Mammutit: Jääluu
Kannessa: Mammutit: Kolmas kirja: Jääluu. Alkuteos ilmestynyt 2001. Suomentanut Hannu Tervaharju. Sidottu. Scifi, fantasia.
Rakastetun Mammutti-trilogian huikea päätösosa!
Hopeaturkin tytär Jääluu vaeltaa laumoineen Taivaan Tasangoilla, Marsin
punaisella planeetalla. Jääluu kantaa geeneissään ja ymmärryksessään
mahtavaa perintöä: mammuttien massiivista historiaa. Ainoastaan hän voi
välittää lajitovereilleen tiedot ja taidot, joiden avulla mammutit ovat
kautta aikain selvinneet vaaroista ja haasteista. Lauman huima seikkailu kolkoissa karmiininpunaisissa maisemmissa ratkaisee koko lajin
kohtalon. Mitä mammuteille tapahtuu verikasvien, mutanttirotujen ja
lajien välisten ristiriitojen keskellä?
Mammutti-sarjan aiemmat osat ovat Hopeaturkki ja Pitkähammas.
”Elämme aikaa, jolloin ihmislajin selviytyminen on uhattuna. Olen sitä mieltä, että vain ymmärtämällä mennyttä voimme myös selvitä tulevasta.” – Stephen Baxter
”Eläinkuvaukset ovat mahtavia, höysteenä uskontoa ja kulttuuria vakuuttavan luovalla tavalla.” – SFX
”Jokin näissä mammuteissa vetoaa. Baxter lähestyy niiden avulla olemassaolon suuria kysymyksiä, kuten kollektiivisen piilotajunnan merkitystä lajin säilymisen kannalta.” – Erkki Widenius, Lapin Kansa
Käyttäjät lukeneet myös
Stephen Baxter
Stephen Baxter (s. 1957) on brittiläinen tieteiskirjailija. Baxter on opiskellut yliopistossa matematiikkaa ja tekniikkaa. Hän on myös toiminut opettajana sekä tutkijana informaatiotekniikan alalla.
Romaaneissaan Baxter edustaa kovaa luonnontiedettä, joka yhdistyy mielikuvituksen lentoon. Baxter oli yksi heistä, jotka 1990-luvulla saivat maineen ”kirjailijana joka palautti tieteen tieteiskirjallisuuteen”. Baxterin omista sarjoista on suomennettu Mammutit-sarja (1999–2001), joka syntyi nuorille aikuisille suunnattuna sarjana.
Kirja-arviot ja kommentit
Tässä kirjassa kesti varmaan triplasti kauemmin lukea kuin kahdessa ensimmäisessä osassa yhteensä... Alku oli hiukan puuduttava, ja ryhmässä oli ärsyttäviä hahmoja, jotka tuppaavat hidastamaan lukemistani. Loppua päin kirja petrasi erittäin paljon, ja kirjan loppukohtaukset olikin jo taas samaa tasoa kahden ensimmäisen kirjan kanssa. Kunhan vaan siitä ekasta puolikkaasta pääsi yli, niin oli mukavaa luettavaa :)