197243]Linkki.[/url] Asiaankuuluvasti nimitetty "maagisen realismin mestariksi".

Minua vihlaisi viikko sitten uutinen loisteliaan Sue Townsendin poismenosta. Hän oli erinomaisen hauskojen Hadrianus/Adrian Molen päiväkirjojen kirjoittaja. [url=http://www.hs.fi/muistot/Sue+Townsend/a1305814272679]Hesarin muistokirjoituksessa[/url] ei tosin mainita hänen muita teoksiaan, jotka ottivat nekin kantaa brittiläiseen yhteiskuntaan huumorin keinoin. Sattumalta luin pari viikkoa ennen suru-uutista Townsendin kirjan [i]Number 10[/i], jossa pääministeri lähtee valeasussa kiertämään maataan. Daily Mailin mukaan Townsend oli paraikaa kirjoittamassa uutta Adrian-kirjaa. Voih... :sad:

Alienin luonut taiteilija [url=http://fi.wikipedia.org/wiki/H._R._Giger]H.R. Giger[/url] on kuollut.

Tuo tunnettu xenomorfi on toki vain erittäin pieni osa Gigerin laajasta ja hyvin tunnistettavasta taidetuotannosta. http://www.sfsite.com/news/2014/05/13/obituary-h-r-giger/   Edellispäivänä lähti varmasti aika paljon vähemmän tunnettu Patrick Woodroffe. Toki wanhalta caartilta saattaaa löytyä hyllyistä spefikirjoja, joissa on Woodroffen kansi. http://www.sfsite.com/news/2014/05/12/obituary-patrick-woodroffe/   Omituinen ja ikävä yhteensattuma. On selvästi huono aika olla vuonna 1940 syntynyt surrealisti.

Iäkäs näyttelijä Marja Korhonen on kuollut. Nainen teki töitä teatterissa, televisiossa sekä radiossa. Minulle hän on tullut tutuksi kuunnelmahahmo Noita Nokinenän äänenä.

[img]https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/cb/Brian_Aldiss_2005.JPG/450px-Brian_Aldiss_2005.JPG[/img]   Uutinen, joka 2000-luvun edettyä näin pitkälle ei toki yllätä, mutta haikeaksi vetää: eräs viimeisistä "vanhoista suurista nimistä" Brian Aldiss on menehtynyt 18.8. juuri 92. syntymäpäivänsä jälkeen.

Äh, just luin uutisen herran 92-vuotissynttäreistä ja mietin, että siinäpä pitkäikäinen kirjailija. No, hyvät mullat sitten vaan. :(

Arto Paasilinna nukkui pois eilen maanantaina 76-vuotiaana. Pari kirjaa olen häneltä joskus lukenut. Moni on lukenut ne kaikki, olihan mies yksi menestyneimmistä kotimaisista kirjailijoista.   Ylen uutinen: https://yle.fi/uutiset/3-10459266

Mies oli ollut heikossa hapessa aika pitkään. Jäniksen vuosi, Ukkosenjumalan poika, Hirtettyjen kettujen metsä ja Onnellinen mies ainakin hyviä romaaneita. Mutta sitten on valitettavasti sellaisia, kuin Herranen aika, jota ei huvittaisi suositella oikein kenellekään. Silti kunnioitan miestä duuneistaan.

Stan Lee on kuollut kypsässä 95 vuoden iässä. Legendaarinen sarjakuvakäsikirjoittaja oli sairastellut pitkään, vaikka mielestäni hän vaikuttikin aina virkeältä teräspapalta.   Ylessä lisää: https://yle.fi/uutiset/3-10504845

Olli Lindholm on kuollut yllättäen sairauskohtaukseen. Lähtö koitti vain 54-vuotiaana, vaikka elämäntavat olivatkin olleet kunnossa jo pitkään. Mies taisi kuitenkin vetää viinaa ihan reippaasti nuorempana. Yö-yhtye teki aika hyvää rokkenrollia kasarilla, vaikka niistä uudemmista iskelmäbiiseistä bändi kai parhaiten tunnetaan.   Ilta-Sanomien uutinen: https://www.is.fi/viihde/art-2000005998453.html

Näyttelijä Rutger Hauer vaihtoi maisemaa. Hänet muistetaan parhaiten Blade Runnerista, mutta miehen uraan mahtuu tietenkin paljon muutakin hyvää.   Hesarin uutinen: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006183748.html

[quote="Astorethein" post=60117]Näyttelijä Rutger Hauer vaihtoi maisemaa. Hänet muistetaan parhaiten Blade Runnerista, mutta miehen uraan mahtuu tietenkin paljon muutakin hyvää. [/quote]   Hauer eli siis juuri nähdäkseen, osuiko Blade Runnerin tulevaisuudenvisio vuodesta 2019 paikkaansa. Leffa tosin sijoittuu marraskuuhun, mutta tuskin tässä mitään avaruussiirtokuntaa saadaan parissa kuukaudessa aikaiseksi.

