Rehellisesti sanottuna, Bill Linnunradan sankari on ensimmäisen osan jälkeen ollut kaikkein halvinta, mauttominta ja typerint alelaareista koluttua kioskikirjallisuutta joka ei yllä lähellekkään Jerry Cottonin tai Teräsrotan näppärää sanailua.
Viidennessa osassa on kuitenkin yllättävän paljon pointtia, lähinnä sattuman kautta. Sattuinpa juuri katsomaan Alien elokuvat juuri ennen kirjan lukemista.
Tämä osui nappiin kyseessä olikin ihan mainio vampyyrien planeetta ja alien parodia, kaikkine tökeröine virheineen mitä tämän tyyppisissä elokuvissa yleensä löytyy.
Parempi kuin takakansi antaa odottaa.
