Tie Oziin
Alkuteos ilmestynyt 1909. Suomentanut Inka Parpola. Kuvittanut Petri Hiltunen. Kannen kuvat: Petri Hiltunen. Kansi: Kati Närhi. Sidottu.
Tie Oziin jatkaa kansasilaisen Dorothy-tytön ja Toto-koiran huimien seikkailujen sarjaa ja johdattaa lukijan vaiheikkaalle matkalle kohti Smaragdikaupunkia.
Ihmemaa Oz -sarjan viidennessä osassa Dorothy ja hänen Toto-koiransa eksyvät lähtiessään näyttämään tietä Rähjäukolle. Matkan varrella seurueeseen liittyy pieni poika nimeltä Välkky-Ville – joka ei ole aivan nimensä veroinen – sekä Sateenkaaren tytär Polykromi, hekin eksyksissä. Uusien ystävysten päämääränä on löytää Smaragdikaupunkiin, jotta Dorothyn ystävä, prinsessa Ozma, voi auttaa heitä pääsemään takaisin kotiin. Kaikenlaista kuitenkin sattuu, ennen kuin matkanpää on saavutettu: ystävykset kohtaavat muun muassa Kettulan eriskummalliset, uljaasti pukeutuneet kettuasukkaat sekä aasikuningas Hirnupotkun. Ja Ozin ihmemaassa, jossa valmistaudutaan Ozman syntymäpäivien juhlintaan, lukija tapaa jälleen Peltimetsurin, Pelättimen, Tiktakin, Villiinan sekä muut edellisistä osista tutut hahmot.
L. Frank Baum
Lyman Frank Baum (1856–1919) oli yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija. Hän oli myös neljän pojan isä, joka lastensa viihdykkeeksi alkoi punoa tarinaa Dorothy-tytöstä, joka koiransa Toton kanssa joutuu pyörremyrskyn matkassa Ozin maahan. Baum muokkasi tarinan kirjaksi ja julkaisi sen omakustanteena vuonna 1900. Teoksesta tuli kaupallinen menestystarina ja sitä on myyty miljoonia kappaleita.
Baum kirjoitti tarinalle myös jatko-osia, jotka vahvistivat yleisön innostusta. Kirjojen henkilöhahmoista ja tapahtumapaikoista tuli osa amerikkalaista lastenkulttuuria, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Ensimmäinen Ozin innoittama musikaali esitettiin Amerikassa jo vuonna 1901, minkä jälkeen kirjan pohjalta on tehty useita muita teatteri- ja elokuvaversioita. Kuuluisin on elokuva Ozin velho vuodelta 1939, jossa 16-vuotias Judy Garland näyttelee Dorothya ja laulaa kuuluisan tunnuslaulun ”Sateenkaaren tuolla puolen” (Somewhere over the rainbow).
Kirja-arvioita
Viimeisen osan juoni muistuttaa niin paljon aiempien kirjojen juonta, että tuntuu siltä kuin kirjailija kaivelisi jo idealaarin pohjia. Tarinassa on jälleen paljon uusia, kirjavia hahmoja ja mielenkiintoisia kohtia (kuten Surmaavan sannan ylittäminen), mutta muuten juoni vaikuttaa jo niin tutulta, ettei lukukokemus paljoa elähdytä. Täytyy sanoa, että kokonaisuudessaan kirjasarjan kolme ensimmäistä osaa ovat ne parhaat hahmojensa ja juonen kehittymisen kannalta.
Viimeinen osa. Hiukan harmitti kun kirja loppui, sillä olisin halunnut kuitenkin lukea vielä vähän lisää Dorothyn seikkailuista.