Elokuvaohjaaja Joel Schumacher on kuollut 80-vuotiaana. Enpä tajunnutkaan, että hän oli noin vanha. Miehen vei syöpä, mikäpä muukaan. Muistan ohjaajan aina niistä kahdesta Batman-elokuvasta, mutta hänen uralleen mahtuu myös oikeasti hyvää matskua, kuten mainio Falling Down.   [url=https://www.hollywoodreporter.com/news/joel-schumacher-dead-batman-robin-st-elmos-fire-flatliners-director-was-80-1137490]The Hollywood Reporterin uutinen[/url]

Sean Connery on poistunut keskuudestamme. Legendaarinen ja karismaattinen herrasmiesnäyttelijä ehti täyttämään elokuussa 90 vuotta. Itse en ole Bondeista koskaan välittänyt, mutta olihan niitä merkittäviä rooleja muissakin elokuvissa. Zardozia unohtamatta.   BBC:n uutinen eiliseltä: https://www.bbc.com/news/entertainment-arts-54761824

[quote="Mustelmann" post=62345]Sean Connery on poistunut keskuudestamme. Legendaarinen ja karismaattinen herrasmiesnäyttelijä ehti täyttämään elokuussa 90 vuotta. Itse en ole Bondeista koskaan välittänyt, mutta olihan niitä merkittäviä rooleja muissakin elokuvissa. Zardozia unohtamatta.   BBC:n uutinen eiliseltä: https://www.bbc.com/news/entertainment-arts-54761824[/quote]   Connery oli henkilökohtainen Bond suosikkini, mutta paljon muitakin upeita rooleja jätti jälkeensä hän. Eläköön miehen charmantti skottiaksentti ikuisesti, hail and farewell!

Alexi Laiho jätti maalliset keikkalavat ja lähti tiluttamaan muihin maisemiin. Uutinen tuli kyllä täytenä yllätyksenä, miehellä kun oli ikää vasta 41 vuotta. Bodom ei ole minulle mikään suosikkibändi, mutta onhan sitä tullut kuunneltua ja livenäkin ehdin sen kerran näkemään.   https://yle.fi/uutiset/3-11723185

Olihan tämä surullista. Itselleni CoB sellainen gateway-bändi, jota tuli sen vuoden pari teininä fanitettua, kunnes löysin ns. kovempia juttuja. Laiho kyllä paras suomalainen kitaristi itselleni. Jotkut proge-tyypit saattaa olla eri mieltä.

Boris Hurtta meni pois. Rikollisen vähän olen hänen tuotantoonsa tutustunut. Joku nide löytyy hyllystä. Oli ilmeisesti ainakin Suomen mittakaavassa ihan tekijämiehiä.

Hukkui ilmeisesti jäihin. Ne pari romaania tuli joskus luettua ja muistan pitäneeni. Ei kyllä mitään hajua, oliko mies kirjoittanut mitään enää myöhemmällä iällä.

Nimi kuulostaa kauhena tutulta. Eikös hän antologioita kerännyt 80 ja 90-luvulla?   Edit. Kävin vähän tutkimassa Risingin, Adlibriksen ja Antikvaarin hyllyjä ja eivät kyllä kirjat soittaneet kelloja. Kai tuo nimi on vain jäänyt mieleen erikoisuutensa takia ja noista kokelmista joissa sen olen nähnyt.

