Norsunluuportti palaa Alkumetsä tarinoissa alkulähteille, Huxleyn perheeseen. Näkökulma on perheen vanhimman pojan Christianin. Poika jatkaa isänsä viitoittamalla tiellä ja katoaa metsään, missä aika kulkee omia uomiaan. Pojalle on kehkeytynyt sama pakkomielle Ryhopen metsää ja mytago Guiwennethiä kohtaan, kuin isällään. Guiwenneth on erilainen, kuin isän ilmentymä samasta naisesta.
Mytagot ovat omasta tiedottomasta tajunnasta kumpuavia myyttisien hahmojen ilmentymiä – arvaamattomia ja vaarallisia. Tässä tarinassa ne ovat lähinnä heijasteita kelttiläisestä sankaritarustosta. Aluksi ne ovat aavemaisia heijastuksia näkökentän rajamailla, mutta realisoituvat käsinkosketeltaviksi hahmoiksi Ryhopen metsässä. Christian päätyy metsässä Menetetty toivo nimisen legioonan jäseneksi ja hänelle on määrätty tehtävä suoritettavaksi.
Kirjassa kerrotaan useita taruja, tarut sekoittuvat ja yhdistyvät reaalimaailmaan. Tarunhohtoisia hahmoja on riittävästi, joista kuoleman lautturi Elidyr on mieleenpainuvin. Kirjassa on taikaa, mutta siinä on myös rumuutta. Huxleyn miehet eivät karta mitään keinoja, jotta saisivat rakastamansa Guiwennethin omakseen. Vaimo on este ja veli tai poika on uhka. Oudosti suomennoksen nimestä on jätetty pois tosiunien väylä Sarviportti, joka näyttelee yhtä suurta roolia kirjassa kuin Norsunluuportti, minkä kautta valheelliset unet kulkeutuvat.
