Ozin kapinalliset
Alkuteos ilmestynyt 1904.
1. laitos: Ozin maa. Otava, 1978. Suomentanut Kersti Juva. Sidottu.
2. laitos: Ozin kapinalliset. Art House, 2002. Suomentanut Veera Saarelainen. Kuvittanut Petri Hiltunen. Kansi: Kati Närhi. Sidottu.
Lähde mukaan Ozin lumoaviin seikkailuihin! Kirja kertoo Tip-nimisestä pojasta, joka matkaa halki Ozin taikamaan. Mukana ovat myös ensimmäisestä osasta tutut ystävämme Pelätin ja Peltimetsuri.
Tutustut kirjassa moniin Ozin klassisiin hahmoihin, joita ovat muun muassa Jaakko Kurpitsapää, kenraali Jinjur, herra Siira, vanha Mombi sekä prinsessa Ozma. Näet mikä vaikutus on ihmeellisellä elämänjauheella, joka herättää henkiin Jaakko Kurpitsapään. Sahapukin ja Pölkkypään. Olet myös paikalla, kun kuningatar vangitsee Smaragdikaupungin miehet, Tip päättää tehdä taikuuskokeita ja Mombi-velho päästää taikuutensa valloilleen.
L. Frank Baum
Lyman Frank Baum (1856–1919) oli yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija. Hän oli myös neljän pojan isä, joka lastensa viihdykkeeksi alkoi punoa tarinaa Dorothy-tytöstä, joka koiransa Toton kanssa joutuu pyörremyrskyn matkassa Ozin maahan. Baum muokkasi tarinan kirjaksi ja julkaisi sen omakustanteena vuonna 1900. Teoksesta tuli kaupallinen menestystarina ja sitä on myyty miljoonia kappaleita.
Baum kirjoitti tarinalle myös jatko-osia, jotka vahvistivat yleisön innostusta. Kirjojen henkilöhahmoista ja tapahtumapaikoista tuli osa amerikkalaista lastenkulttuuria, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Ensimmäinen Ozin innoittama musikaali esitettiin Amerikassa jo vuonna 1901, minkä jälkeen kirjan pohjalta on tehty useita muita teatteri- ja elokuvaversioita. Kuuluisin on elokuva Ozin velho vuodelta 1939, jossa 16-vuotias Judy Garland näyttelee Dorothya ja laulaa kuuluisan tunnuslaulun ”Sateenkaaren tuolla puolen” (Somewhere over the rainbow).
Kirja-arvioita
Ei aivan yhtä hyvä kuin ensimmäinen kirja, mutta kuitenkin mukiinmenevä jatko-osa. Kirjoitustyyli on muuttunut paljon verrattuna ensimmäiseen osaan. Satumaisuutta on karsittu paljon ja kirja vaikuttaa enemmän, noh, lastenromaanilta. Hahmojen kirjavuus on yhä tallella ja hauskimmiksi hahmoiksi varmaan kohoavat juuri uudet hahmot Jaakko Kurpitsapää ja Sahapukki. Kirjan ongelma on sen juoni. Tarinassa on paljon suunnasta toiseen juoksentelua ilman sen suurempaa syytä. Loppua kohden juoni sentään vähän tiivistyy, kun sankarit ryhtyvät selvittämään, minne prinsessa Ozma oikeastaan on kadonnut. Ensimmäisessä osassa juoni oli alusta asti selvä. Dorothy eksyy satumaailmaan ja koettaa päästä sieltä pois lopulta päätyen taistelemaan pahaa noitaa vastaan. Tästä kirjasta sellainen rakenne puuttuu. Lisäksi niskakarvoja nosti pystyyn kirjan auttamattomasti vanhentunut naiskuva.
Hyvä jatko-osa Ihmemaa Ozille, vaikkakin tämä ei ole kovinkaan tarpeellinen sellainen. Mutta ihan kelvollinen tarina silti! Hienoa työtä L. Frank Baum!
Hyvä jatko-osa edelliseen. Hiukan liian lapsellinen vieläkin makuuni, mutta ihan mukava silti.