Tämä kirja oli nopealukuinen ja ihan mukava, mutta ei minusta niin hyvä kuin oli hehkutettu, ehkä se johtuu siitä että kirja on jo aika vanha eikä siinä käsiteltävät aiheet ole niin shokeeraavia kuin ennen.
Kirjan hahmot olivat enimmäkseen ok, mutta suuriksi suosikeiksi nousivat itse peikko, Pessi, ja Mikaelin naapuri Palomita. Pessi oli suloisen eläimellinen, jonka käytöksestä ja ulkonäöstä oli mukava lukea. Palomitalla taas oli takanaan mielenkiintoinen, joskin surullinen tarina ja siksi minua hieman harmittaa kirjan loppu, joka jää hänen osaltaan avoimeksi.
Sinisalo tuo kyllä raikasta näkökulmaa ja hauskoja ideoita suomalaiseen fantasiakirjallisuuteen ja luo uskottavia henkilöhahmoja. Lisäpisteitä myös peikkoja koskevista "artikkeleista", jotka oli hyvin rakennettu ja vaikuttivat realistisilta, jos Suomessa olisi peikkoja.
