Ozin velho
Alkuteos ilmestynyt 1908. Suomentanut Inka Parpola. Kuvittanut Petri Hiltunen. Kannen kuvat: Petri Hiltunen. Kansi: Kati Närhi. Sidottu.
Maanjäristyksen seurauksena Dorothy putoaa ystävänsä Zebin, Heureka-kissanpennun ja Jim-hevosen kanssa suuren halkeaman läpi syvälle maan sisään. Kun yhdeksää pientä porsasta kantava Velho liittyy heidän seuraansa, alkaa seikkailu, joka vie lukijan huikaisevalle matkalle halki maanalaisten ihmemaiden.
Uskomattomalla matkallaan Dorothy ystävineen kulkee läpi mangaboiden oudon vihannesvaltion, tutustuu Voon laakson näkymättömiin ihmisiin ja pakenee hirmuisia, puisia gargoileja. Huimien seikkailujen jälkeen matkaajat saapuvat ihmemaa Oziin, jossa he tapaavat vanhat ystävänsä prinsessa Ozman, Peltimetsurin, Pelättimen ja Pelkurileijonan. Odottamattomia yllätyksiä tapahtuu, kun Jim päätyy kilpajuoksuun Sahapukin kanssa ja kun Heurekaa syytetään yhden pikkuporsaan syömisestä. Jännittävä Ozin velho on neljäs osa Ozin lumoavien seikkailujen sarjaa.
L. Frank Baum
Lyman Frank Baum (1856–1919) oli yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija. Hän oli myös neljän pojan isä, joka lastensa viihdykkeeksi alkoi punoa tarinaa Dorothy-tytöstä, joka koiransa Toton kanssa joutuu pyörremyrskyn matkassa Ozin maahan. Baum muokkasi tarinan kirjaksi ja julkaisi sen omakustanteena vuonna 1900. Teoksesta tuli kaupallinen menestystarina ja sitä on myyty miljoonia kappaleita.
Baum kirjoitti tarinalle myös jatko-osia, jotka vahvistivat yleisön innostusta. Kirjojen henkilöhahmoista ja tapahtumapaikoista tuli osa amerikkalaista lastenkulttuuria, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Ensimmäinen Ozin innoittama musikaali esitettiin Amerikassa jo vuonna 1901, minkä jälkeen kirjan pohjalta on tehty useita muita teatteri- ja elokuvaversioita. Kuuluisin on elokuva Ozin velho vuodelta 1939, jossa 16-vuotias Judy Garland näyttelee Dorothya ja laulaa kuuluisan tunnuslaulun ”Sateenkaaren tuolla puolen” (Somewhere over the rainbow).
Kirja-arvioita
Neljännessä osassa Dorothy päätyy ystävineen maan alle. Paikka on täysin erilainen kuin aiemmissa kirjoissa, mikä tuo omaa viehätystään kirjaan, mutta muuten Ozin velho kärsii hieman samoista ongelmista kuin aiempi kirja. Dorothy jää lähestulkoon sivuhenkilöksi tarinassa, eikä kirja tavoita ensimmäisen osan seikkailun tunnelmaa. Samoin keino, millä sankarit lopulta pääsevät maan alta, vie lopullisesti kaiken jännityksen tarinasta. Ratkaisu on loppujen lopuksi aivan liian helppo ja saa vain ihmettelemään, miksi ystävykset eivät tehneet näin jo aiemmin.
Nyt huononi edellisestä hiukan, mutta parempi kuin kaksi ensimmäistä. Mukavaa iltalukemista