[url=https://yle.fi/uutiset/3-11828319]Lars Göran Petrov[/url]. Perkele. akko sanoa, että on laittanut hiukan hiljaisemmaksi kuin kenenkään ei-henkilökohtaisesti-tuntemani kuolema. Lemmy... kun Lemmy kuoli, olihan se selvää ettei sellainen ukko voi elää ikuisesti ja 70 vuoden ikäkin oli jo räikeää luonnonlakien pilkkaa. Ajatukseni olivat vähän kuin ukon omat viimeiset sanat, [i]he had good run, fuck it[/i]. Mutta LG:n vei syöpä ennen 50-vuotissyntymäpäivää. Hemmetti, oma 50-vuotispäivänikään, no ei se nyt nurkan takana ole, mutta lähempänä kuin 30-vuotispäiväni kuitenkin. Sitä nyt oli jotenkin ajatellut, että jos Bruce Dickinsonin kielisyöpäkin parannetaan, kaiketi 2020-luvun tulevaisuuden LG:kin saadaan palautettua lavoille huutamaan ja hyppimään, mutta ei.   Petroviin tuli silleen henkilökohtaisempi suhde siksi, että hänet olin nähnyt niin läheltä. Jos menee katsomaan jotain Iron Maidenia, yleensä suuri osa yleisöstä näkee Brucen paremmin skriiniltä kuin paljain silmin, eikä fanaattisimpien fanien kanssa kannata ruveta kiistelemään parhaista sijainneista, mutta Entombed eikä varsinkaan Petrovin oma derivaatio Entombed A.D. ei tietenkään koskaan saavuttanut sellaista kansansuosiota – vaikka [i]DCLXVI – To Ride Shoot Straight And Speak The Truth[/i] onkin useimpia deah metal -levyjä helpommin lähestyttävä ja usein death'n'rolliksi kutsuttu. Tampereen Klubillakin innokkaita kuuntelijoita oli ehkä kymmeniä ja siinä pääsee toki aivan eri etäisyydelle artistista, jopa niin lähelle, että saattoi luulla, että Petrovin DNA:ta olisi saanut matkamuistoksi useammankin kloonin tarpeiksi kaikissa mahdollisissa eritteissä, joita innokkaasti riehuvan hevipultsarin (lainaus piffiltä) päästä lentää. Mutta showmies henkeen ja vereen, eikä mikään väkisin kiertuetta vetävä leipäpappi.   2008 Tuskassa tosin en nähnyt koko bändiä lainkaan, koska puoli festaria oli ängennyt samaan telttaan, mutta olin silti vakuuttunut, että tässähän olikin ihan perkeleen kova bändi. Kirjaimellinen death metal kun nyt ei ole ehkä koskaan itselleni ollut se aivan omin genre (Amon Amarh on örinäheviä, jos jokin). Mutta Entombed tosiaan olikin death metalin Motörhead. Onko edelleen, aika näyttää, alkuperäisjäsenten Uffe Cederlundin, Alex Hellidin ja Nicke Anderssonin kokoonpano sai pitää Entombed-nimen vähän nolon lakitupataistelun jälkeen joskus 2014, mutta eipä sieltä ole kuulunut sittemmin mitään muuta kuin se taltioitu keikka, jos vedettiin läpi toinen albumi Clandestine, se ainoa, jossa Petrov ei ollut mukana erottuaan bändistä hetkeksi 90-luvulla. Vaikea sanoa, ikonisen vokalistin ääni on nitoutunut niin syvälle bändin nimen käsitteeseen, että olisikohan parempi, jos jatkaisivat jollain muulla nimellä.   Kepeät mullat, [url=https://www.youtube.com/watch?v=RrL09bPV3d4]Chief Rebel Angel[/url].   (Ironisesti muuten Tuska 2008:ssa en vielä silloin tajunnut mennä katsomaan Kreatoria siinä vaiheessa, bongasin bändin tosi hyväksi vasta seuraavalla Tuska-keikalla paljon myöhemmin – vai seurasinko sivukorvalla ja tunnistin vain Enemy of Godin, ehkä niin, eihän sitä koskaan aina tajua hyvän päälle ajoissa. Motörheadin kanssa kävi kanssa vähän sellainen juttu jossain vaiheessa, etten koskaan todistanut bändin keikkaa oikeasti kunnolla, mutta sehän olikin rokkibändi ja minä en pahimmassa metallivaiheessa ollut niin perusrokista innostunut, ja sitten kun olivat Tampereella olin köyhä kuin kirkonrotta ja sitten Lemmyllä alkoikin tulla tunnit täyteen. Erään kerran piti lääkintämiesten kanssa ihmetellä onko seurueen perseet juonut diabeetikko kuollut vai sammunut (oli jälkimmäistä) kun Motörhead soitti Nummirockissa. Ja 2008 Tuskassa missasin Nilen, joka on ehkä toinen oikeasti isompi death metal -suosikkini, mutta toisaalta sentään samaan aikaan oli sentään Týr ja minusta on hauskaa jos färsaarelainen ukko huutaa ihan selvällä suomella, että tämä biisi kertoo nyt sitten vasarasta. Mutta semmoista se on musiikin liveseuranta, levyjä voi sentään soittaa aina.)

