Tohtori Jekyll ja herra Hyde

Luin tohtori Jekyllin ja herra Hyden ensi kertaa helppolukuisena englannilla ja pidin siitä valtavasti. Mielenkiinnosta luin myös tämän Keskiyön kirjaston version ja tarina on juuri sellainen kuin muistan sen englanninkielisessä kirjassakin olleen. Mielestäni Jekyllin ja Hyden tarina on tosi kekseliäs ja mielenkiintoinen, ja se on ehdottomasti yksi suosikkiklassikkojani. Minusta takakansitekstissä ei pitäisi paljastaa, että Jekyll ja Hyde ovat sama henkilö, sillä jos sitä ei tietäisi, kirjan lukeminen olisi paljon mielenkiintoisempaa.

Tämän klassikkoteoksen ahmaisee hetkessä sekä sivumäärän että jännitystä oivasti rakentavan juonen vuoksi. Valitettavasti omalla kohdallani kokemus jäi juurikin noiden kahden seikan tasolle. Vaikka käsitelty tematiikka on ajaton ja laajempi kuin ensilukemalta arvaisi ja vaikka teos on eittämättä ilmestymisaikanaan ollut uraauurtava, olen lukenut paremminkin ikääntyneitä 1800-luvun klassikoita.

Suosittelen teosta kuitenkin jokaiselle kyseisen vuosisadan kirjallisuudesta nauttivalle, kauhusta kiinnostuneelle tai klassikoilla sivistystään laajentavalle. Kuten kansipaperi toteaa, Tohtori Jekyll ja herra Hyde on jo käsite.

Sanoisinko heti alkuun, että älyttömän mielenkiintoinen kirja. Koska tällä myös on olevinaan jonkinlainen kulttimaine, luettujen kirjojen joukossa se on oikein itseoikeutetulla paikallaan. Eikä suotta. Puoltaisin kirjan lukemista kaikille (kaunokirjallisen)yleissivistyksen ystäville ja niille, joiden aikatauluista ei löydy tilaa isolle tiiliskivelle, mutta haluavat silti lukea laadukkaan ja viihdyttävän kirjan.

Kauheaksi, pelottavaksi tai ahdistavaksi tätä ei voi sanoa. Tosin mieltä kutkuttaa ajatella, miltä tämä on tuntunut vuoden 1886 lukijasta... Kirja on ajatuksiltaan kutkuttava, omaleimaisella tavallaan hiukan hurja ja yksinkertaisesti kannattava teos lukea.

Mutta huomio, vain brittikirjallisuuden ystäville. Aikakausi ja kotimaa paistavat läpi kuin akvaariota katsoisi.