Käytkö koulussa tai opiskeletko?

Jokin tällainen kysely on joskus ollut, mutta olisi kiva saada ajantasaisempi käsitys, mitä täkäläisillä on tällä hetkellä tältä osin meneillään. Onko koulunkäyntiä tai opiskelua? (Testaan samalla, onnistuuko äänestyksen perustaminen...)   [i]muoks[/i]. Jee, äänestyksen luominen onnistui. Pahoittelen, jos jokin koulutusvaihtoehto on hassusti ilmaistu tai jäi kokonaan puuttumaan. "Jossain muualla" on ihan hyvä vaihtoehto. Viestinkin saa kirjoittaa ja on jopa toivottua.   Vastasinkin jo omalta osaltani, että koulut on käyty. Tykkään kyllä osallistua koulutuksiin ja on menossa kaksi avoimen yliopiston kurssiakin. Ammatillinen täydennyskoulutus olisi kai ollut oikea termi. (Mutta sellainen puuttuu äänestysvaihtoehdoista, höh! [img]/media/kunena/emoticons/rs_tongue.png[/img] ) Haaveissa olisi myös joskus vielä jokin vähän pidempi omaa osaamista täydentävä koulutus, kunhan olisi sellaiseen rahaa. Mutta päätoimiset opiskelut ovat ohitse tai niin ainakin tällä hetkellä toivon. 

Vastasin että olen jo kouluni käynyt, vaikka en tiedä kouluttaudunko vielä joskus uudelleen. En yhtään tiedä mitä teen äitiysvapaiden jälkeen. On minulla työpaikka, mutta tuntimäärä on niin pieni että olin samalla myös työtön eikä se kai voi niin jatkua loputtomiin.

Olen se tavallinen tapaus, jonka maisterit on tekemättä. Nyt muutama kaverini joko hakeutui sisälle, tai sai omansa valmiiksi. Minä taas en viitsinyt, sillä olen juuri vaihtanut työpaikkaa. En heti halua anella opintojen vuoksi päiviä vapaiksi :D Ensi vuonna sitten, niin saisin optimitapauksessa senkin sulan CV:n ennen 35 ikävuotta. 

Vastasin myös että koulut on käyty. Kävin oikein pitkän kaavan mukaan yliopiston hakemalla vielä gradun kirjoitusta varten puolen vuoden jatkopätkän ja sen jälkeen vannoin että ei enää opiskelua ennen kuin on ihan pakko. No vannomatta paras ja pikakelaus viisi vuotta eteenpäin, tässä sitä töiden ohessa suoritellaan erikoisammattitutkintoa (vai mikä lie virallisesti), ja ihan vapaaehtoisesti tähänkin hakeuduin. [img]/media/kunena/emoticons/rs_rolleyes.png[/img]​​​​​​   ​​​​

En tiedä, kuinka tavallinen kokemus tuo on, että valmistumisen jälkeen vannoo kaikenlaisten opiskelujen olleen siinä. Ainakin itselläni oli ihan sama, että ei kyllä ikinä mitään enää. [img]/media/kunena/emoticons/rs_laugh.png[/img]  Vajaa vuosi meni sillä, mutta sen jälkeen alkoi olla mielessä jo pitkä lista töissä vastaan tulevia asioita, joihin olisi hyödyllistä ehkä sittenkin vielä vähän enemmän perehtyä. 

[quote]Vastasinkin jo omalta osaltani, että koulut on käyty. [/quote] Näin siis... huhtikuussa. Totesin tuossa juhannusviikolla, että kyllä se täytyisi koettaa vielä toinen ammatti itselleen opiskella. Nykyiseen olen tyytyväinen, on ns. unelma-ammattini (sen jälkeen, kun totesin, etten taitaisi soveltua lentokapteeniksi, eikä suurpetotutkijalle ehkä maksettaisi säännöllistä palkkaa [img]/media/kunena/emoticons/rs_smirk.png[/img] ). Ja nykyiseen työhöni nykyisessä työpaikassani olen myös tyytyväinen. Mutta lähivuosina siellä on tiedossa iso organisaatiomuutos ja minulla vaihtuisi työnantaja ja hyvin mahdollisesti myös työn sisältö ja sijoituspaikka ja kehnommaksi menisi kaikkinensa. Nykyiseen paikkaan mennessä tuntui, että olen siellä, missä haluankin olla, tekemässä sitä, mitä haluan tehdä, minkä kaiken eteen on myös ihan kiitettävän paljon ns. kärsitty vilua ja nälkää (ainakin silleen henkisesti). Tulevaisuus on siksi ottanut aika tavalla päähän.    Tuli sitten mieleen, että alaa vaihtamalla voisin ehkä joskus työllistyä takaisin nykyiselle työnantajalleni ja työssä olisi paljon samoja asioita, joista nykyisinkin pidän. Tein suunnitelman, miten homma voisi onnistua. Ensin kaksi vuotta avoimen yliopiston opintoja työn ohessa. Ne ovat osittain nykyiseenkin työhön hyödyllistä täydennystä ja osittain hauskaa harrastusta, joten koetan ainakin ne toteuttaa. Sitten täytyy katsoa, lähdenkö hakemaan kokopäiväisempiin opintoihin, yhteensä kaksi vuotta olisi niitäkin, kaksi eri kokonaisuutta todennäköisesti kahdessa eri oppilaitoksessa. Ehkä onnistuu, ehkä ei, ja ehkei ole lopulta edes tarvetta. Tulevaisuus ei kuitenkaan enää yhtä paljoa harmita, kun on Suunnitelma. 

Jätin amk:n lopputyön kesken joskus neljä-viis vuotta sitten kun leikkasi kiinni ohjaavan opettajan kanssa ja itselläni oli jo vakituinen työ alalta niin totesin siinä sitten että tuo apukoulu (kyamk/xamk) ei nyt sitten minun valmistumisesta saa rahoja.   Nyt syksyllä alotin eri koulussa monimuotopuolella, pari jotain jämäkurssia löytyi käytäväksi mitkä kävin ja jos nyt kevään mittaan jaksaisi tehä lopputyön jostain täysin turhanpäiväisestä niin saisi sitten nuokin paperit ulos, vastahan tässä ihan just eli 2012 alotin tuon.

Opiskelen, pääsispä jo töihin. [img]/media/kunena/emoticons/rs_grin.png[/img] Mielenterveysongelmien, kehnon opintojenohjauksen/korkeakoulun sekavien organisaatiouudistusten ja pandemian keskellä fiilis on ollut aika vahvasti että päästäkää jo ulos täältä. Työelämä ja vakituinen palkka ois jo aika mukava saavuttaa. Onneksi nyt on vihdoin selkeät askelmerkit koossa että saisin ulos edes jonkinlaiset paperit, vaikka siihenkin on vielä aikaa. Mutta kuten Hiistu ylempänä totesi, tulevaisuus ei harmita yhtä paljon kun on Suunnitelma.