Kuusi vuotta edellisen osan jälkeen kirjasta ei voinut odottaa, että se olisi aivan samaa kuin edelliset.. Etenkään, kun viime kirjakin muutti Herra Huuta ja tämän maailmaa hyvin paljon. Noh, tavallaan tämä ei ollutkaan, mutta paremmin uskollinen tämä oli ensimmäisille osille, kun edellinen puutarhurin urasta kertova.
Tälle kirjalle ominaista on muun muassa kovin monet viittaukset aiempiin osiin, mitä muuten ei Huu-kirjoissa ole enempiä harrastettu. Taustoja jopa hieman avataan. Sinänsä en ole varma, onko se erityisen positiivista, Herra Huu kun hahmona on aina ollut rakastettava muun muassa iän ikuisen muistamattomuutensa vuoksi (yhtäkkiä tämä tuntuu muistavan ihan hyvin kaikki aiemmat seikkailut)
Kirjassa oleellista on myös se, että Herra Huu on tullut vanhaksi (tai ainakin selkeästi vanhemmaksi kuin ennen), ja sillä selitetään miksi kaikki on erilaista. Pätevästi ja tyylikkäästi hoidettu siis (vaikkakin olen silti sitä mieltä, että puheet sähköpostista ja tekstiviesteistä olisi voinut jättää sivuun, muutenkin olisi voinut osoittaa Herra Huun löytäneen tiensä myöhempään ajanjaksoon)
Kirjan ärsyttävimmäksi seikaksi kohoaa eläimet. Niitä on esiintynyt aiemminkin, ja kuten ennenkin, Herra Huu tuntuu olevan ainoa näiden kanssa puhumaan kykenevä. Tämä ei ole se ärsyttävä seikka, ärsyttävää on se, että eläimet on nimetty lastenkirjamaisesti, ja niille on annettu ammatteja. On lähettiä ja mekaanikkoa ja tohtoriakin. Tiivist'en sanottuna, eläimet eivät ole enää ollenkaan niin eläimellisiä kuin ennen.
Kirja tuo mukaan myös kaksi uutta tärkeää hahmoa, Rouva Huun, ja Vauva Huun (mitään kantaa ei oteta siihen, miten vauvat ylipäätään tulevat maailmaan, mutta tämä ei ainakaan kovin perinteisesti tunnu saapuneen)... Näistä jälkimmäinen on hahmona oikein herkullinen, kun taas Rouva Huu lähinnä alusta loppuun ärsyttää pahimpana mahollisena tossuttajana.
Näiden hahmojen myötä Herra Huunkin hahmo kehittyy jälleen, ja Herra Huu hoitaa puutarhaa -osan taiattomuuskin ohimennen selitetään, kun Herra Huu toimii vauvan kanssa. Tässä kirjassa taikuus onneksi on palannut kuvioihin.
Kaiken kaikkiaan kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos on pitänyt aiemmista osista. Kuitenkin kannattaa varautua siihen, että jo luotua maailmaa rikotaan vahvasti ja kevyesti.