Alkuteos ilmestynyt 1815. Suomentanut Arnold Laurell.

1. painos: Karisto, 1930. Kariston klassillinen kirjasto 47.
2. painos: Karisto, 1989. Päällys: Markku Bussman. Sidottu.

Kuuluisan saksalaisen kauhuromantikon erikoislaatuinen tarina kertoo, miten paholainen saa hurskaan munkin valtaansa ja johdattaa hänet kauhistuttaviin tekoihin. Paholaisen eliksiiri saa munkki Medarduksen lähtemään maailmalle, missä uskomattomat seikkailut odottavat häntä.

Vuonna 1815 ilmestynyt teos on kauhuromaanien varhainen klassikko, josta ei puutu nokkelan mielikuvituksen luomia lennokkaita juonenkäänteitä.

Julkaistu
1930 (Karisto)
Alkuperäinen nimi
Die Elixiere des Teufels
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella.
Kariston klassillinen kirjasto

Kirjasarja

Kaikki sarjatiedot →
Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

100
90
80
70
62
50
44
30
20
10
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Risingshadow

Lukijoiden arviot

1 arvio

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

4/10

Paholaisen eliksiirit on kertomus hurskaan munkin lankeamisesta lihallisen himon valtaan ja hulluuteen murhanhimoineen ja näkyineen. Minä kertojana on munkki, joka kertoo oman tarinansa paholaisen riivaamana. Juoni on varsin yksioikoinen ja kirjassa ei loppujen lopuksi paljon tapahdu, koska samoja asioita pyöritellään eri kohtauksissa. Alkuun kerronnan vanhahtava tyyli vaati hieman totuttelua, mutta lukeminen alkoi pian sen suhteen sujua. Vaikka sivuja oli vain reilu 300, kirja oli tällaiselle tarinalle aivan liian pitkä. Kerronnassa esiintyvät pitkähköt pätkät joutavaa lörpöttelyä oli puuduttavia. Kirja ei ollut erityisen hyvä. Se olisi toiminut lyhyenä kertomuksena huomattavasti paremmin. Luin kirjan ainoastaan kauhuromantiikan historiallisen kiinnostavuuden vuoksi ja en odottanutkaan siltä ihmeitä.

Risingshadow

Lukijoiden suosikkeja