Henkivaeltaja

Rakastan.

Kirjan miljöö on ihastuttava! Rakastuin heti Suden Veli-kirjassa ja luen nyt viimeistä kirjaa. Luin tämän kirjan istuen koko laivamatkan kahvilassa!
Michelle Paver on mielestäni onnistunut erinomaisesti ja juoni on mielenkiintoinen. Kirja tempaa mukaansa eikä sitä yksinkertaisesti voi laskea kädestään hetkeksikään.
Kerronta on mielestäni sujuvaa ja on positiivistä, että siinä kerrotaan sekä Torakin, myös Rennin ja Suden näkökulmasta. Silloin ei tule oloa, että "Mikset sinä ymmärrä että tuo ajattelee noin ja noin! Miksei toi tajua!", kun tietää miten toinen asian käsittää.
Kirja on myös tavallaan realistinen, jos ei ota huomioon sielunsyöjiä ja henkijuttuja. Ne ovat kirjassa melkein parhaita! Realistisuus tulee siis elämän tavasta ja miljööstä.
Tokorothit olivat mielestäni myös todella jännittäviä ja kiehtovia!!

Kirja oli tavallaan parempi kuin edeltäjänsä, se oli hieman jännittävämpi. Se alkaa mielenkiintoisesti ja läpi koko kirjan oli sopivasti kauhua. Muutenkin kirja oli huomattavasti vanhemmille suunnattu kuin edellinen osa. Kirjassa oli kuitenkin jonkin verran toistoa ja ennalta-arvattavuutta.

Kirjan henkilöihin olisi voinut keskittyä hieman enemmän. Varsinkin Hylkeen klaanilaiset jäivät hieman pinnallisiksi, myös Torakin tunteisiin olisi voinut keskittyä enemmän. Pidän erityisesti suden ajatuksista ja Torakin ja sen välisestä ruumiinkielestä. Sudella on myös aivan ihanat sanat eri asioille.

Tämän kirjan loppu oli huomattavasti parempi kuin edellisen osan. Se ei loppunut liian nopeasti ja siihen oli käytetty huomattavasti enemmän aikaa kuin edellisessä osassa. Tässäkin kirjassa oli hienosti kuvailtu entisaikojen ihmisten elämäntapoja. Voin suositella kirjaa lämpimästi kaikille edellisen osan lukeneille.

'Henkivaeltaja' oli parempi kuin esiosansa 'Suden veli'. Kirjassa oli vähemmän kliseitä kuin edellisessä osassa ja tarina ja juonta oli muutenkin vaikea ennakoida. Tosin ainoa mistä en pitänyt, oli se miten henkilöt toisinaan olivat niin typeriä tai epänormaalin naiiveja, ettei normaali ihminen käyttäydy niin. Lisäksi Torak muistutti yllättävän paljon Alexanderin Tarania, kummatkin kuvataan typeriksi kuumakalleiksi jotka möläyttelevät suustaan tai tekevät typeryyksiä. Mutta, kirja oli hyvä ja siinä osaltaan taas valotettiin tulevia ja menneitä tapahtumia. Suden paluu näyttämölle oli ihan jees, mutta sen mukamas erottaminen Torakista tuntui kirjailijan teennäiseltä tempulta lisätä dramatiikkaa.
Kirja on hyvä ja luettava, ei mitään huippua mutta miljööltään mielenkiintoisa. Suosittelen 'Suden veljen' lukeneille.
Arvosana: 8-.

Melkein jopa ensiosaa parempi nuorten seikkailukirja - ja sai aikuisen lukijan ikävöimään isollä ässällä Seikkailukirjoja. Siinä, missä "Suden veli" ponnisteli esitelläkseen esihistoriallisen spefimaailmansa lukuisat ihmisheimot, luonnonolot ja mystiset pahikset, "Henkivaeltaja" saa oikeasti seikkailla ja selviytyä sen maailman sisällä, hahmotella heimojen välisiä eroja, ja tuoda pahantekijät estradille.

Nuoret seikkailevat miten mielivät, ja sehän on ihan parasta - samalla kuitenkin törmätään aikuisten asettamiin rajoihin ja aikuisten omiin tavoitteisiin, jotka eivät aina ole lasten edun mukaisia. Tauti, joka kirjan aikana Metsässä puhkeaa, on välillä jopa kauhukirjamainen osa juonta. Sitä on samoin tietäjien taikuus ja kiroukset, joista Henkivaeltajassa kuullaan aiempaa kirjaa enemmän. Sekä poikapäähenkilö Torak että edellisestä osasta tuttu tyttö Renn pääsevät tutustumaan paitsi tietäjien taitoihin, myös heille ihan uuteen elämänmenoon Äiti Meren äärellä Metsän sijaan. Kuvailua on runsaasti, muttei koskaan tarpeettoman tahmeasti. Tuli valtava tarve päästä uimaan ja melomaan! 

Kuten edellisessä osassa, kirjan lopussa on kiva kiitoskattaus / faktasivu oikeasta alkuperäiskansojen perinnetiedosta ja uskonnollisuudesta, ja nimeltä mainitaan inspiraatioissa paitsi Pohjoismaiden saamelaiset ja Grönlannin inuiitit, myös monia amerikkalaisia ja aasialaisia alkuperäiskansoja sekä länsimaisia kulttuureja. Kirja sopii erinomaisesti esihistoriasta, mutta myös eräretkeilystä, kansanperinteestä tai eläimistä kiinnostuneelle. Toisaalta kirjassa on tietäjien suuremman roolin myötä myös enemmän fantasiaelementtejä kuin edellisessä - Torak itsekin näkee ja kokee erikoisia näkyjä.