Vampyyrin oppipoika

Jos on kirjoja joissa selostetaan kaikki juurta jaksaen niin tämä on sen vasta kohta. Tässä kirjassa tuskin selostetaan mitään vaan kirjan tapahtumat menevät ihan liian nopeasti paikasta A paikkaan Ö, eikä lukija(ainakaan minä) saa tarinaan minkäänlaista sidettä tai tunnetta. Tai ehkä nuoremmat lukijat saavat, sillä pidinhän minäkin tästä aikoinaan. Teksti oli edellisen kirjan tapaan aika lapsellista, mutta se ei haitannut tässä kirjassa yhtä paljon kuin edellisessä.

Juoni oli aika olematon. Darren ja ihmisveren juonti tuntui olevan koko kirjan perusta, mikä olisi ehkä toiminut jos se ei olisi niin kulunut aihe vampyyri kirjoissa. Kirjan lopulla olisi ollut potentiaalia, mutta jotenkin siitä jäi silti aika valju olo. Siinä tapahtui kaikkea minkä olisi pitänyt saada tuntemaan jotakin, mutta vaikka tapahtumat olisivat olleet kuinka raakoja niin silti ne meni niin nopeesti ja oudosti ettei niissä ehtinyt oikein ajatella mitään muuta kuin "oho, joku kuoli..".

Hyvääkin tässä kirjassa oli, tai ainakin edelliseen kirjaan verrattuna. Kirjan hekilöihin saatiin kirjassa roimasti enemmän syvyyttä. Darren ärsytti minua vieläkin jonkin verran, mutta tässä kirjassa se oli jo ihan siedettävä. Crepsley jää tämänkin kirjan aikana aika pieneen rooliin, mutta silti siitä on muodostumassa minun lempihahmo tässä sarjassa. Uudet hahmot olivat myös mukava lisä, niin hyvässä kuin pahassa ja oli ihan kiva taas löytää unohtamani JV (vihasin sitä pienenä niin paljon, että luin kieroutunut ilme naamalla ja hymyssä suin sen kohdan kuin sille käy ohrasesti). Pikkuväen olin jo unohtanut täysin, mutta kirjaa edetessä tuli taas tietoiseksi, että miten julmia ne osaavat olla. Sirkus ja sen lähialue toimivat ihan hyvin kirjan tapahtumapaikkana. Itse sirkus jäi tässä kirjassa hieman taka-alalle, vaikka olihan silläkin oma aikansa kirjassa. Pidin kirjasta enemmän kuin edellisestä, mutta silti vähän tylsähkö tämäkin teos oli.

Sarjan toiseen osaan kirjailija on mielestäni petrannut vähän. Juoni ei ollut kovin kummoinen, mutta lauserakenteet ja tekstin sujuvuus ovat parantuneet, vaikka teksti onkin vielä hieman lapsellista. Itse pidin erityisesti päätöksestä palata takaisin Friikkisirkukseen, jotenkin kirjailija osaa luoda sinne kuitenkin hyvän ilmapiirin.

Tähän kirjaan henkilöihinkin saatiin jo hieman enemmän syvyyttä. Oivan lisän kirjan henkilöihin toi JV. Jotenkin aivan tajuttoman raivostuttava henkilö, tyypillinen hippi, joka ei tajua oikeasta maailmasta yhtään mitään. Darrenin tunteita oli saatu hyvin kuvailtua, ja loppuun saattoi jo melkein samaistua.

Kirjan loppua ei oltu mietitty turhan paljon. Tuntui kuin se olisi vain tahdottu nopeaan päätökseen. Sen ns. raakuuskin oli vain sanoja, mitään tunteita raakuutta kohtaan ei herännyt. Edelleenkin itseäni häiritsee sarjassa lapsille suunnatut vampyyrit, mutta siihen on kai pakko tottua. Huomattavasti parempi osa tämä oli kuin edellinen, mutta edelleenkään en vampyyrien ystäville sarjaa suosittele.

Tälle olisin antanut vaikka viisi tähteä. Tätä lukiessa uppouduin hyvin kirjan jännittävään maailmaan, jossa myös vampyyrin oppipoika, puolivampyyri Darren Shan elää. Tässä maailmassa olen jo ollut, ja tulen takuulla myös olemaan.

En antanut viittä pistettä, koska juoni ei antanut myötä. Se ei kätkenyt mitään jekkua tai oivallusta, eikä muutenkaan ollut niin kummoinen. Mutta neljä tähteä tulee siitä, miten hyvin maailma, sen henkilöt ja Darren on kuvattu, ja miten hyvin kirjailija on kuvannut Darrenin tunteet. Miten hyvin kirja piti otteessaan ja jännitti viimeiseen saakka. Loistoa tosin himmensi se, että olin jo lukenut tulevia osia.

Kirja on hyytävän jännittävä, ja ällöttävä, ainakin jos inhoat verta, piikkejä ja verikokeita kuten minä. Olen aina tykännyt vampyyrikirjoista, ja tämä on lajinsa parhaimmistoa. Darrenin kamppailu kahden elämän välillä oli niin koskettavaa, että olin itkeä. Mutta erittäin hyvä: en enää toitota tunteista vaan teoista: vaikka vampyyreja ei pitäisi olla olemassa verivampyyrilepakoita lukuunottamatta, niin tämä oli melkein kuin totta - ja suojeluyhdistyksineen ja kaikkineen mukana todella oli ripaus totuutta. Kirjan sanoma saattoi olla, että hyvätkin teot voivat olla huonoja, ja huonot hyviä. Tai sinne päin. Fantastinen kirja kaikille vampyyrien ystäville!