Vesa-Matti Loiri, 4.1.1945.-10.8.2022.   En yleensä vetistele kun näitä eturivin miehiä menee, mutta nyt on aika herkillä. Veskun näyttelijähommiin rakastuin jo lapsena ja musiikkiin siinä aikuisuuden kynnyksellä. Ja tässä vasta se jäävuoren huippu miehen osaamisessa. Monilahjakkuus, jota ei suomalaisen viihteen kentällä pääse lähelle oikein kukaan, tuskin tulee pääsemäänkään. Valoisana puolena asiassa se, että eli elämän jossa mikään tuskin jäi kokematta.   Kyllä on Eino Leino -levyt laitettava soimaan ja vaikka Hirttämättömät -leffa katseluun tässä tulevina päivinä.

Nyt lähti tosiaan iso nimi. Veskulla oli merkittävä vaikutus suomalaiseen viihdekulttuuriin ja hän oli aina ikään kuin itseään suurempi hahmo, joka muovautui lopulta legendaksi. Hyvää lepoa sinne, missä Spede ja Simo jo odottavat.

Surullista että kuoli. Iloista että eli.   Uutisia lukiessa karkasi mieli ajattelemaan, että siinä olisi ohjelmaformaattia, kun iäkkäät ja/tai vakavasti sairaat merkittävät vaikuttajat ja julkimot lukisivat ja kommentoisivat omia kuolinuutisiaan. Koska onhan ne henkilöhistoriikit ja muistelokirjoitukset toimituksilla jossain varmaan jo valmiina tai vähintään Jari Tervon pöytälaatikossa (kaikella kunnioituksella). Eri asia, löytyisikö ohjelmaan osallistujia, vähän ehkä erikoislaatuista luonnetta vaatisi. Tai ehkä sellainen ohjelma on jo toteutettukin, onhan sitä kaikkea.   Myös sitä mietin, kuinka juuri eilen selailin sellaisen herran kuin Frederic W. H. Myers kirjaa "Ihmisen itselöllisyys ja sen eloonjääminen ruumiin kuoleman jälkeen". Myers pyrki oman aikansa eli 1800-luvun loppupuolen tieteellisin menetelmin tutkimaan toistaiseksi ilman selitystä ja todistusta jääneitä sielullisia/psyykkisiä ilmiöitä, esimerkiksi olemassaolon jatkumista kuoleman jälkeen. Itse hän oli ilmeisen vakuuttunut asiasta ja lupasi ystävilleenkin koettaa kuoltuaan "antaa haudantakaisia tiedoituksia". No tämä oli pitkä jaaritus, mutta nyt pääsen varsinaiseen asiaani... Siinä kirjaa lukiessa nimittäin ajattelin, että on tavallaan hyvin surullista, ettei länsimaisessa nyky-yhteiskunnassa kovinkaan moni meistä varmaan kykene suhtautumaan kuolemaan niin tyynen luottavaisin mielin, jollei sitten satu olemaan joku harras uskovainen. (Toki myös kappalaisen poika Myers päätyy kirjassaan tieteellisten pohdintojensa päätteeksi julistamaan Kristuksen ylösnousemusta...)   Tänään Loirin kuolemaa koskevaa uutisointia lukiessa ja radiosta kuunnellessa sitten mietin, että Loiri ehkä ennen kuolemaansa kykeni saavuttamaan jonkin sellaisen rauhan. Tai sellainen mielikuva minulle syntyi lausunnoista siitä, kuinka yksi matka päättyy ja toinen alkaa ja kuinka hän oli "jopa innokkaan utelias näkemään, mitä kaiken tämän jälkeen on vuorossa". Sen enempää hänen katsomuksistaan tai vakaumuksistaan tietämättä eikä niistä niin väliäkään, mutta lohdullinen ajatus, ettei hänen ehkä tarvinnut olla elämänsä lopulla kovin peloissaan. Ja että sellainenkin voi olla vielä mahdollista.