Yksinäisyyden linnake
Alkuteos ilmestynyt 2003. Suomentanut Inka Parpola. Kansi: Anne-Marie Vesto. Kannen kuva: Sinimaaria Kangas. Ulkoasu ja taitto: Niko Aula. Sidottu, kansipaperi.
Yksinäisyyden linnake on tarina kahdesta pojasta, Dylan Ebdusista ja Mingus Rudesta. He ovat ystäviä ja naapuruksia, mutta koska Dylan on valkoinen ja Mingus musta, heidän ystävyytensä ei ole helppoa. He asuvat brooklynilaisessa lähiössä, joka on miltei täysin musta, vaikka ilmassa leijuu alustavia huhuja sen keskiluokkaistumisesta.
Yksinäisyyden linnake on myös tarina 1970-luvun Amerikasta, jossa pienimmätkin valinnat – mitä musiikkia kuuntelee, jutteleeko vieressään istuvan pojan kanssa, luopuuko suosiolla lounasrahoistaan – kantavat muassaan poliittisen, yhteiskunnallisen ja rodullisen katastrofin siemeniä, ja 1990-luvusta, ajasta, jolloin kukaan ei enää voisi vähempää välittää.
Se on myös punkin, valkoisen nuorison kevyen kapinan, ja crackin, suurkaupunkien kauhistuttavan ruton tarina, sekä tarina avant-garde-taiteilijan yksinäisyydestä ja graffititaiteilijan suurieleisyydestä.
Yksinäisyyden linnake kertoo siitä, mitä tapahtuisi, jos kahdella sarjakuvien supersankareita ihailevalla teini-ikäisellä pojalla olisi yliluonnollisia voimia: he pilaisivat elämänsä. Se kertoo ihanista, pallopelien täyttämistä iltapäivistä ja kauhun ja kiusaamisen täyttämistä kouluvuosista; se kertoo siitä, miten kuulua yhteisöön, joka ei hyväksy sinua jäsenekseen. Se kertoo vankilasta ja yliopistosta, Brooklynistä ja Berkeleystä, soulista ja rapistä, murhasta ja sovituksesta.
Se on tarina, jota kertomaan Jonathan Lethem on syntynyt.
Käyttäjät lukeneet myös
Jonathan Lethem
Yhdysvaltalainen Jonathan Lethem syntyi New Yorkissa 1964 ja kasvoi Brooklynissa ja Kansas Cityssä. Nykyään hän asuu Berkeleyssä Kaliforniassa.
Hänen isänsä oli maalari ja äiti sosiaalityöntekijä ja kansalaistoimija. Lethem varttui keskellä 1970-luvun ”vastakulttuuria” ja oppi vanhemmiltaan pitämään kiinni omista arvoistaan. Isä näytti lapsilleen esimerkkiä. Hän toimi opettajana yliopistolla ja sai lähdön työstään osallistuttuaan opiskelijoiden Vietnamin sodan vastaiseen mielenosoitukseen. Lethemin lapsuuden ajan Brooklynissa ei valkoisia juuri nähty. Hänen vanhempansa ajattelivat, että kaupunginosaan muutto oli eräänlainen yhteiskunnallinen koe mustien ja valkoistan rinnakkaiselosta. Nuori Jonathan oli koulunsa ainoita valkoisia lapsia ja sai myös tuntea sen. Toisaalta hän oli mukana uuden katukulttuurin syntyvaiheissa. Vahvat lapsuusmuistot Brooklynista ovat vaikuttaneet suuresti Lethemin kirjoitusaiheisiin.
Muita teoksia kirjailijalta Jonathan Lethem
