Vuodenaika -masennus?

En ole varma onko tästä ollut jo juttua jossain päin täällä Risingissä, mutta ajattelin aloittaa keskustelun tästä aiheesta, koska itselle se on niin ikävän tuttu.   Yleensä syksyn pimeys on pahinta aikaa minulle vuodessa ja masennun useimmiten ainakin lievästi syksyllä ja olo alkaa helpottaa vasta sitten kun on kunnolla lunta maassa ja valoisampaa sen myötä.   Olen nyt tänä syksynä miettinyt tätä masennustani ja yrittänyt ajatella, ettei vuodenajoilla ole niin väliä eikä niiden saisi antaa vaikuttaa mieleen niin negatiivisesti ja voimakkaasti ja yrittänyt ajatella, että olen onnellinen ihminen mihin aikaan vuodesta tahansa kunhan vain saan kirjoittaa ja tämä on helpottanut jotenkin kummasti oloa viime aikoina.   Miten teillä muilla?     Aurelia

En ole huomannut erityisempää vaihtelua vuodenajan mukaan, osaan olla ihan yhtä maassa keskikesän helteessä kuin loskasateessakin. Ainoa, mikä auttaa, on säännöllinen (mutta ei liian pitkä) loma ja jonkinlainen positiivinen palaute, joka suitsii vähän stressiä.

Itse kuulun niihin joita alkaa ahdistaa enemmän keväällä kuin syksyllä, joskaan en ole ihan varma mistä se johtuu, sillä pidän keväästä ja kesästä. Kaamoksen aikaan enemminkin väsyttää.   Mutta koen silti pimeän ajan myös mukavana: on mukava istua kuuman juoman äärellä kun ulkona on kurja ilma, vaikka jossain mukavassa kahvilassa, polttaa kynttilöitä, tehdä keittoja, on ruska ja myös kivoja ulkoilusäitä, tähdet alkavat näkyä, pian tulee joulutoreja joissa on valoja ja kuumaa glögiä, jonka voi juoda ulkona... ja kun on kurja ilma, voi hyvällä omallatunnolla keittää jotain kuumaa ja syventyä kirjaan.

Minua syksy masentaa, riipii ajatus siitä, että pitää kestää pimeää aikaa, talvea jouluineen, vielä syksyn perään, ennen kuin kevät herättelee kaamoksesta. Toisaalta nyt voi hyvin omatunnoin puuhastella sisällä, kirjoitella ja luoda muutakin kivaa - (siis voisi, jos osaisi. Mutta aina voi yrittää voida.) Mutta en voi mitään sille, että voin fyysisestikin paremmin kesällä kuin syksyllä ja talvella. Pikkuvaivat, joita kesällä ei juuri ole tai ainakaan niitä ei huomaa, kiusaavat kolkkona vuodenaikana. Mietin pitkään, lannistaako minua kylmyys vai pimeys. Vähitellen olen vakuuttumassa siitä, että nimenomaan pimeys on se kurjin juttu. Kirkasvalolamppuakaan en raatsi kokeeksi hankkia: olisiko se sittenkin vain itsepetosta ja siksi masentaisi entisestään.

[quote="kyty" post=39134]Itse kuulun niihin joita alkaa ahdistaa enemmän keväällä kuin syksyllä, joskaan en ole ihan varma mistä se johtuu, sillä pidän keväästä ja kesästä. [/quote]   Mulla oli opiskeluaikoina vähän sama fiilis, mutta perustelin sen lähinnä sillä, että kesäloman (vaikka sen olisikin viettänyt töissä) oli jonkinlaista energiaa syksyyn, mitä taas keväällä syyslukukauden jälkeen ei enää ollut. Kevään viimeinen periodi yliopistolla oli aina yhtä tuskaa saada kurssit kasaan. Toisaalta kevääseen liittyy myös sellaista 'valo lisääntyy, kaikki on kaunista, nyt pirteillään' -hehkutusta ympärillä, mikä lähinnä vituttaa.

[quote="Dyn"]Toisaalta kevääseen liittyy myös sellaista 'valo lisääntyy, kaikki on kaunista, nyt pirteillään' -hehkutusta ympärillä, mikä lähinnä vituttaa.[/quote]   Kuulostaapa tutulta. Minusta kevät ei edes juuri eroa syksystä ainakaan kylmyyden ja märkyyden suhteen. Syksyllä vettä tulee yleensä vain taivaalta, keväällä kun lumet sulavat, sitä on joka puolella tunkeutumassa kenkien läpi. Aurinko paistaa ehkä enemmän joo, ja paljastaa samalla koko maiseman karuuden ja ihmisten hankiin jemmaamat koirankakat. Mieluiten skippaisin koko kevään ja siirtyisin talvesta suoraan kesään.   Syksy ei sen sijaan ole koskaan ollut minusta masentava, silloin jaksaa pikemminkin olla innostunut ja energinen. Synkkyys ei haittaa yhtään, kunnon syysmyrskytkin ovat yhtä juhlaa. Joulu ja talvi ovat muutenkin lempparijuttujani, joten niitäkin on mukava odottaa. Syksyssä vain sellaista fiilistä, mitä välillä kaipaa.

[quote="Puolikuu" post=39216]Syksyllä vettä tulee yleensä vain taivaalta, keväällä kun lumet sulavat, sitä on joka puolella tunkeutumassa kenkien läpi. Aurinko paistaa ehkä enemmän joo, ja paljastaa samalla koko maiseman karuuden ja ihmisten hankiin jemmaamat koirankakat. Mieluiten skippaisin koko kevään ja siirtyisin talvesta suoraan kesään.[/quote]   Itse tykkään siitä kun kaikki alkaa kasvaa, liekö se sitten kevättä vai alkukesää, mutta keväästä tulee tosiaan ensiksi mieleen pistävä valo, harmaus ja kakka. :lol:   Se ei tosin ole syy miksi itseä ahdistaa keväisin. Ehkä se on sitä että silloin huomaa ajan kulumisen? Koska koulussa ollessa nimenomaan kesä jaksotti vuotta ja se on jotenkin jäänyt päälle?

Minä en oikein tiedä, että kärsinkö sinänsä vuodenaikamasennuksesta, ehkä se on lähinnä yleistä angstaamista ja asioiden negatiivisena näkemistä. Syksy on minullekin tähän otollisempaa aikaa ja osittain se johtuu siitä, että aika usein vuodenvaihteessa on se hetki, jolloin saa tietää jatkuuko työsopimus vai ei. Määrä-aikaisen työsopimuksen iloja... Tähän asti sitä on jatkettu, mutta näinä aikoina ei pysty olemaan enää yhtä varma. Varsinkin työpaikan keväiset YT:t luovat jännitystä, vähän liiaksikin.   Ja joulukaan ei tee loppuvuotta yhtään huokuttelevammaksi.   Liikunta on minulle ehdottomasti parhain tapa lievittää oireita ja toimii jo ihan ennalta ehkäisyyn. Ei jaksa murehtia tulevaa, kun lihaksia särkee treenin takia. :p Tai on niin endorfiinipöllyissä, ettei edes välitä.

Muhun vuodenajat ja sääilmiöt ei vaikuta millään tavalla. Sato tai paisto, oli pimeää tai valosaa, ei mitään muutosta mielialassa. Oon nyt lähinnä vaan fiiliksissä koska rakastan pimeitä aamuja.